Helluntai, Pyhän Kolminaisuuden päivä

07/06/2014

Saarnavuorossa

Pyhän Kolminaisuuden ikoni

Pyhän Kolminaisuuden ikoni.
Photo: Oulun ortodoksinen seurakunta.

Joh. 7:37-52, 8:12

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Helluntain evankeliumi puhuu meille Kristuksesta ja ihmisistä Kristuksen sanan edessä. Samalla se itse asiassa puhuu meille Kristuksen kirkosta ja ihmisistä Kristuksen kirkon opetuksen ja julistuksen edessä. Näin on siksi, että maailman Vapahtaja, ihmiseksi tullut Jumalan Poika Kristus elää ja vaikuttaa kirkossaan ja kirkkonsa kautta. Kristus on antanut hyvän uutisen ihmisen ja maailman pelastumisesta ja kirkastumisesta kirkolle vaalittavaksi ja julistettavaksi.

Helluntain evankeliumi tulee meitä jokaista lähelle kirkon sanana tällä hetkellä, omassa elämässämme. Se saa meidät kysymään miten me omalla kohdallamme suhtaudumme häneen, joka on elävöittävä voima ja totuuden valo ja sellaisena myös ihmisten kiistelyn kohde. Mutta se saa meidät samalla kysymään mikä on meidän suhteemme pyhään kirkkoon, joka Kristuksen äänenä tuo meille hänen sanomansa ja opettaa meitä hänen antamillaan valtuuksilla.

Olemmeko uskon asenteella kirkkoon turvautuvia? Olemmeko kirkon opetuksen valoa seuraavia ja kirkon osoittamalla tiellä vaeltavia? Kristus kysyy tätä kirkkonsa kautta ja meidän osanamme on vastata rehellisesti, sydämessä ja elämässä.

Kirkko, johon me kaikki Kristuksessa Jeesuksessa olemme kutsutut ja jossa me Jumalan armon avulla saavutamme pyhyyden, tulee saamaan täyttymyksensä taivaallisessa kirkkaudessa, kun tulee aika, jolloin kaikki pannaan kohdalleen (Ap. t. 3:21). Silloin yhdessä ihmissuvun kanssa myös maailmankaikkeus, joka on kiinteässä kosketuksessa ihmiseen ja hänen kauttaan lähestyy päämäärää, uudistetaan täydellisesti Kristuksessa.

Kristus, kun hänet ylennettiin, veti kaikki luoksensa (Joh. 12:32). Noustuaan kuolleista (Room. 6:9) hän vuodatti opetuslapsiinsa eläväksi tekevän Henkensä ja perusti hänen kauttaan ruumiinsa, kirkon, kaiken käsittäväksi pelastuksen sakramentiksi ja mysteerioksi.

Ravitsemalla meitä eukaristiassa, pyhässä ehtoollisessa, omalla ruumiillaan ja verellään, Kristus tekee meidät osallisiksi omasta kirkastetusta elämästään. Näin on odottamamme luvattu uudistus jo alkanut Kristuksessa. Se lähti liikkeelle Pyhän Hengen vuodattamisessa ja jatkuu Kristuksen kautta edelleen kirkossa.

”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia.” Koko kristinoppi on tämän Jumalan itseilmoituksen sanallista, opillista määrittelyä ja meidän antamaamme vastausta Jumalan itseilmoitukseen. Kysymys Jumalan ykseydestä on tärkeä siitä syystä, että oppisimme tunnustamaan Jumalan Jumalaksi juuri sellaisena kuin hän on, nimittäin Pyhänä Kolmiykseytenä.

Asian havainnollistamiseksi kysymme mitä tapahtuu jos emme tunnusta oikein Jumalan ykseyttä eli emme tunnusta Jumalaa sellaiseksi Jumalaksi kuin mikä hän todellisuudessa on. Silloin tapahtuu juuri sitä, minkä tunnemme munaskuitamme myöten, nimittäin että sydämessämme syntyy epävarmuus itse uskon ytimestä.

Helposti nimittäin luulemme, ettei Jumala mitenkään erityisellä tavalla reagoi siihen, vaikka meillä olisikin täysin nurinkuriset käsitykset hänestä ja vaikka palvoisimme häntä nurinkurisesti tai jättäisimme hänet kokonaan palvomatta. Meille tuskastuttavaksi tullut todellisuus puhuu kuitenkin toista. Ei ole olemassa mitään neutraalia, vapaata tilaa meidän ja Jumalan välissä, jossa voisimme ikään kuin vapaasti toimia hänestä riippumatta.

Jumala on valtaisa, kaiken läpitunkeva mahti, jota emme voi mitenkään mitata, vaan joka mittaa meidät. Tämän mittaamisen koemme joka hetki.

Oppia kolminaisuudesta vierastetaan usein siksi, että se mukamas on kreikkalaisen filosofian kristilliselle teologialle asettama pakkopaita, jota ilman tulisimme paremmin toimeen. Näin ajatellaan ja näin akateemisesti oppineet ovat jo pitkään eri tahoilla opettaneet. Tosiasiassa kolminaisuusopin tärkein kasvujuuri ja varsinainen sisältö on vanhin kristillinen tunnustus, joka kuuluu: Jeesus Kristus on Herra. Näin esimerkiksi tutussa filippiläiskirjeen jaksossa:

”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2.9-11)

Kun opetuslapset lausuivat tämän tunnustuksen, ilmoittivat he samaistavansa Jumalan ja Jeesuksen. Jumalan itseilmoitus alkoi jo Vanhan liiton aikana Siinailla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Uskontunnustuksemme on vastaus tähän Jumalan itseilmoitukseen. Jumalan ”minä” on Jumala Isä, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki.

Minä uskon, että Jumala on minut luonut. Kun sitten tunnustan: Minä uskon, että Jeesus Kristus, tosi Jumala Isästä iankaikkisuudessa syntynyt ja tosi ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, tunnustan samalla että Jeesus Kristus on sama kuin Isä Luoja ja kuitenkin eri. Sama koskee myös Pyhää Henkeä. Hänkin on sama kuin Isä Luoja ja Poika Lunastaja ja kuitenkin eri.

Vain näin tunnustaen kumarran Jumalaa oikein eli tunnustan oikein Jumalan ykseyden. Se tuo sydämeen sanomattoman riemun, loputtoman ilon.

Jeesus Kristus on tosi Jumala, yksi Pyhästä Kolminaisuudesta. Hän ja Jumala Isä ja Jumala Pyhä Henki ovat sama ja kuitenkin heidän välillään on ero. Tämän uskontotuuden muotoili oppi Pyhästä Kolminaisuudesta teologisesti vastuulliseen muotoon. Tässä ajatustyössä opittiin samalla syvemmin tuntemaan Jumala, luotu todellisuus ja ihminen itse. Jumalan ykseys on vain kolminaisuudessa mahdollinen. Sama koskee koko luomakunnan, siis kaiken olevaisen ykseyttä. Myös se on vain kolminaisuusopillisesti mahdollinen.

Elävöittävän voiman antaja Kristus huutaa sanomansa maailmalle, kertoo helluntain evankeliumi. Hän julistaa kovalla äänellä sanomaa, joka on voiman lähde, jotta se kuultaisiin ja otettaisiin vastaan. Hän ei vaikene sanomastaan vaikka monet suhtautuivat siihen torjuen. Hän ei arasti eikä anteeksipyydellen tarjoa sanomaansa vaan suureen ääneen kuuluttaa sen maailmalle.

Helluntain evankeliumi on voimakkaasti rohkaiseva ja kannustava sanoma kirkossaan vaikuttavasta Kristuksesta. Kristus on tie nytkin, tänä hämäännyttävien moninaisten arvojen ja hämärryttävien ihmisviisauksien aikana, nyt ja aina. Kristus itse on kirkollensa kiitoksen ja kiitollisuuden aihe helluntaijuhlana ja elämän kaikkina päivinä.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Arkkimandriitta Andreas Larikka

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: