IL Y A 2 : Nostalginen Vanha testamentti

06/08/2014

Kolumni

Marc Chagallin lasimaalaus St. Stephanin kirkoss Mainzissa. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Marc Chagallin lasimaalaus St. Stephanin kirkossa Mainzissa.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Koska Vanhan testamentin tunteminen ei kuulu enää nykyiseen sivistysihanteeseen, en usko, että kovin monella on selkeää näkemystä kirjan kokonaissisällöstä. Kirkollinen aktiivisuuskaan ei meitä ortodokseja välttämättä auta, koska jumalanpalveluksissa Vanhaa testamenttia luetaan kovin valikoivasti, Kristus-typologioita ja psalmeja painottaen.

Siitä huolimatta, että Vanha testamentti koostuu monen eri genren kirjoista, joilla puolestaan on oma, mahdollisesti monimutkainen, syntyhistoriansa, on koko Vanhassa testamentissa yhtenäisyyttä. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että Vanhan testamentin kirjat on toimitettu, kun ne on koottu yhteen. Raamatuntutkijoiden jargonissa mahdollisesti merkittävimmästä toimitusvaiheesta käytetään nimeä deuteronomistinen redaktio 5. Mooseksen kirjan mukaan.

Eräs deuteromistisen toimittajan keskeisimpiä [1] ajatuksia on ideaalinen yhteisö tai ideaalinen johtajuus. Kuningasten kirjassa, joka saattaa muistua lukijan mieleen uuvuttavana kuningasten luettelona, jokaista kuningasta verrataan Daavidiin – aina jälkimmäisen eduksi. Israelin ja Juudan valtakunta oli ollut Daavidin aikana aina suurempi ja parempi kuin hänen seuraajiensa aikana. Nykyään arkeologiset todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että valtakunta (tai valtakunnat) olivat laajimmillaan Daavidin seuraajien aikana. Menneisyys näyttäytyy siis idealisoidussa valossa.

Toisaalta deuteronomistin nostalgia ei rajoitu kuninkuuteen. Itse asiassa Israelin lapset olivat onnellisempia heimoaikaan, ennen kuninkuutta. Kuninkuuden synty esitetään Samuelin kirjoissa Jumalan vastahakoisena myönnytyksenä. Ja jos ajassa mennään vielä enemmän taaksepäin, näyttäytyvät Joosuan kirjassa kuvattu Luvatun maan haltuunotto ja erämaavaellus Mooseksen johdolla Israelin kansan kultaisena aikana.

Deuteronomistin nostalgia on ymmärrettävää, kun sen näkee kirjoitusaikansa historiallisessa kontekstissa. Vaikka tarkkaa tietoa ei olekaan, niin oletettavasti Vanhan testamentin kirjojen kokoaminen on tapahtunut sen jälkeen, kun Israel ja Juuda olivat lakanneet olemasta valtiollisina entiteetteinä – mahdollisesti kirjat on koottu tai kirjoitettu kaukana Luvatusta maassa, jossain Babylonian tai Persian kolkassa.

Koska nykyisyys oli ainakin suhteellisen ankeaa, ei ole ihme, että menneisyyttä idealisoitiin. Luontevaa oli myös, että näistä oloista syntyi sittemin apokalyptista kirjallisuutta, josta tosin vain Danielin kirja ennätti päätyä Vanhan testamentin kaanoniin.

Nostalginen näkökulma Vanhaan testamenttiin on vain yksi näkökulma monipuoliseen teokseen, mutta otin sen esiin, koska se on niin ilmeinen ja myös ilmeisen houkutteleva tapa lukea Raamattua nykyään. Nostalginen näkökulma tuntuu kuuluvan olennaisesti tämän päivän fundamentalistiseen raamatuntulkintaan.

Yksi fundamentalistisen tulkinnan kummallisuuksia on se, että Raamattua pidetään Koraanina – taivaaseen kirjoitettuna kaikkien asioiden laki- tai määräyskirjana. Allekirjoitan tämän näkemyksen vain mystisessä kabbalistisessa kontekstissa (jota en ole edes vielä ennättänyt juurikaan harrastaa, koska saavutin luvallisen iän vasta hiljattain), mutta muuten se osoittaa mielestäni puutteellista lukutaitoa.

Raamattu, kuten muutkin hyvä kirjat, vaatii lukijaansa lukemaan myös rivien välistä. Vanhan testamentin arvopohja ei löydy vain katsomalla mitä lauseiden ”tämä oli hyvää/pahaa Herran silmissä” kohdalla lukee, vaan olennaista on nähdä suurempi kokonaisuus. Hieman toisenlaisten silmälasien läpi kuningasten kirjan voi nähdä maallisen vallan syntiluettelona – jopa kuninkaista paras, Daavid, hankki itselleen vaimon murhaamalla (tämä on esimerkki Andreas Kreetalaisen katumuskanonin lukutavasta).

Lukutapoja on paljon, ja myös kristillisiä tai kirkollisia tulkintoja on useita. Nostalgisen lukutavan ongelma nouseekin mielestäni siitä, että vaikka teksti itsessään antaa heijastuspintaa taaksepäin katsovalle näkemykselle, muuttuu teksti todistuskappaleeksi lukijan oman mielipiteen oikeellisuudesta. Toisin sanoen, lukijalla on jo valmiiksi näkemys siitä, että jotkut asiat olivat aikaisemmin paremmin, ja kas: myös Raamattu sanoo näin!

Kun näin tehdään, on helppo löytää hyviä jakeita, joista saa iskulauseita eri asioiden puolustamiseen tai vastustamiseen, mutta samalla kadotetaan se totuus ja rikkaus, joka Raamatusta voi löytyä, kun sitä luetaan, kuten kirjoja luetaan.

Ilja Sidoroff

[1] On sangen epäselvää miten ja milloin Vanhan testamentin toimittaminen on tapahtunut – moderni eksegetiikka on puinut asiaa jo ainakin 150 vuoden ajan, eikä asiaan varmaankaan saada selvyyttä koskaan lähteiden puutteen takia. Yritän tässä liikkua yleisellä tasolla, lukija antakoon anteeksi kaiken akateemisen eksegeettisen epätarkkuuden.

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: