Metropoliitta Ilarion: Maailma suursodan partaalla

03/08/2014

Artikkeli

 

(Kuvalähde/photo: hilarion.ru )

(Kuvalähde/photo:
hilarion.ru )

Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Sodan syttymisen syynä pidetään Itävalta-Unkarin kruununperijän Franz Ferninandin ja hänen puolisonsa Sofian Sarajevossa 28.6.1914 tapahtunutta murhaa. Itävalta-Unkari julisti 28.7.1914 sodan Serbialle ja 1.8.1914 Saksa liittyi mukaan julistamalla sodan Venäjälle.

Volokolamskin metropoliitta Ilarion, joka on Moskovan patriarkaatin ulkomaanosaston johtaja, on sodan muistopäiväksi kirjoittanut laajan artikkelin, jonka Rossiskaja gazeta –lehti julkaisi 31.7.2014.

Metropoliitta Ilarionin mielestä kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne muistuttaa yhä enemmän ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä aikaa. Hän näkee malesialaskoneen alasampumisen Ukrainassa vastaavana tapatumana kuin Itävalta-Unkarin kruununperijän murhan 1914.

Julkaisemme otteita hänen kirjoituksestaan.

 

”Sotilaskoneeseen suunnattu raketti saattaa virheellisesti osua siviilikoneeseen, kuten nähtävästi kävi malesialaiselle Boeingille. joka putosi Ukrainan sotilaskonfliktialueella. Kukaan ei ole ottanut vastuuta 298 ihmishengen menettämisestä. Ja tuskinpa todelliset rikokseen syyllistyneet koskaan tunnustavat tekoaan. Mutta vastakkaiset osapuolet ovat jo käyttäneet tätä terroritekoa toinen toisensa syyttämiseen suuriäänisillä poliittisilla lausunnoilla vaatien oikeutta ja kostoa”.

”Kirkolla on oma näkemyksensä sodasta …

… omat ennustuksensa ja omat varoituksensa. Kirkon kannalta sota on paha, ja jokainen aiheutettu kuolema on rikos. Samalla Kirkko siunaa sotilaat suorittamaan pyhää velvollisuuttaan läheisten suojelemiseksi ja oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi. Kirkko arvostelee valtaapitäviä, jotka vievät alaisensa sotatoimiin. Tässä tapauksessa aiheutuneita uhreja ei pidetä turhina. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:13 )

”Nämä Kristuksen sanat Kirkko osoittaa taistelukentällä kaatuneille sotilaille, jotka ovat antaneet henkensä uskonnon ja isänmaan puolesta. Kirkko nostaa kunniaan heidän sankaritekonsa ja rukoilee sen puolesta, että he saisivat syntinsä anteeksi ja tulisivat muistetuiksi ikuisesti.”

”Kirkko uskoo kuolleiden ylösnousemukseen. Suurena lauantaina, päivänä jolloin muistetaan vainajia ja Kristuksen hautaamista, pyhäkössä kaikuu Hesekielin ennustus kentästä, joka on täynnä kuolleiden luita. Ennustuksen sanoman mukaan nämä luut liittyvät toisiinsa, saavat jänteet ja lihan ympärilleen, minkä jälkeen Jumala puhaltaa niihin hengen ja niistä tulee joukko eläviä ihmisiä. Kaikki ne jotka ovat kuolleet taistelukentillä tai muissa olosuhteissa, kaikki viattomat aseellisten konfliktien uhrit, kukaan heistä ei ole kuollut ikuisesti. He ylösnousevat uusissa ruumiissa uuteen elämään. ”

”Antaessaan ihmisille toivoa Kirkko varjelee…

… samanaikaisesti heitä niiltä teoilta, jotka saattavat viedä heiltä ikuisen elämän ja taivaan valtakunnan. Kirkko suuntaa ääneensä maalliselle vallalle varoittaen tätä osallistumasta sotilaallisiin konflikteihin, jotka voivat viedä hengen sotilailta ja rauhanomaiselta asutukselta. Kirkko käyttää voimiaan järjestääkseen neuvotteluja vihaa pitävien osapuolen välille, antaakseen apua haavoittuneille ja kärsineille, vastustaa sotapropagandaa, vihan ilmenemistä, joka on omiaan provosoimaan velisurmiin johtaviin törmäyksiin.”

”Tänään kun veljiään surmaava sota on vallannut Ukrainan itäisen alueen koko monimiljoonainen ja monikansallinen Venäjä ortodoksinen kirkko kohottaa kiihkeän rukouksen molemminpuolisen panettelun pikaiseksi lopettamiseksi, jotta rauha palaisi siunatulle Ukrainan maalle, ja kirkko patriarkan ja pyhän synodin suulla lakkaamatta osoittaa äänensä niille, joilla on valta, kehottaen heitä pysäyttämään sotatoimet ja istumaan neuvottelupöytään.”

”Kirkon ääni on Jumalan ääni. Ne jotka eivät halua sitä noudattaa, eivät käy ainoastaan inhimillisiä arvoja vastaan, eivät ainoastaan tervettä järkeä vastaan. He käyvät itse Jumalaa vastaan. Mutta ”Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).  Johtavien maailman mahtien toimet johtivat ensimmäiseen maailmansotaan ja korjasivat kuolemaa ja tuhoa. Virkistäkööt sadan vuoden takaiset tapahtumat niiden muistia, jotka tänä päivänä ryhtyvät jälleen uuteen maailmanjakoon yrittämällä ratkaista ongelmia sotimalla.”

 

Koko kirjoitus on internetissä venäjänkielisenä tästä (napsauta tekstiä)

, , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: