Jumalan rakkauden ilmentymä vai ihmeidentekijän taikatemppu?

16/06/2014

Haastattelu

”Eihän sellainen tapahtuma, mitä tiede ei kykene selittämään, ole kristinuskolle mitenkään vieras,” Kari Lappi, lastenpsykiatrian ylilääkäri sanoo, ”koska kristinuskohan jo perustuu ihmeelle. Lihaksitulon ihmeelle ja ylösnousemuksen ihmeelle. Jos ihme, ihmeen mahdollisuus, otetaan pois kristinuskosta, ei kristinuskoa enää ole olemassa. Pitäisi kai enempikin pohtia sitä, mikä ihme on nykyaikana, kun se on jotakin kovin poikkeuksellista eikä enää kuulu maailmanselitykseen, ei ole luonnollinen osa siitä niin kuin isien aikana, jolloin se oli arjen maailmaa, Jumalan toimintatapaa. ”

Erikoislääkäri Ilkka Soini sanoo lääkärienkin kohtaavan ihmeitä – mutta sitä sanaa ei tietenkään käytetä ammattikielessä. ”Perinteisessä suppeassa mielessä ymmärretään, että ihme on yleensä positiivinen tapahtuma, paraneminen, jolle ei ole luonnontieteellistä selitystä – paraneminen, toipuminen tai selviäminen sellaisesta, josta ei tilastollisesti ole syytä olettaa selvittävän.”

Kari Lappi

Lastenpsykiatrian ylilääkäri Kari Lappi.
Photo: Hellevi Matihalti

Isä Heikki Huttunen puolestaan painottaa, että Evankeliumeissa kerrotuilla Jeesuksen tekemillä ihmeillä, sairaiden parantamisella tai kuolleista herättämisellä, oli tietty funktio:

”Niistä käytetään kreikankielessä sanaa semaion, merkki, ja Evankeliumin ihmeet ovat merkkejä siitä, että Jumala puuttuu ihmisen elämään, Jumalan rakkaus murtautuu meidän kulloiseenkin tilanteeseemme. Se murtautuu jopa uskonnollisten tai yhteiskunnallisten sääntöjen läpi, mitä osoittaa kertomus siitä, kun Jeesus sapattina paransi 18 vuotta kipujen alla kärsineen naisen.”

Ja hän jatkaa:

”Tämä ihmeellinen, ihmiselle selittämätön asioihin puuttuminen on totta, ihmeitä tapahtuu ja ne voivat olla hyvin monenlaisia. Mutta on myös toinen totuus: jos me eläisimme lähellä Jumalaa, jos me eläisimme rukouksessa ja siten lähestyisimme Jumalaa, me näkisimme paljon enemmän ihmeitä – huomaisimme koko elämän ihmeellisyyden.”

Soini konkretisoi omaan tyypilliseen tapaansa:

”Suurin todellinen ihmehän on, että me esimerkiksi juuri nyt olemme tässä, että olemme heränneet tähän päivään. Elimistö on monimutkainen, mikä tahansa voi mennä pieleen – tai joku sekopää voi tulla Korsossa nurkan takaa mora kädessä, auto voi lentää kallioseinään… Helposti tämmöiset pienemmät ihmeet peittävät tosiasian, että suurin ihme on se, mitä me emme ihmeenä edes osaa pitää.”

Muutospiste – sattuma – ihme

Meidän aikamme ihmisen etääntyminen Jumalasta on luonnollisesti vaikuttanut käsitykseen siitä, mitä ihme on. Soinin mukaan lääkärit saattavat pitää jotakin tapahtumaa ihmeellisenä – adjektiivi sentään ei ole poistunut kielenkäytöstä – mutta ihmeelliseenkin tapahtumaan perätään eittämättä luonnollista selitystä. ”Ikään kuin ihme olisi jotakin luonnotonta”, hän naurahtaa. Ja Kari Lappi on vahvistanut, että tiede tieteenä ei voi kielenkäyttöön hyväksyä sellaista sanaa kuin ihme, jos sillä tarkoitetaan jotakin sellaista, minkä Jumala on vaikuttanut. ”Ei tiede tietenkään voi käyttää selityksenä Jumalaa.” Mahdotontahan se on, koska tiede ei voi todistaa mitään Jumalasta.

Erikoislääkäri Ilkka Soini

Erikoislääkäri Ilkka Soini.
Photo Hellevi Matihalti

”Psykiatriassa puhutaan muutospisteestä. Tätä ilmiötä on paljon pohdittu ja muutoksen filosofiasta on kirjoitettukin. Se on siis jotakin sellaista, mitä ei tarkoituksella ole haettu. Oikeassa kohdassa jokin pienikin tekijä saattaa saada alkuun muutosprosessin, jota ei voi selittää jollakin terapiatekniikalla. Kun asiat asettuvat kohdalleen, voi tulla ennustamaton muutos.”

Tieteellisessä julkaisussa ei siis voi kirjoittaa ihmeestä, vaan kyseessä on tapahtuma, jota ei voida täysin selittää.

”Sitähän ihme itse asiassa on – jotakin, mitä ei voi selittää”, hän huomauttaa ja jatkaa hetken kuluttua, että oikeastaan ei silti ole kokenut mitään ristiriitoja tarkastellessaan selittämättömiä tapahtumia niin kristittynä kuin lääketieteen kannalta.

”Lastenpsykiatrian parissa tapahtuu paljon kaikenlaista yllättävääkin – mutta en minä näe sitä millään tavalla ristiriitaisena. Se todennäköisesti liittyy tähän Jumalan toimintaan, ja varmaan on paljon rukoiltu sairaan lapsen puolesta – mutta sitähän minä en tiedä. Lääketiede ei kuitenkaan käytä rukousta ihmistä hoidettaessa.”

Ihme idän ja lännen ajattelussa

Kari Lappi ja isä Heikki Huttunen näkevät selkeästi eron idän kirkon ja lännen kirkon suhtautumisessa ihmeisiin. Heidän mielestään koko elämä on suurta ihmettä ja myös sairaudesta paraneminen on oikeastaan ihme, ”lääketiede vähän vain auttaa – jos auttaa”, Lappi hymähtää. Mutta varsinaiset ihmeet eritellään lännen kirkossa, määritellään tiukasti, ja siten tavallaan erotetaan luonnollinen ja yliluonnollinen selkeästi toisistaan.

Isä Heikki painottaa lännen kirkossa syntynyttä luonnollisen ja yliluonnollisen eroa, jota länsimainen teologia käyttää. Hänen mukaansa länsimaiselle ajattelulle on tyypillistä, että on tietyt lähtökohdat, joista edetään johtopäätöksiin. Idässä pikemminkin pyritään synteesiin, nähdään yhteys asioiden välillä, ja ne muodostavat kokonaisuuden.

Isä Heikki Huttunen

Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) pääsihteerin, isä Heikki Huttunen.
Photo: Aristarkos Sirviö

”Idässä ajatellaan edelleen, että Jumalan ihmeelliset asioihin puuttumisetkin ovat luonnollisia – ei nähdä olemuksellista eroa ihmeen ja arjen välillä. Pikemminkin aivan kaiken takana on ihme, mutta kysymys on meidän näkökyvystämme ja myös siitä, miten Jumala siunaa meitä eri tilanteissa.”

Ilkka Soini on miettinyt hänkin ihmeen käsitettä idässä ja lännessä ja ottaa esimerkiksi sen, että lännessä pyhäksi kanonisoitaessa tapahtuneet ihmeet, yksittäiset tapaukset, tutkitaan ja punnitaan selvästi. Lappi on jo aikaisemmassa keskustelussa viitannut ns. paholaisen asianajajaan, jonka tarkoituksena on näitä tutkimuksia suoritettaessa selittää ne luonnollisin perustein.

”Kai meidänkin kirkossamme näitä ihmeitä on esiintynyt ja esiintyy pyhien ihmisten kohdalla, mutta niitä ei nosteta sensaation tasolle.”

Kari Lappi näkee, että katolisessa ajattelussa pyhä ihminen on tavallaan kavennettu pelkäksi ihmeidentekijäksi.

”Kaikki taidot ovat Jumalan lahja”

Meidän aikamme rakastaa räikeitä otsikoita, ja sensaatio on se sana, joka lännessä – niin myös meillä Suomessa – liitetään ihmeparantumisiin, tosiin tai epätosiin. Kukaan keskustelukumppaneistani ei niiden mahdollisuutta ole kiistänyt. Mutta isä Heikki korostaa sitä, että lääkärin työ on myös Jumalan ihme.

”Minusta on tosi outoa, että ihmeistä tehdään jonkinlaisia taikatemppuja. Se, että ei edes haluta turvautua lääkärin apuun vaan odotetaan ihmettä – ´kyllä Jumala auttaa´ – kuulostaa suorastaan Jumalan kiusaamiselta.”

Ja jo pyhä Basileios Suuri sanoi: ”Kaikki taidot ovat Jumalan lahja meille, sillä ne korvaavat sen, mitä luonnosta puuttuu – – – Jumala on antanut meille lääketieteen helpottaakseen sairauksia edes jossain määrin.”

Ikoni Basileos Suuri

Basileios Suuri (eli noin vuosina 330 – 379) oli syvällinen ja monipuolinen ortodoksisen kirkon kirkkoisä.
Ikonikuva: Aristarkos Sirviö

Kaikki keskustelukumppanini näkevät vähintäänkin ongelmallisena sen tilanteen, että monet lääkärit käynyt ihminen, joka ei ole saanut vaivaansa apua, panee viimeisen toivonsa johonkuhun ihmeparantajaan – ja mahdollisesti pettyy taas kerran. Katse kääntyy myös helposti Jumalasta ihmiseen – parantajaan, ihmeidentekijään, tai parannettavaan – jolla joko on uskoa riittävästi tai ei ole, jolloin ihmettä tapahdu.

Sairaanvoitelun sakramentti

Yksi ortodoksisen kirkon pyhistä mysteereistä on sairaanvoitelun sakramentti. Jotkut käsittävät, että sairaanvoitelu toimitetaan ihmeen, ihmeparantumisen toivossa. Mutta niinhän asia ei ole.

”Tähän saa hyvän näkökulman, kun huomaa, että kasteen edellä toimitetaan myös öljyllä voitelu”, isä Heikki selittää. ”Se on itse asiassa sama voitelu kuin sairaanvoitelu. Se on myös terveyden ja eheyden voitelu. Pieni potra vauvanpötkälehän on yleensä terveyden ja ihmisen kasvun perikuva, mutta silti hänet voidellaan. Hänet voidellaan siksi, että hänen elämänsä olisi eheää ja siihen löytyisi Jumalan tarkoittama terveys – kokonaisvaltainen, hyvä elämä, henkinen ja fyysinen terveys. Tämä voitelu liittyy pelastukseen ja hyvän elämän kokonaisuuteen, joka meille annetaan kasteessa Jumalan valtakunnan kansalaisina. Tämä kuuluu – sen pitäisi kuulua – pohjimmiltaan ihmisyyteen.”

Hän sanoo, että sairaanvoitelun sakramentissa on äärimmäisen syvä yhteys siihen, mitä on synti.

”Kun lukee sairaanvoitelun sakramentin rukouksia ja tutkii niiden sisältöä, niin käsittää selvästi, että se on myös synnin parannuksen sakramentti. Mutta onko siinä mitään logiikkaa? Kun joku nyt on noin kovin sairas, hän tietysti on tehnyt paljon syntiä – siitähän puhutaan Evankeliumissa, kun Jeesukselta yhden parannusteon jälkeen kysytään, kuka oli tehnyt syntiä – tämäkö vai hänen vanhempansa. Ja mitä Jeesus vastaa? Ei tehnyt syntiä hän eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan suurten tekojen piti tulla hänessä ilmi. Olemmepa siis sokeina syntyneitä tai onpa meillä millaista vaivaa ja kremppaa ja heikkoutta, niin Jumalan suurten tekojen pitää tulla meissä ilmi.”

”Sairaanvoitelun sakramentti on oikeastaan elämän eheyden sakramentti”, hän jatkaa. ”Terve on vanhassa suomenkielessä sama kuin kokonainen, ja vironkielessä tänä päivänäkin, samoin kuin englanninkielen whole, kokonainen, on vanhastaan tarkoittanut tervettä – wholesome merkitsee sitä edelleenkin.”

”Kokonaisuushan meiltä on kadonnut, eheys. Lääketiedekin hoitaa osaa kerrallaan, joten käsitystä ihmisestä kokonaisuutena on vaikea tavoittaa. Sairaanvoitelu toimitetaan, että jokainen meistä – olipa diagnoosi tai ei – voisi elää tervettä elämää. Ajattelen niin, että vaikkapa ihmisellä on terminaalinen syöpä, mutta hän on sovussa itsensä ja sairautensa kanssa, hän voi olla terveempi kuin joku huippu-urheilija, fyysisen terveyden perikuva, joka ei elä kokonaista elämää.”

Ihmeparantuminen?

Se, ettei idän kirkko tee sensaatioita mahdollisista ihmeparantumisista, johtunee siitä, että ortodoksinen perinne varoittaa esittelemästä tapahtuneita selittämättömiä asioita – ihmeitä, koska siinä ilmenee tietynlainen ylpeyden synti.

Silti kerron ihmeestä, joka tapahtui silmäpotilas NN:lle ja on tiettävästi dokumentoitu. Sanon tiettävästi, koska valitettavasti en enää tavoittanut NN:ää hoitanutta lääkäriä – tapahtumasta on jo runsas parikymmenä vuotta. NN oli ollut pitkään saman lääkärin hoidossa ja hänelle oli tehty kaksi silmäleikkausta. Toinen silmä oli jo ennen leikkausta usein tulehtunut ja kipeytynyt, ja näin tapahtui muutama vuosi leikkauksen jälkeenkin.

NN oli varannut vuositarkastuksen parin viikon kuluttua eikä onnistunut sitä ennen pääsemään lääkärin vastaanotolle. Hän tiesi pyhälle palkattaparantaja Panteleimonille pyhitetyn kappelin ja halusi käydä siellä. Hän kertoo ottaneensa ikonilampukasta öljyä vanutuppoon ja peittäneensä silmän sillä ja sideharsotaitoksella. Kipu oli laantunut, silmän punotus kadonnut.

Kun hän sitten meni oman silmälääkärinsä vastaanotolle pari viikkoa myöhemmin, lääkäri tutki hänen silmänsä ja kysyi: Mitä tälle silmälle on tapahtunut? NN kertoi, ja lääkäri nöyrästi tunnusti, että oli tapahtunut ihme. Kyseinen silmä oli täysin paranunut, sen näkökyky palautunut ennalleen ja jokaisella vuosittaisella käynnillä NN sai kuulla lääkärin muistavan tämän ihmeen. NN:n silmä ei ole sen jälkeenkään kipeytynyt, näkökyky on aivan erinomainen edelleen.

Vanhus Joosefin kuolema

Ja Ilkka Soini kertoo Athos –vuorella tapahtuneesta ihmeestä, jota internetkin on ulkomaisissa medioissa runsaasti uutisoinut – Soinihan on vanha Athoksen –kävijä kuten Kari Lappikin.

”Nuoruudestaan saakka Athoksella kilvoitellut ohjaajavanhus Joosef kuoli vuonna 2009 Vatopedin luostarissa.”

”Hän sairasteli niin kuin vanhat ihmiset sairastavat”, Soini kertoo, ”ja sitten tuli kuolema, ihan perinteiseen tapaan. Paikalla oli Vatopedin luostarin lääkärimunkki, jonka tunnen – jokunen vuosi sitten käydessäni viimeksi Vatopedissa minua pyydettiin katsomaan sairaalassa ´muutama potilas´, toisin sanoen päivystin siellä koko illan. No, tämä lääkäri oli paikalla ja samoin hänen lääkintämiehensä, iloinen australialaispoika. Nämä laittoivat ruumiin niin kuin munkit laitetaan kuoleman jälkeen, päällysviitan siihen päällimmäiseksi, ja kutsuivat sitten igumenin.”

”Igumeni tuli ja kehotti heti avaamaan viitat ja muut, mihin vanhus oli laitettu. Ja kun hänen kasvonsa taas tulivat näkyviin, hänen nähtiin hymyilevän ja loistavan valoa.”

Soini sanoo luostarin lääkärimunkin tuntevana ja myös itse lääkärinä, että osaa vain ihmetellä ihmettä.

Mahdollisuus – ei takuutuote

Kerron nämä ihmeet todella nöyränä, muistaen isä Heikin opetuksen, jonka hän puolestaan oli kuullut taannoin luterilaiselta matkakumppaniltaan eräällä pyhiinvaellusmatkalla Keikassa, pyhän Nektarioksen haudalla: ”Ihmeet ovat mahdollisia, koska uskomme. Mutta usko ei perustu ihmetapauksiin. Usko on se, joka avaa ihmeen mahdollisuuden.”

Ihmeen mahdollisuuden – ei takuuta siitä, että juuri minulle tapahtuu tällainen ihme.

 

Hellevi Matihalti

 

 

 

Linkkejä, jotka käsittelevät vanhus Joosefia ja hänen kuolemaansa:

 

http://www.impantokratoros.gr/8d2a12ef.en.aspx

http://www.pantanassa.co.za/Heavenly-Hosts/elders/a-modern-elder-reposes/the-miracle-of-elder-joseph-of-vatopaidi-who-smiled-45-minutes-after-his-death

http://vatopaidi.wordpress.com/2009/07/18/whys-the-smile-of-elder-joseph-of-vatopedi-from-eternity/

http://orthodoxword.wordpress.com/2009/07/05/elder-joseph-smile-from-eternity/

, , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: