Miksi Simeon ja Hanna?

28/04/2014

pääkirjoitus

Kun PSHV:n julkaisema, aikaisemmin valtakunnallinen Aamun Koitto kutistui Karjalan hiippakunnan lehdeksi, kirkossamme ei ole yhtään valtakunnallista lehteä. Kun Helsingin ortodoksinen seurakunta sulautti ortodoksisten lehtien ehdottoman ykkösen, Analogin, vaivattomasti itseensä, kirkossamme ei ole yhtään ortodoksisuutta laajasti, koko elämän kattavana asiana käsittelevää lehteä, jonka journalistisiin hyveisiin kuului myös kriittisyys, tuo kirkossamme kovin kätketty ominaisuus.
         Ennen kaikkea katosi vähäinenkin avoimuus kirkon tiedotuksesta.
         Mutta tarvitseeko tavallinen kirkossakävijä tietoa?
         Eikö riitä, että seurakunnissa on päättävät elimet, jotka päättävät seurakuntien asioista, ja kirkossa on kirkolliskokous, joka päättää kirkon asioista? Tavallinen seurakuntalainen käy jumalanpalveluksissa, eikä siihen sen erityisempää tietoa tarvita kuin jumalanpalvelustiedot.
 
Varmasti näinkin, ja varmasi juuri näin on hyvin helppoa olla ortodoksi Suomen ortodoksisessa kirkossa näinä aikoin. Mutta toisaalta: ortodoksisuus on elämäntapa. Ortodoksisuus leimaa jokapäiväistä elämäämme – tai ainakin sen pitäisi.
         Kun lukee näitä seurakuntien tai hiippakuntien lehtiä, törmää varsin usein erilaisiin päätöksiin ja valintoihin. Sitä ajattelee, miksi on päätetty näin ja miksi on valittu noin – millaisin perustein on päätetty ja valittu ja mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut. Sitä ei kerrota.
Kun lukee kirkolliskokouksen päätöksistä ja vaikkapa toimikuntien valinnoista, saa tietää lopputuloksen. Valmisteltavista asioista ei hiiskahdeta mitään. Ja kun valitaan toimihenkilöitä, harvoin edes mainitaan hakijat – puhumattakaan heidän pätevyyksiään tai sopivuuksiaan. Eipä valintaperusteitakaan kerrota.
         Läpi kirkon erilaisten strategioiden kulkevat kauniit sanat avoimuus ja läpinäkyvyys. Abstraktit sanat ovat siitä ikäviä, että eri ihmiset antavat niille erilaisen merkityksen. Sillä oikeaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ei kirkkomme muussakaan toiminnassa tiedotuksen lisäksi tahdo millään havaita.
         Lisäksi ortodoksinen kirkko on tai sen pitäisi olla yhteisöllinen kirkko. Kirkon yhteisöllisyyttä ei välttämättä rakenna se, että jokaisen hiippakunnan ortodoksit saavat lukea oman hiippakuntansa asioista omasta hiippakuntalehdestään. Karjalan hiippakunnassa on luostarit ja Kirkkomuseo, Helsingin hiippakunnassa turistinähtävyys Uspenski ja valta ja Oulun hiippakunnassa se mitä jää, saamelaiset ja porot. Eivätkä ne erityisesti yhtä ole.
        Koska Simeon ja Hanna ei ole sidoksissa mihinkään ryhmään, seurakuntaan, julkaisuneuvostoon eikä järjestöön, sillä on vähäinen mahdollisuus tarkastella tapahtuvaa kriittisesti mutta rakentavasti. Se haluaa olla avoin foorumi erilaisille mielipiteille. Se haluaa jakaa kaiken käytettävissä olevan tiedon antamatta valmiita vastauksia.
 
Rakkaudesta Kirkkoon ja Jumalan kunniaksi.
 
Hellevi Matihalti ja Aristarkos Sirviö 
,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: