Sivallus: Arbeit macht frei?

09/07/2014

sivallus

Vastarannnakiiskellekin on myönnetty fyysisesti kevyestä toimistotyöstä joitakin viikkoja kesälomaa, joiden aikana hänen on mahdollista käyttää päiviensä tunnit ihan toisella tavoin kuin rutiininomaisina työpäivinä. Tällöin on myös tilaisuus tarkastella työelämää vähän tavallisuudesta poikkeavista näkökulmista.

Työelämän ongelmat ovat kaikille tuttuja ja niiden korjaamiseksi on viime vuosina tehty paljon kaikenlaista positiivistakin. Sille on vaikea tehdä paikallistasolla mitään, että yleiset taloudelliset realiteetit heijastuvat suoraan työpaikoille ja monet työssäkäyvät joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa yyteestä toiseen.

Suuri ja kummallinen ristiriita on siinä, että lyhyen tuttavapiirigallupin tuloksena syntyy vaikutelma, jonka mukaan erityisen vaikeita ja riitaisia työyhteisöjä löytyy koululaitoksen, hengellisten yhteisöjen ja terveydenhuoltojärjestelmän piiristä. Siis juuri sieltä, missä pitäisi olla aivan erityinen kyky ja tahto ongelmanratkaisuun, esimerkillisyyteen, terapeuttisuuteen ja rakentavaan yhdessäoloon.

Vastarannankiiski on havainnut omien kokemustensa perusteella, että monen suurenkin työyhteisön ongelmat voivat kulminoitua yhteen yksittäiseen ihmiseen, joka onnistuu toiminnallaan  myrkyttämään ilmapiirin. Liian usein tämä on esimiesasemassa oleva, heikoilla sosiaalisilla taidoilla, epävarmuudella ja realiteetteihin nähden ylimitoitetulla egolla varustettu lähimmäinen, mutta myös ihan tavallinen perustason puurtaja voi olla lahjakas ympärillään olevan ilmapiirin pilaaja. Minähän en missään tapauksessa ole sellainen – vai olenko kuitenkin?

A.Hitler varusti keskitysleiriensä portit irvokkailla sloganeilla, jotka väittivät, että työ muka tekisi vapaaksi. Vastarannakiiski on aina ajatellut, että kyseessä on väännös Kristuksen sanoista, kun Hän toteaa evankeliumissa, että totuus on tekevä (meidät) vapaiksi (Jh 8:32). Jopa saksankielisten termien Arbeit ja Wahrheit toinen toistaan muistuttava ulkomuoto ja poljento voisivat viitata tähän.

Mikä voisi olla meidän – ortodoksisiksi kristityiksi julistautujien  – yhteinen kontribuutiomme muuttuvan työelämän paineissa? Vastarannankiiski on pohtinut tätä vuosikymmenet ja päätynyt kahteen teesiin:

TEESI I Vaikka työ on tärkeä ja ajallisesti iso osa elämää, se ei ole koko elämä! Elämä on käsittämättömän paljon suurempi ja kokonaisvaltaisempi, ihmeellisempi asia kuin pelkkä työ, jota me teemme.

TEESI II Meidät on kutsuttu elämään ”liturgiaa liturgian jälkeen” eli levittämään Kristuksen valoa ja Hänen tyhjästä haudastaan säteilevää iloa pimeyteen juuri siltä paikalta, jossa elämme ja toimimme. Monille tällainen paikka on luonnostaan oma työympäristö! Kun oivallamme edes jollakin tasolla tämän, saamme aivan varmasti myös keinot sen toteuttamiseen.

Meneillään oleva kesä ei ole täyttänyt ulkoisesti kaikkia sille asetettuja paineita ja odotuksia. Alkukesä on ollut sateinen, terassit tyhjiä, uimarannat hiljaisia, kesätapahtumat vähäväkisiä.Tiedotusvälineet hypettävät koko ajan helteiden ja rantakelien odotusta: ehkäpä jo ensi viikolla…

Eläkäämme tämän asemesta nyt-hetkessä ja nauttikaamme elämästä juuri sellaisena kuin se on meille annettu!


Vastarannankiiski

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: