Eteemme on asetettu risti

13/09/2014

Saarnavuorossa

(Ikonikuva Antiokian patriarkaatti)

(Ikonikuva Antiokian patriarkaatti)

Kirkko kunnioittaa pyhää ristiä erityisesti Suurena perjantaina, jolloin liturgian tekstin sanoin Kristus ”itse antoi itsensä maailman elämän edestä”. Suuren paaston puolimatkassa meidät kutsutaan ristin ääreen pohtimaan kärsimyksen ja kuo­leman salaisuutta. Syyskuun 14. päivän juhla tuo ristin jälleen esiin. Tämä juhla on Kirkon elämän puoliväli, joka alkaa pääsiäisyönä jolloin meille julistetaan ristin kautta tullutta iloa maailmaan. Kirkon elämän toisen puolen täyttää aika tästä juhlasta jälleen pääsiäiseen.

Eteemme on asetettu risti. Uskontunnustuksessa sanomme: ”ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin.” Vaikka Jeesus ei tehnyt syntiä eikä hänen tarvinnut kärsiä ja kuolla, niin hän kuitenkin vapaaehtoisesti otti päällensä maailman synnit ja vapaaehtoises­ti hän antoi itsensä kärsimyksiin ja kuolemaan meidän pelastuksemme tähden. Tämä oli Kristuksen tehtävä Messias‑Vapahtajana.

Se, joka rakastaa aidosti aviopuolisoaan tai ystäväänsä, rakastaa häntä ilman ehtoja. Hän hyväksyy tuon toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, hyveineen ja vikoineen – jopa synteineen. Se, joka rakastaa ystäväänsä, ei sanoudu irti hänen synneistään, päinvastoin. Hän tulee syntistä vastaan, ottaa hänet luokseen ja hänen mukanaan hänen syntinsä: en ainoastaan kieltäydy tuomitsemasta sinua, vaan kannan syntiäsi kanssasi. Juuri tällä tavoin Jeesus otti itseensä syntim­me solmiessaan liiton kaikkien ihmisten kanssa. Apostoli Paavali kirjoittaa (2 Kr 5: 21): ’Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme.’ Yksikään vikamme ei ole hänelle tuntematon, eivät henkilökohtaiset vikamme, eivätkä ne, hirvittävät kollektiiviset synnit joihin ihmiskunta on syyllistynyt ja syyllistyy. Kristuksen rakkaus on ääretöntä, hän suostuu käymään ennen kuulu­mattoman taistelun ihmiskunnan rakkaudettomuutta vastaan läpi historian.

Kuinka Kristus pystyi tekemään tämän? Eihän hänen selkänsä ollut leveämpi kuin muidenkaan ottaakseen vastaan ruoskaniskuja. Jeesusta kidutettiin ja hänet surmattiin, mutta ei sen julmemmin kuin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kaikkina aikoina ja vielä äsken keskitysleireissä ja tänään eri puolilla maailmaa Palestiinassa, Syyriassa, Tšetšeniansa, Irakissa, Pohjois-Koreassa, jne. Ne kärsimykset jotka eteemme tuodaan päivittäin TV:n uutisissa ja sanomalehtien sivuilla.

Tänään monet aivot ja hallitukset miettivät ja uhraavat miljardeja mitä hirvittävimpien tappoaseiden kehittämiseen milloin milläkin verukkeella ja tekosyyllä. Eteemme asetetaan uhkakuvia ja vaaditaan liittymään Natoon ja hankkimaan lisää ohjuksia. Kuinka Kristus saattoi kantaa yhdellä kertaa koko ihmiskunnan ja kaikkien aikakausien kärsimykset?

Kristus kärsi rakastavan kärsimykset, Kristus nöyryytti itsensä meidän ihmis­ten ja meidän pelastuksemme tähden niin alhaalle, ettei mitään alhaisempaa voi olla olemassa eikä kuviteltavissa. Sillä vaikka Hän oli Jumala, hän tuli ihmiseksi: ihmisenä hän tuli orjaksi: orjana hän kuoli, eikä kuollut tavalli­sessa mielessä, vaan ristillä. Tästä Jumalan syvimmästä alennuksesta syntyy ihmisen iankaikkinen korotus. Se on Kirkon tärkein oppi Kristuksen sovintouhrista, joka antaa meille yhteyden Jumalaan. Se on lunastusoppi, sillä mei­dät on lunastettu, ”… olemme kalliisti ostetut…”, Jumalan veren suurella hinnalla.

Kristuksen risti oli puuristi, mutta se on ennen kaikkea suunnaton inhimillisen historian keskelle pystytetty risti.

Kun Kristus naulittiin ristinpuulle taivaan ja maan väliin, hän otti rakkaudessa harteilleen kaikkien veljiensä ja sisariensa kuoleman. Golgatalla on koottu kaikki ihmiset Häneen. Hänen koko ruumiinsa naulittiin ristille.  Lunastus saavutti päämääränsä. Kaikki ihmiset on pelastettu, koko luomakunta on palautettu rakkauden piiriin. Kristus ei tahdo pelastaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan ja ilman hänen myötävaikutustaan.

Se olisi ihmisen vapauden ja samalla hänen arvonsa pilkkaamista. Ihmisen ei pidä ainoastaan ottaa vastaan pelastusta Kristuksen käsistä, vaan hänen tulee osallistua siihen, muutoin Jumala olisi holhooja ja määräilijä. Kristus ei siis halua pelastaa meitä vastoin tahtoamme, mutta hänen kunnioituksensa menee vielä pitemmälle. Samoin kuin meille on uskottu luomisen loppuun saattaminen, meille on uskottu lunastuksen loppuun saattaminen. Meidän tehtävämme on viedä pelastus keskelle ihmiskuntaa ja maailmaa.

Todellista ristintietä ei ole kuljettu vielä loppuun, koska sillä on kaksi ulottuvuutta. Jeesus kulki sen tien loppuun Jerusalemin kaduilla ja Golgatalla.

Tänään tuskien tien kulkee koko ihmiskunta ‑ Jeesuksen Kristuksen jäsenet. Tie kulkee ihmisten kaikkien teiden, koko ajassa etenevän historian lävitse. Risti kulkee raadellun ihmisruumiin, myös ihmisen kahtaalle repeytyvän sydämen ja hänen särkyneen olemuksensa läpi.

Se kulkee riitaantuneiden avioparien ja tuhoutuneiden perheiden läpi. Se kulkee ihmistä orjuuttavan työn organisaation tai työttömyyden läpi. Tällä tiellä ovat työttömien jonot, liian pienet asunnot, slummit, sairaalat, vankilat, köyhyys, yksinäisyys, pakolaisleirit, viha jne. loputtomasti.  Tällä tiellä on paljon alikehittyneisyyttä, nälkää ja taistelukenttiä. Tällä tiellä on jokainen kärsimys, pienikin, joka koskettaa ihmistä ja vapisuttaa koko ihmiskunnan ruumista.

Risti kohoaa maailman ja ajan yllä niin kuin se kohosi Jerusalemin yllä. Sillä myös synti pysyy ja luo omia muotojaan ajassa, ja lunastus on Jumalan jatkuvaa toimintaa, keskeytymätön rakkauden mysteeri, joka jatkuu yhtä kauan kuin ihmiskunnan historia.

Tänään meidän on annettava tietoisesti Kristukselle synnit, jotka hän on ottanut kannettavakseen. Meidän on myönnettävä syyllisyytemme, ei ainoastaan omiamme vaan koko ihmiskunnan synnit. Ne painavat meitä ja paistavat silmäämme joka puolelta, ne pusertuvat ihmiskunnan huulilta nuo tuskanhuudot, joiden keskellä kaikuu tuhansia ja taas tuhansia kertoja toistuen Jumalan alkuperäinen valitus: Mitä olet tehnyt veljellesi?

Täysi‑ikäisen kristityn on oltava verrattomasti tuon ahtaan syntikäsityksen yläpuolella, joka näkee vain pienen henkilökohtaisen synnin, lapsille annetun säännön rikkomisen. Hänen on tarkasteltava rehellisesti koko elämäänsä ja paljastettava siinä kaikki rakkaudettomuutensa, sekä omansa, että ne, joista hän on yhteisvastuussa samaa tietä kulkevien kanssa.

Jokapäiväisen elämän ryteiköissä ja tämän elämän kaikissa historiallisissa ulottuvuuksissa ihmistä odottaa Kristus. Miten suuri ihmisen tai hänen veljensä synti lieneekin, Jeesuksen kärsimisen jälkeen ihmisellä ei ole enää aihetta epätoivoon. Kohdatessaan Hänet kasvoista kasvoihin hän ei ole enää yksin. Lunastaja, Jeesus Kristus, on salatulla tavalla läsnä. Hän odottaa hiljaisen ihmisen vastausta pelastavaan rakkauteensa. Juuri tämä vastaus on olennainen uskon teko: Jeesus, uskon että sinun rakkautesi on voimakkaampi kuin minun syntini, veljeni ja sisarteni synti.

Maria saattoi poikaansa ristin tiellä, hän seisoi Jeesuksen lähellä Golgatalla. Hän otti hiljaisuudessa omakseen lapsensa koko kärsimyksen ja kantoi sen Hänen kanssaan. Tänään meitä kutsutaan ristin äärelle mietiskelemään Lunastuksen salaisuutta, mutta johtakoon se meitä elämään keskellä elämää. Pohtimaan omaa kutsumustamme, heittäytymään taiteluun kärsimystä ja pahaa vastaan, hiljentymään rukoukseen maailman ristin juurella. Kulkemaan vapaaehtoisesti Rakkauden viitoittamaa tietä ja elämään yhteydessä Jeesukseen Kristukseen Lunastajaamme, pyytämään häneltä voittoa taistelussa pahaa vastaan, ettei ihmisen ja ihmiskunnan päälle hyökyvä hirvittävältä ja turhalta tuntuva kärsimys valuisi hukkaan.

 

Isä Johannes

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: