Poluvernikkien hävinnyt kulttuuri Narvanmaalla

18/06/2014

Artikkeli

”Iisakun alueelle tuli 1100 –luvun alkupuolella vatjalaisia, suomalais-ugrilaista kansaa. Miksi? Sitä emme tiedä! Mutta he rakensivat useita kyliä Iisakuun. Tiedossa on myös, että 1300-luvun alkupuolella heidän kyliinsä asettui alueelle muuttaneita venäläisiä”, kertoo Iisakun museon johtaja Anne Nurgamaa.

Iisakun museo

Iisakun museon johtaja Anne Nurgamaa (oikealla) esitteli poluverinikkien historiasta kertovaa näyttelyä suomalaisille toimittajille toukokuussa.          (Photo: Aristarkos Sirviö)

Peipsijärven pohjoisrannalle asettuneet vatjalaiset olivat uskonnoltaan ortodokseja. Pietarin alueelta muuttaneiden vatjalaisten tarkkaa lukua ei tiedetä, mutta heitä päätellään olleen useita tuhansia. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty paljon pronssisia kaularistejä ja ristiaiheisia naisten koruja.

Iisakun kunnan museon pääsali on omistettu poluvernikeille, joiksi heidän myöhemmin nimettiin.

”Sana poluvernik tulee venäjänkielen sanasta, joka tarkoittaa puoliveristä tai puoliuskoista. Virolaiset nimittivät tällä sanalla näitä vatjalais-venäläisiä, koska he olivat kyllä luterilaisia julkisesti, mutta säilyttivät omat ortodoksiset tapansa kotonaan”, selostaa museon johtaja Nurgamaa.

Länsi-Narvanmaalta, Peipsijärven rantoja myötäillen, aina etelään Setumaalle, ulottuu nauhana kansatieteellisesti kiintoisa nauha: ominaista näille alueelle asettuneille kansoille on ortodoksinen usko ja muutto Venäjältä. Viron alueella nämä usein vainoja kokeneet kansanosat saivat uuden rauhallisemman elinpaikan.

1600-1700 –luvuilla Peipsijärven pohjoisrannoilla asuneet poluvernikit saivat elantonsa kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Kyliin muutti kiihtyvään tahtiin myös virolaisia, mutta yhteiselo jatkui varsin rauhanomaisesti. Poluvernikkien köyhtyminen oli kuitenkin merkillepantavaa. Perinteen mukaan kotitila jaettiin tasan perheen poikien kanssa. Tilojen koot pienenivät jatkuvasti!

1800-luvulla alueella asui enemmistönä virolaisia, ja paine poluvernikkeja kohtaan kasvoi. Kansallisuusaatteen innostamana myös Peipsijärven pohjoisrannat haluttiin virolaistaa. Poluvernikit kääntyivät kaikki perhekunnittain luterilaisiksi – ja vironkielisiksi.

Poluvernikkien ja Peipsijärven rantavenäläisten pirtit olivan samankaltaisia.  (Photo: Aristarkos Sirviö)

Poluvernikkien ja Peipsijärven rantavenäläisten pirtit olivan samankaltaisia.
(Photo: Aristarkos Sirviö)

Mutta Iisakun alueen sanomalehti, Maarahwa Näddala-Leht, kirjoitti hämmentyneenä, jopa paheksuen vuonna 1821: ” Iisakun kylissä on muista asukkaista poiketen poluweerikkejä eli puoliuskoisia. Nämä kyllä ovat olevinaan meidän uskossamme, vaan yhä noudattavat venäläisiä uskontapoja, pukeutuvat venäläisittäin ja puhuvat sekakieltä. Näillä on ristit kaulassa ja venäläiseen tapaan tekevät ristinmerkit kirkkoon astuessaan. Lisäksi panevat kynttilöitä palamaan kirkossa pyhäin miesten kuvien edessä ja muutoinkin palvelevat Jumalaa venäläisin tavoin. Muutoin ovat rauhallisia ja nöyriä ihmisiä. Erikseen tulee kuitenkin mainita, että viettävät kodeissaan meluisia juhlamenoja kirkollisina pyhinä, jolloin tulisi niitä hartaudella viettää”.

Mutta 1900-luvulle tultaessa oli poluvernikit sulautettu tai he olivat sulautuneet valtaväestöön. Iisakun museon johtaja Nurgmaa kertoo, että nykypäivänä ovat kyläalueet toki olemassa, mutta ilman poluvernikkeja.

”Oikeastaan heidän vaikutuksensa näkyy enää alueen murresanoissa ja sukunimissä. Sukunimetkin häpeissään virolaistettiin 1920-luvulla.”

Kuvassa esitellään poluvernikkien häävalmisteluja. Jokaiselle häävieraalle valmistettiin pieni muistolahja. (Photo: Aristarkos Sirviö)

Museosalissa esitellään poluvernikkien häävalmisteluja. Jokaiselle häävieraalle valmistettiin pieni muistolahja.
(Photo: Aristarkos Sirviö)

Iisakun museo on tehnyt kulttuuriteon kootessaan museon pääsaliin poluvernikkien historiaa. Salin keskelle on koottu näyttävä asetelma poluvernikkien häävalmisteluista; köyhät poluvernikit eivät suurista hääpidoistaan olisi selviytyneet, ellei tavaksi olisi muotoutunut tehdä valmisteluita talkoilla kyläkunnittain, samoin yhteisen pöydän kattaminen ja lahjojen kutominen. Jokainen häävierasperhe toi tullessaan leipää, lihaa ja juomaa. Näin juhlat saattoivat jatkua pyhäksi miellettyyn kolmanteen päivään.

 

Aristarkos Sirviö 

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: