Sivallus: Instantkristillisyyttä?

27/08/2014

sivallus

Mutkattomuus, rentous, urbaanisuus, karismaattisuus, valtavirtapop, farkkumikroshortsit, narutopit, värivalot, aktiivisuus uralla, menestys, urheilullisuus, meikki- ja kampausvinkit brunssilla…

Stubbilaisen kokoomuslaisuuden esitekö?

Ei, vaan iskusanoja maan suurilevikkisimmän sanomalehden nuorten aikuisten uskonnollisuutta käsittelevästä artikkelista (Helsingin Sanomat keskiviikkona 13.8.2014).
Artikkelin mukaan pääkaupunkiseudun nuorten aikuisten henkistä (Vastarannankiisken vokabuläärin mukaan ”hengellistä”) tilaa täyttävät ”karismaattiset yhteisöt, joissa tyyli on rento mutta oppi ankara”.

Jo vuonna 2008 Helsingissä oli lehden mukaan kahdeksantoista uuskarismaattista seurakuntaa ja kolmekymmentä protestanttisiin vähemmistöihin kuuluvaa ryhmää.
Vanhana ortodoksina Vastarannankiiski on ihan pihalla eikä lainkaan ymmärrä, missä mennään. Tällaiseksiko vakaa perisuomalainen protestanttinen kristillisyys on muuttunut? Milloin? Miksi?

 

   *                *                *

Yllättävän tuoreessa muistissa ovat lapsuuden pienen maalaispaikkakunnan hiljaiset luterilaiset isäntämiehet, jotka sonnustautuivat sunnuntaina parhaimpiinsa – osa jopa vielä perinteisiin körttipukuihin – ja suuntasivat jumalanpalvelukseen. Sen jälkeenkin lepopäivä pyhitettiin olemalla rauhallisesti kotona ja lepäämällä, kuten käsky oli muinoin Siinain vuorella käynyt. Pyhätyöt minimoitiin välttämättömiin lypsyihin ja elikoiden hoitamisiin.

 

Vaikka hyvä heinäpouta olisikin sattunut sunnuntaille, työhön ei ryhdytty. Mitkään huvitukset, viihdemusiikista ja tanssista puhumattakaan, eivät tulleet kysymykseen pyhäisin – jos nyt ylipäätään koskaan.

 

                                   *                *                *

 

Vastarannankiiski saa flashbackeja näistä lapsuuden sunnuntaimuistoista aina kuunnellessaan Jukka Pojan hienoa kappaletta ”Älä tyri nyt”:

”Pystymetsää ja laaketa peltoo,
maisema herättää Jumalan pelkoo,
täällä taivas roikkuu uhkaavana
päittemme yllä…”

 

*                *                *

Jos on pitkä matka nykynuorten janoamaan hengellisyyteen valtaväestön edustamasta muutaman vuosikymmenen takaisesta protestanttisesta hengenmaisemasta, niin vielä pidempi matka siihen on Kirkon suurten opettajien, erämaaisien, erakoiden, luostarikilvoittelijoiden, marttyyreiden ja tunnustajien maailmasta! Heidän työnsä ja opetustensa pohjalle rakentuu kuitenkin kirkkomme pyhä traditio: suora jatkumo apostoleista digitaaliseen maailmaan ja alkukirkosta kvartaalitalouden riivaamaan, länsimaiseen, tyydytystä ynnä helppoja ja nopeita ratkaisuja hakevaan elämänmenoon, jota nyt markkinoidaan myös hengellisyyden paketissa.

Vastarannankiisken mielestä on kuitenkin hyvä, että tällainen kontrasti on olemassa!

 *                *                *

Miksi?

Siksi, että hengellisen pikaruoan hamuajille tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa ähky, merentakaisen ”profeetan” ennustukset osoittautuvat lopulta joka tapauksessa vääriksi, lahkon kahleet alkavat aina jossain vaiheessa puristaa ja tehdä kipeää.

Silloin ja siksi on hyvä, että tarjolla on Tie…

Vastarannankiiski

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: