Äiti Maria

16/07/2014

Pyhät kanssamme

Seinämaalaus Pyhästä Maria Pariisilaisesta Tapiolan ortodoksisessa kirkossa.

Pyhä Maria Pariisilainen seinämaalauksena Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Espoossa.
(Photo: Aristarkos Sirviö)

Äiti Maria Skobtsova (1891–1945) oli Pariisiin emigroitunut monia elämänvaiheita kokenut venäläinen nainen, joka vihittiin nunnaksi. Ekumeeninen patriarkaatti julisti hänet keväällä 2004 pyhien joukkoon

Äiti Mariasta voidaan perustellusti sanoa, että hän kulki omia polkujaan, toteutti kristityn kutsumusta konkreettisesti ja usein niin, että ympäristö haukkoi henkeään. Pariisissa hän pani alulle ja omalla fyysisellä panoksellaan ylläpiti ruokala- ja asuntolatoimintaa vaikeuksiin ajautuneiden venäläisten keskuudessa. Sodan aikana hän toimi neuvostosotavankien ja juutalaisten saattamiseksi turvaan Gestapolta.

Hänet vangittiin 1943. Saksalaiset veivät Skobtsovan Ravensbrückin keskitysleirille, jossa hänet teloitettiin kaasukammiossa pääsiäisenä 1945 maaliskuun 31. päivänä, hiukan ennen sodan päättymistä.

Äiti Marian elämäkerta on ilmestynyt suomeksi: Sergei Hackel, ”Kallisarvoinen helmi” (Ortodoksinen Veljestö 2003).

Äiti Marialta jälkeen jäänyt opetus:

Kun olin nälkäinen, annoit minulle ruokaa.

Kun oli janoinen, annoit minulle juotavaa.

Kun olin koditon, avasit minulle kotisi oven.

Kun olin alaston, vaatetit minut.

Kun olin väsynyt, annoit minun levätä luonasi.

Kun olin peloissani, rauhoitit pelkoni.

Kun olin pieni, autoit minut kasvamaan.

Kun olin yksinäinen, annoit minulle rakkautesi.

Kun olin vankilassa, kävit minua katsomassa.

Kun olin sairas, hoidit minua.

Kun olin muukalainen vieraassa maassa, teit siitä kotimaani.

Kun olin työtön, autoit minua löytämään työtä.

Kun olin haavoittunut, sidoit minun haavani.

Kun kaipasin hyvyyttä, pidit minua kädestä.

Kun olin pilkattu ja loukattu rotuni vuoksi, kannoit minun ristiäni.

Kun olin vanha, lahjoitit minulle hymysi.

Kun olin levoton, kuuntelit minua kärsivällisesti.

Kun olin verinen ja likainen, tunsit minut.

Kun minulle naurettiin, seisoit rinnallani.

Kun olin onnellinen, jaoit iloni.

”Viimeisellä tuomiolla minulta ei kysytä, olenko paastonnut kaikkien säädösten mukaan tai tehnyt kaikki säädetyt kumarrukset kirkossa. Minulta kysytään, ruokinko nälkäisiä, vaatetinko alastomia, kävinkö katsomassa sairaita ja vangittuja. Sitä minulta kysytään.”

 

isä Johannes

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: