Ortodoksisen kirkon tulevaisuus?

05/09/2014

uutinen

Kulttuurikeskus Sofiassa alkoi tänään kirkolliskokouksen johdantoseminaari, jossa keskustellaan Suomen ortodoksisen kirkon tulevaisuudesta.

Seminaari alkoi ehtoopalveluksella kulttuurikeskuksen kappelissa. Seminaarin avauspuheenvuoron käytti arkkipiispa Leo, jonka jälkeen sekä metropoliitta Ambrosius että Oulun metropoliitan tehtäviä hoitava Joensuun piispa Arseni käyttivät puheenvuoron. Ennen valiokunnittain tapahtuvaa työskentelyä osanottajille esiteltiin sekä strategiatyöryhmän valmistelu että hallinnonkehittämisen jatkotyöryhmän raportti.

Hallinnonkehittämisen jatkotyöryhmän puheenjohtaja isä Andreas Larikka (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Hallinnonkehittämisen jatkotyöryhmän puheenjohtaja isä Andreas Larikka (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Hallinnonkehittämisen jatkotyöryhmän puheenjohtajan, Kajaanin kirkkoherran Andreas Larikan laatima raportti

 

Luovan uskollisuuden hengessä

Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmä on työskennellyt toimeksiantonsa mukaisesti ja hahmotellut kirkon hallinnon kehittämistä eteenpäin kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen antamien suuntaviivojen ja evästysten pohjalta.

Olemme työskennelleet kirkon kirkko-opilliseen ja kirkko-oikeudelliseen perinteeseen nojaten luovan uskollisuuden hengessä. Tämä tarkoittaa sitä, että muuttuvissa oloissa tarvitaan uusia toimintamalleja ja toimintatapoja, joihin liittyviä ehdotuksia työryhmä on mietintöönsä sisällyttänyt.

Kaksi vuotta työryhmän puheenjohtajana toimittuani voin sanoa olevani pääosin tyytyväinen työryhmän työskentelyyn. Asioita on haluttu katsoa ennakkoluulottomasti. Keskustelut hallintovaliokunnan kanssa ovat olleet hyödyksi. Toki se tulos, joka mietintönä täällä on esillä, on, kuten tällaiset paperit yleensä, tietynlainen kompromissi, eri näkemysten summa.

Työryhmän peruslinjaukset on koottu lukuun 1 Tiivistelmä ja toimenpide-ehdotukset. Hallinnonkehittämisryhmä on vuoden 2014 aikana sekä seurannut aikaisempien hallinnon kehittämiseen tähtäävien kirkolliskokouspäätösten toteutumista että pohtinut uusien kehittämistoimien tarvetta.

Hallinnon paisuminen on estettävä

Asiana numero 1 on pidettävä kirkon perustehtävän, perustyön turvaamista. Hallinto kaiken kaikkiaan on olemassa sitä varten, että se tukee kirkon varsinaisen tehtävän toteutumista. Hallintoa koskien kirkolliskokous on lausunut, että kirkossa kaikilla toiminnan tasoilla tulojen ja menojen on oltava tasassa, resurssit on ohjattava strategian mukaisiin tehtäviin, hallinnon paisuttaminen on estettävä ja tulevaisuutta on pystyttävä ennakoimaan.

Työryhmä korostaa sitä, että hallinnon kehittämisessä ja suuntaamisessa on jatkossa otettava huomioon erityisesti vuoden 2016 – siis tulevan – strategian linjaukset.

Arkkipiispan istuimen siirtoa on ryhdyttävä valmistelemaan. Perustelut siirtoon ovat ennen muuta toiminnallisia ja käytännöllisiä. Jatkossa on laadittava suunnitelma siitä, miten ja milloin siirto toteutetaan. Samalla on tehtävä periaatepäätökset kirkon keskustalon käytöstä tulevaisuudessa. Onko keskustalo säilytettävä, kun uudenlaisessa toimintakulttuurissa sellaista ei välttämättä enää tarvita?

Hallinnon resursseja ja rakenteita on tarkasteltava uudelleen. Tässä peräänkuulutetaan joustavia ratkaisuja ja verkostomaista työskentelyä eri toimijoiden välillä. Myös oman kirkon ulkopuolelta on etsittävä yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi jäsenrekisteripalveluiden toteutus yhdessä evankelis-luterilaisen kirkon kanssa toisi merkittäviä säästöjä henkilöstö- ja järjestelmäkulujen suhteen. Tätä on alettava selvittää.

Kirkolliskokous edellytti, että ennen Oulun metropoliitan toimen täyttämistä on tehtävä selvitykset ja ratkaisut kirkkoa parhaiten palvelevasta hiippakuntajakomallissa. Päätöksen mukaan selvityksessä on otettava huomion nykyiset taloudelliset ja toiminnalliset lähtökohdat sekä arvioitava toimintaa kirkon vakaan kehityksen turvaamiseksi muuttuvissa oloissa.

Kirkollishallitus käsitteli asiaa viime helmikuussa. Kirkollishallitus ei päätöksessään nimennyt mikä elin tai kuka henkilö tekee selvitystyön. Vain vastuu sen etenemisestä jätettiin hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmälle. Siksi tähän mietintöön on sisällytetty ideoita ja ajatuksia Oulun hiippakunnan hallinnon ja toiminnan uudistamiseksi. Niissä esitetään erilaisia malleja ja mahdollisuuksia organisaation keventämiseen.

Piispuus kirkossa

Työryhmä on rohjennut laajemminkin miettiä niitä tehtäviä, joita piispa joutuu hoitamaan. Missä määrin on mahdollista tehdä distinktiota piispan juridisten ja hallinnollisten tehtävien ja toisaalta paimentehtävän, olemuksellisen ja kanonisen tehtävän suhteen. Onko piispan kaikissa oloissa nautittava johtavassa asemassa olevan virkamiehen palkkaa? Entä millaisia ja miten laajoja toimitiloja piispa tarvitsee?

Hiippakuntarajojen muuttaminen ei sinänsä tuo taloudellisia säästöjä. Kysymys on laajempi. Ensin on katsottava seurakuntarakenne kuntoon, minkä jälkeen on arvioitava, onko luotava uusia toiminnallisia kokonaisuuksia hiippakuntarajoja tarkistamalla. Mikäli seurakunnan talous ei ole kestävällä pohjalla, seurakunnan täytyy etsiä aktiivisesti yhteistyötä toisten seurakuntien kanssa tai yhdistyä hallinnollisesti isommaksi seurakunnaksi.

Piispuus on kirkossa olemuksellinen asia. Piispa on kirkossa ja kirkko piispassa, sanoi kirkkoisä Cyprianus – ’episcopus in ecclesia et ecclesia in episcopo’, ’ubi episcopus ibi ecclesia’ – missä piispa, siellä kirkko, ja missä ei piispaa, siellä ei kirkkoakaan. Ei ole kirkkoa ilman piispaa eikä paikalliskirkkoa ilman vähintään kolmen hiippakuntapiispan muodostamaa synodia.

Työryhmä on keskustellut myös apulaispiispan tehtävästä. Mielestäni riittää se, mitä on säädetty laissa ja kirkkojärjestyksessä: kirkossamme voi olla yksi tai useampia apulaispiispoja, tarpeen mukaan. Perinne suo mahdollisuuden, että arkkipiispa tai metropoliitta pyytää hiippakuntaansa apulaispiispaa.  Tästä tosin työryhmä halusi lausua toisin.

Raportti ei käsittele viestintää

Nyt käsillä olevaan raporttiin eittämättä sisältyy eri kohdissa eritasoista materiaalia. Osa asioista on perusteellisesti mietittyjä ja punnittuja mutta toisaalta kaikkia aihealueita ei ole ehditty systemaattisesti käsitellä. Esimerkiksi viestinnästä on lausuttu hyvin lyhyesti, koska viestintästrategian päivittäminen kuuluu toiselle työryhmälle. Tästä syystä osa ehdotuksista on ikään kuin ideatasolla. Varmasti tässä seminaarissa on mahdollisuus selvittää niiden kantavuutta jatkoa ajatellen.

Väliotsikot toimituksen.

, , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: