”Olemme kaikki saman Isän lapsia”

20/05/2014

Haastattelu

Ensimmäisen kerran tapasimme kasvokkain Kajaanin ortodoksisessa seurakuntasalissa pääsiäisyön aterialla. Toki me sitä ennen olimme kulkeneet toistemme ohi somen mainiossa kohtaamispaikassa, Facebookissa, yhteisten ystäviemme seinillä. Nimi oli jäänyt mieleeni: Andra Aldea-Löppönen, joten tunnistin hänet heti, kun hän esittäytyii. Salin emäntä oli johdattanut tyttären ja minut istumaan samaan pöytään Andran, hänen puolisonsa Ari Löppösen ja poikansa Andrein kanssa – sattumalta, kuten on tapana sanoa. Ja siinä hän siis oli: iloisena, räiskyvänä ja puheliaana.

Andra puolisonsa Arin kanssa pääsiäisyöaterialla Kajaanin ortodoksisella seurakuntasalilla, (Foto: Hellevi Matihalti)

Andra puolisonsa Arin kanssa pääsiäisyöaterialla Kajaanin ortodoksisella seurakuntasalilla, (Foto: Hellevi Matihalti)

Räiskyvä temperamentti

Sitä kuvittelee ymmärtävänsä, mistä Andran räiskyvä temperamentti on peräisin, kun saa kuulla hänen olevan romanialainen, Bukarestissa syntynyt, siellä lapsuutensa ja nuoruutensakin viettänyt – helposti ajattelee, että etelämaalaiset ovat toisenlaisia kuin jähmeät pohjoisempien alueiden asukkaat. Mutta ajatus saattaa olla klishee. Sielultaan Andra ei taustastaan huolimatta ole suurkaupunkilainen. ”Pidän luonnosta todella paljon, ja mielimaisemani on metsäinen ja järvinen. Romaniassa rakastin vuoristoa juuri metsien takia – kauneuden ja kylmyyden takia, erityisesti kesäaikaan. Piirsin ja maalasin lapsuudessani jatkuvasti järveä, jonka ympärillä oli metsää, kukkia, vuoria tai kukkuloita.” Ne ajat, Andran lapsuus ja suurin osa nuoruudesta, sijoittuvat diktatuurin aikaan. ”Jotkut sanovat sitä sosialismin, jotkut kommunismin kaudeksi. Yhtä kaikki se oli diktatuurin aikaa”, Andra toteaa. Mutta emme puhu niistä ajoista sen enempää, sillä Andra ei voi elää ilman kauneutta ja rakkautta. Hän huomauttaa, että ne ovat monella tavalla läsnä luonnossa, taiteessa, ystävyydessä ja kirkossa.

Mummo vei kirkkoon

”Paperilla ja teoriassa olen aina kuulunut kirkkoon, ja Romaniassahan ortodoksinen kirkko on enemmistökirkko. Tosin lapsuudessani ei kotona ollut paljonkaan kirkollisia vivahteita, mutta mummoni Georgeta, äidinäitini, vei meitä kirkkoon ja opetti perusasiat. Toki vietettiin aina nimipäivät pyhien muistopäivinä, juhlittiin jouluna Kristuksen syntymää monin romanialaisin joululauluin ja pääsiäisenä Kristuksen ylösnousemusta värjättyjen kananmunien ´sodalla’ – toistamalla Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” ”Murrosikäisenä ja nuorena minulla oli oma kapinani ja etsintävaiheeni. Mutta olin luvannut mummolle, että käyn kirkossa sytyttämässä tuohuksen hänen sielunsa puolesta, ja se auttoi minua tulemaan takaisin kotiin ortodoksisuuteen.” ”Ortodoksisuus on myös toiminut kulttuurisena siltana, kun tulin Suomeen, ja auttanut suuresti sopeutumaan tänne. Laajasti määriteltynä Kirkko merkitsee minulle elämää. Olemme kaikki osa Kirkosta, olemme kaikki saman Isän lapsia.”

Kirjojen hankala matka Suomeen

Andra tuli Suomeen vuonna 2002, sanoo tulleensa rakkauden perässä. ”Siihen aikaan ei Romaniassa eronnut nainen, jolla oli pieni lapsi, ollut helpolla lainkaan hyväksytty. Toivoin osakseni rakkautta ja uutta perhettä urani lisäksi. Kun muutin Suomeen poikani kanssa, sainkin uusioperheen, ja sain töitä Oulun yliopiston Kajaanin yksikössä tutkijana ja kehittäjänä – kyseessä oli palveluiden kehittäminen harvaan asutulla alueella. Innovointi, yhteistyö ja nuoret olivat tärkeimmät työkohteeni. Kaikki tuo oli hyvin monimutkaista ja vauhdikastakin!” Suomeen muuttamiseen liittyy hauska episodi. ”Kirjoja toin paljon alusta alkaen – lähetin kymmeniä viiden kilon paketteja, jotka Romanian posti salli. Oli hauska selittää tulliviranomaisille, että kaikki ne kirjat olivat todellakin omiani. Alussa he eivät uskoneet, ja niinpä annoin heille luvan sattumanvaraisesti tarkastaa useampia paketteja, jotta näkivät kirjojen moninaisuuden! Lopuksi hekin tajusivat, ettei sellaiselle määrälle pääsääntöisesti romaniankielistä kirjallisuutta voi olla kauppa-arvoa Kainuussa! Sain siis kirjat uuteen kotiin!” ”Mutta vuosi 2011 oli elämässäni hyvin mullistava – työpaikan ja uusioperheen kriisit iskivät peräkkäin. Silti juuri tuolloin ortodoksisesta seurakunnastamme löytyi ihmisiä, jotka kannustivat minua lähtemään ehdokkaaksi valtuustovaaleissa. Suostuin heidän toiveeseensa, mutta en jaksanut tuolloin panostaa millään tavoin vaalien valmisteluun, ja yllätyin kovin, kun minut valittiin toisena sotkamolaisena Kajaanin ortodoksisen seurakunnan valtuustoon.” ”Seuraavana vuonna Sotkamon ortodoksisen kirkon isännöitsijä sairastui, ja minua pyydettiin hoitamaan kirkkoamme. Niin sitten aloitin tässä tehtävässä lokakuussa 2012.”

Andra esittelee vieraille Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkossa Sotkamossa kirkon nimikkoikonia.  (Foto: Paavo Kokotti)

Andra esittelee vieraille Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkossa Sotkamossa kirkon nimikkoikonia. (Foto: Paavo Kokotti)

”Valmistan Jumalan kodin vieraita varten”

Andra arvelee, että kirkon isännöinti nähdään enimmäkseen fyysisenä ja taloudellisena työnä – että on kyse yksinomaan pyhäkön kunnon ylläpitämisestä. ”Minulle merkitsee enemmän se, että uudelleen ja uudelleen valmistan Jumalan kodin vieraita varten, olkoot he vakituisia kirkossakävijöitä tai satunnaisia poikkeajia, matkailijoita tai oman kunnan väkeä. Minusta kirkon pitäisi olla pysähtymispaikka, jossa näkyvä ja näkymätön maailma kohtaavat. Hiljentymisen mahdollisuuden ja taivaallisen ilon maistamisen pitäisi olla mahdollista sekä palvelusten aikana että niiden ulkopuolella. Minusta tietty suorittaminen ei ole pääasia kirkon isännöinnissä. Rakkaus on.” ”Tietenkin kaikki ihmiset kaipaavat palveluksia. Minusta olisi kuitenkin tärkeää luoda matala kynnys kirkkoon pääsyyn. Siksi toivon siunausta, että kirkko on säännöllisesti avoinna myös palvelusten ulkopuolella viikollakin.” Andra iloitsee suuresti siitä, että Kajaanin seurakunnassa on alettu ottaa askelia siihen suuntaan, että myös suomussalmelaisten ja puolankalaisten toiveita otetaan huomioon ja heidän tarpeistaan välitetään siinä kuin kajaanilaistenkin. Yhdessä tämä laaja alue muodostaa Kajaanin seurakunnan, hän huomauttaa. ”Olen hyvin onnellinen sekä Sotkamon tiistaiseuran toiminnasta että hengellisten ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisestä kirkossa. Lisää yhteistyötä kainuulaisten tiistaiseurojen kesken tarvitaan, mutta minusta olemme menossa positiivisesti eteenpäin.”

Palvelukeskuksen taliudenhoitaja Paavo Kokotti vieraili ystävineen Sotkamon kirkossa, jota Andra esitteli seurueelle.   (Foto: Paavo Kokotin kuva-arkisto)

Palvelukeskuksen taloudenhoitaja Paavo Kokotti vieraili ystävineen Sotkamon kirkossa, jota Andra esitteli seurueelle. (Foto: Paavo Kokotin kuva-arkisto)

Maaseutu nähdään takapajulana

Andran mielestä niin Suomessa kuin muissakin maissa on vääristynyt kuva maaseudusta. ”Se nähdään joko takapajulana, taloudellisesti taaksejääneenä, melkein tarpeettomana tai täytenä idyllinä, jossa säilyy kaunis menneisyys. Liiankin usein tällainen ajattelu pätee myös meidän kirkossamme. Totuus on, että samoin kuin muutkin ihmisoikeudet jokaisella pitää olla oikeus asua ja harjoittaa uskontoaan paikasta riippumatta.” ”Minusta on hyvin surullista, että teoriassa välitämme jokaisesta kadonneesta lampaasta, mutta käytännössä niin kirkkomme kuin yhteiskuntammekin keskittyy siihen, missä useimmat lampaat asustelevat.” Kun alan puhua naisen asemasta kirkossa, Andra nauraa iloisesti. ”Oi, meillä on aivan mahtava asema kirkossamme! Siinä missä Kristus on miesten malli, Jumalan Äiti, ´kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi´, on meidän mallimme. Käytännössä tämä tarkoittaa, että meillä naisilla on monia mahdollisuuksia olla läsnä kirkkomme elämässä!”

Andra Aldea-Löppönen. (Foto: Hellevi Matihalti)

Andra Aldea-Löppönen.
(Foto: Hellevi Matihalti)

Väitöskirja valmistumassa

Andra on äitiyslomalla uskonnonopettajan ja avustajan työstä Sotkamossa ja Puolangalla ja asuu Andrei –pojan kanssa Sotkamossa. Puoliso Ari Löppönen työskentelee anestesialääkärinä OYSissa ja asuu omakotitalossaan Limingalla. Lomat ja vapaa-ajat vietetään yhdessä joko Limingalla tai Sotkamossa. ”Andrei on aloittanut yläasteen, ja olen luvannut hänelle, ettemme nyt vielä muuta täältä. Olemme viettäneet lomia ja viikonloppuja Arin luona, mutta raskauteni takia tämän vuoden puolella Ari on tullut Sotkamoon aina kun se on mahdollista.” Andra viimeistelee myös väitöskirjaansa niin Oulun kuin Bukarestin yliopistoon ja valmistautuu väitökseen. Mutta arvelen, että juuri tällä hetkellä kaikkein tärkein asia on pikkuinen poikavauva, joka on ollut näkymättömästi kanssamme yhteisellä pääsiäisaterialla.

Hellevi Matihalti

 

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: