”Mikä se on oikein miehiään, se Sirniö?”, kysyi metropoliitta Johannes

05/07/2014

Artikkeli

Ekumeeninen kirkkokeräys Viroon päättyi Tallinnassa Suomen suurlähetystössä suurlähettiläs Jaakko Blombergin vastaanottoon. Kuvassa vasemmalta Nikean metropoliitta Johannes, presidentti Lennart Meri, suurlähettiläs Jaakko Blomberg ja metropoliitta Stefanos. (Photo: Martti Päivinen)

Ekumeeninen kirkkokeräys Viroon päättyi Tallinnassa lokakuussa vuonna 2002  Suomen suurlähetystössä suurlähettiläs Jaakko Blombergin vastaanottoon. Kuvassa vasemmalta Nikean metropoliitta Johannes, presidentti Lennart Meri, suurlähettiläs Jaakko Blomberg ja metropoliitta Stefanos.
(Photo: Martti Päivinen)

”Ei ei, älkää menkö minnekään. Tulette kansamme illalliselle”, sanoi Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos englanniksi, kun olin saattelemassa Nikean Johannesta metropoliitan autoon Tallinnassa lokakuisena iltana vuonna 2002. Ja niin metropoliitta Stefanoksen lähes työntämänä istahdin paitahihasillaan auton takapenkille. Takki jäi baarin ystävieni kanssa. Ja takin taskuissa olivat puhelin ja lompakko. Nikean Johannes istuutui etupenkille arkkidiakoni Justinuksen avustuksella.

Siitä alkoi elämäni pisin automatka!

Matka Tallinnan keskustasta ravintola Peoleoleen kestää puolisen tuntia. Mutta ikuisuudelta se tuntui! Aluksi Nikean Johannes ja metropoliitta Stefanos keskustelivat kreikaksi. Väliin Stefanos puhui venäjäksi arkkidiakonilleen. Minä istuin hiljaa ja hengitin sisäänpäin. Sitten etupenkiltä kuului närkästyneesti suomeksi: ”Olette aivan humalassa!”.  ”Kyllä olen, isä esipaimen”, vastasin. Sitten auton täytti kreikankielinen puheensorina…

Illallisella ravintolassa keskusteltiin vilkkaasti. Metropoliitta Stefanos oli erityisen sydämellinen. Hän ja Nikean Johannes kävivät välillä keskusteluja kreikaksi, mutta pääosin keskusteltiin englanniksi. Metropoliitta Stefanos oli kiinnostunut kuulemaan sekä Nikean Johanneksen että minun arvioita ekumeenisesta yhteistyöstä, ja kertoi, ettei Virossa ole koskaan aiemmin tehty tämän kaltaista yhteistyötä luterilaisten ja ortodoksien kanssa!

Illallisen päätyttyä palasimme hotelliin. Aulassa hyvästelin esipaimenen, ja sovimme tapaavamme aamiaisella. ”Kello kahdeksan, kuten olette jo useamman kerran sanonut.”

Ekumeeninen kirkkokeräys Viroon alkoi vuonna 2001. Keräyksellä hankittiin Suomesta varoja Tallinnan Simeonin ja Hannan ortodoksisen kirkon kunnostamiseen ja Viimsiin rakennettavan evankelis-luterilaisen Pyhän Jaakobin kirkon hyväksi. Nikean metropoliitta Johannes ja Kuopion piispa Ville Riekkinen olivat keräyksen suojelijat. Minut oli valittu keräystoimikunnan sihteeriksi.

Tallinnassa järjestettiin keräyksen päättymisen johdosta juhlatilaisuus Simeonin ja Hannan kirkossa ja Viimsissä seurakunnan tilapäisissä tiloissa. Juhlallisuudet päättyivät Suomen suurlähetystössä suurlähettiläs Jaakko Blombergin vastaanottoon.

Ekumeeninen kirkkokeräys Viroon huipentui Tallinnassa Suomen suurlähetstössä. Kuvassa keräystoimikunnan jäseniä ja tukijoita. (Photo owner Martti Päivinen)

Ekumeeninen kirkkokeräys Viroon huipentui Tallinnassa Suomen suurlähetstössä. Kuvassa keräystoimikunnan jäseniä ja tukijoita.
(Photo owner Martti Päivinen)

Keräystoimikunta oli päättänyt, että jään juhlallisuuksien jälkeen Tallinnaan avustamaan Nikean Johannesta, ja palaamme samalla laivalla Helsinkiin.

Aamiaisella Nikean Johannes kysyi: ”Tunnetteko lähemmin arkkipiispa Jaan Kiivitin? Olen huomannut, että olette kumpikin tupakkamiehiä.”

Kerroin tapaamisistani arkkipiispa Jaan Kiivitin kanssa ja sanoin, että hänellä on hyvin samankaltainen suhtautuminen ekumeenisen yhteistyöhön kuin Suomessa.

”Jaa. Olenkin huomioinut, että hän on teologisesti laaja-alainen. Tiedättekö onko hän perehtynyt anglikaaniseen kirkkoon?”

En tiennyt, ja poistuimme huoneisiimme.

Paluumatkallamme luin Nikean Johannekselle iltapäivälehtiä. Helsingin satamassa häntä oli vastassa arkkimandriitta Andreas.

”Mikä se on oikein miehiään, se Sirniö?”, oli metropoliitta Johannes kysynyt autoon istuttuaan. ”Hän tunkeutui täysin hölötyskunnossa metropolitta Stefanoksen autoon! Onneksi tajusi illallisilla juoda vain kivennäisvettä ja ihmeellisesti selvisi!”

Isä Andreas soitti seuraavana päivänä ja kysyi asiasta. Kauhistuin!

Mutta Nikean Johanneksen tuntien kirjoitin hänelle kirjeen: selostin, että pari ystävääni oli tullut minua hotellin baariin tapaamaan. Tarkoitukseni oli saattaa esipaimen autoon ja jatkaa ystävieni kera juhlintaa Tallinnan illassa. Kerroin, että olimme nauttineet keräyksen kunniaksi sekä konjakkeja että kuohuviinilasillisia! Kerroin, että jouduin metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä mukaan illalliselle!

Kaksi päivää kirjeen lähettämisestä lankapuhelin soi aamulla kello yhdeksän: ”Sain Teidän kirjelmänne. Jopa oli humoristinen tapaus. No, se siitä”, sanoi Nikean Johannnes.

Kirjeenvaihtomme jatkui pitkään. Muutaman kerran Nikean Johannes halusi tarkentaa lähettämänsä kirjeen sisältöä. Muistan viimeisen puhelun, jossa hän selosti Konstantinopolin äitikirkon kalenteria. Lopuksi hän kysyi: ”Vieläkö teillä on akvaariossa niitä sitruunanvärisiä ahvenia? Olivat niin vilkkaita!”

Aristarkos Sirviö 

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: