Helluntain jumalanpalvelukset muodostavat oman erityisen osan kirkon perinteessä. Helluntaita edeltävä lauantai on ns. sielujen lauantai, jolloin muistellaan poisnukkuneita.

Helluntaina Kirkko viettää syntymäpäiväänsä ja muistelee Pyhän Hengen vuodattamista pyhien apostolien päälle. Helluntai on Pyhän Kolminaisuuden juhla. Eräässä Leo Viisaan kirjoittamassa kirkkoveisussa tätä ylis­tetään seuraavasti: ”Pyhä Jumala, joka on kaikki Pojan kautta Pyhän Hengen myötävaikutuksella luonut, Pyhä Väkevä, jonka kautta me tulimme tuntemaan Isän ja jonka kautta Pyhä Henki tuli maailmaan, Pyhä Kuolematon, lohduttaja Henki, joka Isästä lähtee ja Pojassa lepää, Pyhä Kolminaisuus, kunnia olkoon Sinulle.”

Helluntaina kirkko koristellaan puiden viheriöivillä oksilla ja kukilla, jonka juuret ovat juutalaisten helluntai eli lehtimajajuhlassa jota vietettiin Sii­nailla anne­tun lain muistoksi. Helluntaina on tapana myös se, että kirkkokansalla on käsissään kukkakimppuja.

Helluntain ehtoopalveluksen erikoisuuksiin kuuluu seitsemän polvirukousta, jotka pappi lukee pyhältä portilta polvis­tuneena kansaan päin. Kirkkokansa on rukousten aikana myös polvillaan. Näissä rukouksissa, jotka ovat Basileios Suuren kirjoittamat, rukoillaan syntien anteeksi saamista, Pyhän Hengen armoa ja iankaikkista elämää Jumalan luona sekä lepoa puisnukkuneiden sieluille. Kolme rukouksista on ehtoopalveluk­sen seitsemästä iltarukouksesta.

Kreikkalaisessa perinteessä pappeuden mysteerion toimittamisen aikana vihittävän polvistuessa pyhän alttaripöydän edessä ja piispan lausuessa: ”Rukoilkaamme siis hänen puolestaan, että hänen päällensä tulisi kaikkein pyhimmän Hengen armo..” las­keutuvat läsnäolevat papiston jäsenet ja koko kirkkokansa polvilleen – onhan kyseessä helluntaijuhla – niin kuin mirhal­lavoitelun mysteeriossa: Pyhän Hengen armolahjojen saaminen.

Helluntain jälkeinen maanantai on Pyhän Hengen päivä ja koko viikko on paastotonta aikaa.

Helluntain ehtoopalveluksen loppusiunaus kiteyttää juhlan sisällön: ”Kristus, totinen Jumalamme, joka alensi itsensä Isän Jumalan helmasta, tuli taivaasta maan päälle, otti täy­dellisesti päällensä meidän luontomme ja teki sen jumalalli­seksi, meni jälleen taivaaseen ja istui Jumalan Isän oikealle puolelle, sitten lähetti alas jumalallisen, pyhän, yhtä olentoa olevan, yhtä voimallisen, yhtä kunniallisen ja ian­kaikkisen Hengen pyhille opetuslapsillensa ja apostoleillensa ja valisti heidän kauttaan koko maailman…”

Isä Johannes Karhusaari