Pyhät kilvoittelijat – innostajia

22/09/2014

Pyhät kanssamme

Piispa Arseni piti alutuksen " Pyhät kilvoittelijat - innostajia " Oulun ortodoksisen hiippakunnan hiippakuntapäivillä Kajaanissa 21.9.2014. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Piispa Arseni piti alustuksen ” Pyhät kilvoittelijat – innostajia ” Oulun ortodoksisen hiippakunnan hiippakuntapäivillä Kajaanissa 21.9.2014.   (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Jokaisella meillä on esikuvia, joita ihailemme ja joiden kaltaisia pyrimme olemaan. Esikuvat ovat meille esimerkkejä oikeanlaiseksi katsomastamme tavasta ajatella ja toimia. Lisäksi he ovat innostajia sekä työssämme että mahdollisesti myös hengellisessä elämässämme. Yksi monessakin mielessä esimerkiksi sopiva ryhmä ihmisiä on kirkkomme pyhät.

Oppaita kristilliseen elämään

Tämä saattaa tuntua ensikuulemalla aika kaukaa haetulta. Miellämme usein pyhät oman elämämme kannalta kaukaisiksi, niin elämäntavoilta kuin myös ajallisesti. Useimpien kanonisoitujen pyhien elämäkerrat ovat myös rakenteeltaan stereotypioita, eräänlaisia sanallisia ikoneja. Ikoneillahan on erityinen, muusta henkilökuvauksesta poikkeava esitystapa. Se on tietynlainen kaava, jonka mukaan henkilöiden piirteet ja asusteet voidaan kuvata. Varhaiset pyhien elämäkerrat on kirjoitettu samaan tapaan, tietynlaista kaavaa noudattaen. Pyhien elämänkerroilla on kaksinainen tehtävä. Yhtäältä ne säilyttävät pyhän elämänvaiheiden muiston jälkipolville. Toisaalta ne opettavat oikeanlaiseen kristilliseen elämään, eli toimivat hengellisen elämän käytäntöön opastavina oppikirjoina.

Pyhien elämäkertojen lisäksi toinen innostuksen lähde ja kristillisen elämäntavan ja -asenteen opas on Filokalia -niminen kokoomateos. Se sisältää pyhien ihmisten viisautta 300-luvulta aina 1400-luvulle saakka. Nimi Filokalia merkitsee ”rakkaus kauneuteen”. Kauneus ja hyvyys ovat kreikkalaisessa ajattelussa aina olleet lähellä toisiaan: hyvä on aina kaunista ja todelliseen kauneuteen liittyy aina hyvyys. Vuonna 1782 Venetsiassa julkaistun Filokalian kokoojat lainasivat teoksen nimen 300-luvulla eläneiltä Basileios Suurelta ja Johannes Krysostomokselta, jotka olivat koonnet Origeneen teksteistä vastaavan nimisen antologian.

Seuraavassa tarkastelen muutamia tunnettuja pyhien elämäkertoja, jotka hyvin sopivat innostajiksemme. Ne kaikki ovat saaneet kirjallisen muodon varsin pian pyhän kuoleman jälkeen ja sisältävät siksi uskottavia yksityiskohtia ja tapahtumia heidän elämästään. Lähinnä meidän aikaamme olevasta pyhästä on tarkkojen historiallisten dokumenttien lisäksi myös valokuvia. Samalla voimme havaita, ettei pyhyys oikein ymmärrettynä merkitse suinkaan särmättömyyttä. Pyhät ovat oman aikansa kasvatteja, jotka elämässään ovat muita selkeämmin heijastaneet Jumalan valoa ja pyhyyttä. He ovat ei ainoastaan omalle ajalleen vaan myös jälkipolville esimerkkejä ja innostajia.

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen

Ensimmäiseksi valitsin yhden Karjalan valistajista, pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen. Hänen elinaikansa ajoittuu 1300–1400-lukujen taitteeseen. Pyhittäjän elämäkerran kirjoitti mahdollisesti Krypetskin luostarin pappismunkki Varlaam Novgorodissa vuonna 1547. Pyhittäjä Arsenin toimesta 1300-luvun lopulla perustettu luostari kehittyi sadassa vuodessa vaatimattomasta erämaaluostarista vauraaksi, laajalti tunnetuksi hengelliseksi keskukseksi ja pyhiinvaelluskohteeksi Laatokan Karjalassa. Arseni oli jo eläessään kuuluisa kilvoittelija ja hengellinen ohjaaja, jonka maine vain kasvoi kuoleman jälkeen. Hänen esirukouksiaan pyydettiin elämäkerran mukaan Karjalassa ja Venäjällä aina Novgorodia myöten, ja monet kokivat ihmeitä hänen haudallaan. Luostari vaurastui Arsenin maineen ja hänen tuomansa ihmeitätekevänä kunnioitetun ikonin johdosta niin, että 1400-luvun lopussa se käsitti lähes 150 maatilaa, jotka sijaitsivat etupäässä Karjalan kannaksella Kurkijoelta Pähkinälinnaan asti.

Varlaamin kertomus pyhittäjä Arsenin elämästä on rakenteeltaan tyypillinen erämaaluostarin perustajan elämäkerta, jossa korostetaan kohteen askeettista kilvoitusta, matkaa pois maailman hälinästä, uuden luostarin alkua, hengellistä työtä paikallisten asukkaiden keskuudessa ja ystävällistä suhtautumista väestöön. Samalla elämäkerta on hengellisesti opettavaa ja kasvattavaa lukemista ja tarjoaa esikuvan kristillisen kilvoituksen tielle.

 

Elämäkerrassa sanotaan, että ”Autuas Arseni teki innolla hänelle käsketyt työt ja oli kuuliainen joka asiassa ja nöyrä, koska ei ole mahdollista kenenkään elää hyvää elämää ilman nöyryyttä. Niin pitää itse ensin tulla nöyräksi kuten tämä, muuttaen koko olemuksensa Jumalan rakkaudeksi ja ollen kaikessa kuin viimeinen ja huonoin. Hänen suunsa ei herennyt lausumasta rukousta ja hän alisti sydämensä valvomiselle ja janolle. Hän antautui kokonaan Jumalan rakkaudelle, niin että sai liikutuksen lahjan ja hänen silmistään vuotivat kyyneleet. Pitäen hyvin niukkaa ruokaa ja varoen kaikkea turhaa hän oli kaikille hyvä esikuva. Tämän takia kaikki häntä rakastivat ja kunnioittivat.”

Autuas Ksenia Pietarilainen

Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen, oikealta nimeltään Ksenia Grigorievna Petrova, syntyi 1700-luvun alkuvuosikymmeninä Venäjällä ja eli suurimman osan elämästään Pietarissa. Hänestä ei ole jäänyt paljoa kirjallista tietoa jälkipolville. Ksenia oli armeijan upseerin Andrei Feodorovits Petrovin vaimo ja jäi leskeksi 26-vuotiaana, kun hänen puolisonsa kuoli äkillisesti. Ksenia suri miehensä poismenoa suuresti, erityisesti koska hän kuoli saamatta osallistua pyhään ehtoolliseen. Tästä tapahtumasta seurasi, että Ksenia menetti kiinnostuksensa maailman asioihin, pukeutui miehensä vaatteisiin ja alkoi elää Kristuksen tähden houkan elämää.

Ksenia pukeutui miehensä vaatteisiin ja alkoi käyttää miehensä Andrei Feodorovitsin nimeä. Ihmisille hän kertoi, että hän itse oli kuollut, eikä hänen miehensä. Tietyssä mielessä tämä piti paikkansa, koska Ksenia hylkäsi vanhan elämäntapansa ja koki hengellisen uudelleensyntymisen. Hän antoi pois talonsa ja jakoi omaisuutensa köyhille. Sukulaiset valittivat siitä viranomaisille. Keskusteltuaan Ksenian kanssa, virkailijat olivat kuitenkin vakuuttuneita, että hän toimi täysin tietoisena teostaan ja oikeuttivat hänen tekemään omaisuudelleen, mitä itse halusi. Jaettuaan omaisuutensa Ksenia vaelsi Pietarin köyhien asuinalueella ja yöpyi missä sattui. Hän kieltäytyi kaikista sukulaisten tarjouksista ja avusta onnellisena ja vapaana kaikesta maallisesta. Kun hänen upseerimiehensä punavihreä univormu kului rikki, Ksenia pukeutui samanvärisiin hameeseen ja puseroon.

Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen. (Ikonikuva: wikipedia.com )

Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen.
(Ikonikuva: wikipedia.com )

Ksenia profetoi tulevia tapahtumia koskettavasti pietarilaisille, jopa tsaarin perheellekin ennustaen esimerkiksi keisarinna Katariina II:n eli Katariina Suuren kuoleman. Ksenia auttoi Smolenskin hautausmaan kirkon rakentajia kantamalla yöllä tiiliä rakennustelineille. Vastoin tahtoaan hän tuli tunnetuksi kansan keskuudessa Jumalalle mieluisana henkilönä. Ihmiset pyysivät Kseniaa vierailemaan kodeissaan ja työpaikoillaan antamaan siunauksensa. Pyhä Ksenia eli noin 45 vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen ja kuoli 71-vuoden ikäisenä. Tarkkoja tietoja päivämäärästä tai olosuhteista, jossa pyhä Ksenia kuoli, ei ole tiedossa. Kuolinvuodeksi on arveltu vuotta 1803. Pyhä Ksenia on haudattu Smolenskin hautausmaalle Pietarissa. Alkuperäisessä hautakivessä luki:

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tässä lepää Jumalan palvelija Ksenia Grigorievna,
joka oli hovilaulaja ja eversti Andrei Feodorovits Petrovin vaimo
Hän jäi leskeksi 26-vuotiaana, vaelsi 45 vuotta ja eli 71-vuotiaaksi ja kutsui itseään Andrei Feodorovitsiksi. Joka tunsi minut, muistakoon sieluani oman sielunsa pelastukseksi. Aamen.

Myöhemmin haudan päälle rakennettiin kappeli ja siitä tuli rakastettu rukouspaikka, jossa pyydettiin autuaan Ksenian esirukouksia. Monet haudalla rukoilleet kokivat parantumisia sairauksistaan ja vapautumisia huolistaan ja murheistaan. Pyhä Ksenia on tunnettu erityisesti työtä, asuntoa ja aviopuolisoa etsivien esirukoilijana ja auttajana.

Pyhittäjä Serafim Sarovilainen

Vuonna 1754 syntyneen pyhittäjä Serafim Sarovilaisen ensimmäisten elämäkertojen kirjoittajat olivat hänen aikalaisiaan ja ottivat tekstinsä pohjaksi omat ja läheistensä muistikuvat tapaamisista vanhuksen kanssa. Kuusitoista vuotta pyhittäjän kuoleman jälkeen hänestä oli julkaistu jo kolme elämäkertaa, joiden kaikkien kirjoittajat olivat tunteneet hänet henkilökohtaisesti. Vuonna 1903 pyhäksi kanonisoitu Serafim liitettiin Venäjän kirkon yleiseen muisteluun. Sen jäänteenä hänet mainitaan edelleen Suomessa loppusiunauksissa, vaikkei hän erityisesti liity meidän historiaan.

Pyhittäjä Serafim eli yli 30 vuotta elämästään erillään muista ihmisistä, minkä takia aukottoman elämäkerran kokoaminen on ollut mahdotonta. Pyhittäjän elämää on myös tietoisesti vääristelty muiden muassa kertomuksella kellotornista putoamisella ajankohtana, jolloin tornia ei ollut vielä edes rakennettu sekä kertomuksella karhun syöttämisellä kädestä. Hän toki putosi korkealta, mutta ei kellotornista ja ruokki eläimiä, mutta ei varmuudella karhua.

Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen elämäkerta on epähistoriallisista lisäyksistä huolimatta ortodoksisen elämäkertakirjallisuuden helmi. Se kertoo Jumalaa kohti kasvavan ihmisen elämäntarinan ja kuvaa hänen erityistä suhdettaan Jumalansynnyttäjään, kilvoitustaan sekä kasvuaan hengelliseksi ohjaajaksi. Pyhittäjä on yhtä aikaa askeetti ja ilmestyksiä kokeva hesykasti-mystikko. Hän opastaa lapsenomaisen yksinkertaisesti, jopa humoristisesti, nuoria luostarisisaria ja toisaalta lainaa sujuvasti Raamattua ja pyhien isien askeettisia kirjoituksia.

Pyhittäjä Serafimin elämäkerran viehätys piilee paljolti sen ajattomuudessa. Se ei ole sidoksissa historialliseen tilanteeseen eikä merkkihenkilöihin ja siksi se on helppo kokea omaksi ja läheiseksi missä tahansa. Toisaalta uusi tutkimus on tuonut esille myös pyhittäjä Serafimin elämän kiinnekohtia historialliseen tilanteeseen. Venäjän armeijan saatua voiton Napoleonin joukoista vuonna 1818 neljätoista Sarovin pappismunkkia palkittiin papinristillä heidän kantamistaan esirukouksista. Pyhittäjä Serafim oli yksi palkituista.

Oman mielenkiintoisen episodin elämäkerrasta muodostaa keskustelu Nikolai Motovilovin kanssa. Se käsittää syvällisiä aiheita, kuten Pyhän Hengen hankkimisesta elämän tarkoituksena, rukous ja Pyhän Hengen armo kristityn elämässä ja Pyhän hengen tuntemus Raamatussa.

Pyhä Johannes Kronstadtilainen

Ajallisesti meitä lähinnä on pyhä Johannes Kronstadtilainen, joka syntyi vuonna 1829 Pohjois-Venäjällä. Varhaislapsuutta seurasi koulunkäynti Arkangelissa ja opiskelu Pietarin Hengellisessä Akatemiassa. Opiskeluaikana Johannes tunsi kutsumusta lähetystyöhön. Viimeisenä opiskeluvuotena hän kuitenkin näki unta, että oli pappina toimittamassa jumalanpalvelusta tuntemattomassa kirkossa Kronstadtissa. Johannes piti sitä merkkinä, että hänen oli ryhdyttävä seurakuntapapiksi. Hän meni naimisiin, mutta avioliitto oli muodollinen. Johanneksen toivomuksestaan he elivät vaimonsa Elisabetin kanssa kuin veli ja sisar. Johannes vihittiin papiksi ja määrättiin hoitamaan papin tointa Kronstadtiin Pyhän apostoli Andreaksen kirkkoon. Kun hän ensimmäisen kerran astui tuohon kirkkoon, hän tunnisti, että se oli sama kirkko, jonka hän oli nähnyt unessaan. Isä Johannes aloitti papillisen työnsä hyväntekeväisyydestä asunnottomien, työttömien, alkoholistien ja syrjäytyneiden parissa

Jo pappeutensa alkuaikoina isä Johannes alkoi hahmotella mielessään köyhien laajamittaista ja järjestäytynyttä auttamista. Kun hän oli ollut pappina noin 20 vuotta, hän oli niin tunnettu, että hän pystyi organisoimaan ja perustamaan Kronstadtiin Työkoti nimisen keskuksen. Sen suojissa toimi ilmainen alkeiskoulu, aikuisten pyhäkoulu, erilaisia verstaita, joissa työttömät saivat ammattiopetusta ja työmahdollisuuden. Siellä oli kirjasto, pieni vanhainkoti; sieltä sai ilmaista sairaanhoitoa, ruoka-annoksia ja avustusta. Tällainen seurakunnan aloitteesta syntynyt järjestäytynyt diakoniatyö oli 1800-luvun lopulla aivan uusi ilmiö.

Johannes Kronstadtilainen toimitti liturgian joka päivä. Ja vaikka hän toimitti sen niin usein, se ei muuttunut hänelle mekaaniseksi eikä rutiininomaiseksi toimitukseksi. Isä Johannes myös kannusti ihmisiä tulemaan useain ehtoolliselle. Venäjällä kuten muuallakin ortodoksisessa maailmassa oli pitkään vallalla tapa osallistua ehtoolliseen hyvin harvoin, jopa vain kerran vuodessa, suuren paaston aikaan. Ehtoolliseen valmistautumisesta oli tehty pitkä ja hankala prosessi vähintään kolme päivää kestävine paastoineen ja pitkine rukoussääntöineen. Näin ehtoollinen oli lakannut olemasta hengellisen elämän jatkuvasti pulppuava lähde ja ylläpitäjä. Se oli muuttunut velvollisuudeksi.

Isä Johannes pyrki vähentämään pyhään ehtoolliseen liittyvää muodollisuutta. Hän saattoi antaa tuntemiensa ihmisten osallistua ehtoolliseen hyvinkin vähällä valmistautumisella tai jopa ilman muodollista valmistautumista. Hän myös pahoitteli, että pappien oli tapana lukea liturgian salaiset rukoukset hiljaa alttarissa. Hänen mielestään kristittyjen olisi paljon hyödyllisempää kuulla liturgian koko sisältö. Vain silloin liturgiasta saattoi tulla heille mielekäs kokemus. Näin hän oli kääntämässä eukaristista ajattelua uuteen suuntaan, alkuperäisille lähteille.

Ehtoolliskäytännön muuttuminen johti myös synnintunnustuksen muuttumiseen. (Venäjällä on tapana, että ehtoolliselle tulevat käyvät synnintunnustuksella ennen ehtoollista.) Toimintansa alkuvuosina isä Johannes omisti synnintunnustukselle tulijoille paljon aikaa. Mutta kun katuvien määrä nousi tuhansiin, ei yksityinen synnintunnustus enää ollut mahdollinen. Silloin hän otti käyttöön yleisen synnintunnustuksen, mihin kirkollinen esivalta myönsi poikkeusluvan. Yleinen synnintunnustus tapahtui niin, että isä Johannes piti ensin voimakkaan katumussaarnan. Sitten hän luki katumuksen sakramenttiin liittyvät rukoukset, selitti niiden sisältöä ja kehotti läsnäolijoita katumaan. Tämä kaikki vaikutti ihmisiin niin voimakkaasti, että monet itkivät ja tunnustivat syntinsä ääneen. Lopuksi isä Johannes kohotti epitrakiilinsa kirkkokansan ylle ja luki synninpäästörukouksen.

Liturgian jälkeen ihmiset ympäröivät isä Johanneksen pyyntöineen ja vaatimuksineen. Alkuvuosina häntä piirittivät pääasiassa köyhät; myöhemmin mukaan tuli ihmisiä, jotka pyysivät häneltä esirukouksia tai siunausta. Monet toivat lahjoituksia. Hänen päiväohjelmansa oli täynnä edeltä sovittuja tapaamisia, yksi toisensa jälkeen myöhään yöhön asti. Tapaamiset olivat pääasiassa vierailuja sairaiden luona Kronstadtissa ja Pietarissa. Mutta oli myös virallisia tilaisuuksia ja arvohenkilöiden tapaamisia.

Pyhä Johannes Kronstadtilainen.  (Ikonikuva: Aristarkos Sirviö)

Pyhä Johannes Kronstadtilainen.
(Ikonikuva: Aristarkos Sirviö)

Isä Johanneksen omin hengellisen työn muoto oli liturgian toimittamisen lisäksi esirukous. Hän todella oli koko Venäjän esirukoilija. Hän sai joka päivä kasoittain kirjeitä ja sähkeitä. Kronstadtin postitoimistoon perustettiin lopulta oma osasto pelkästään hänelle tulevaa postia, lähinnä esirukouspyyntöjä, varten. Isä Johanneksen toimittaessa proskomidia, liturgian valmistavaa osaa, alttariin tuotiin kirkkokansan jättämien rukouspyyntöjen lisäksi postissa tulleet rukouspyynnöt. Isä Johannes pystyi lukemaan niistä vain pienen osan, mutta hän rukoili yhteisesti kaikkien hänen puoleensa kääntyneiden puolesta. Ja noiden rukousten kautta tapahtui ihmeitä. Sairaita parani, ongelmalliset tilanteet ratkesivat ja ihmiset saivat avun.

Isä Johannes nukkui kuolonuneen 20.12.1908. Hänet haudattiin Pietariin Karpovkan kanavan varrelle perustamansa Pyhän Johannes Rilalaisen nunnaluostarin alakirkkoon. Venäjän kirkko kanonisoi hänet vuonna 1990.

Filokalian pyhien isien opetukset

Edellä esitellyt neljä pyhää ovat meille monella tapaa innoittajina. Pyhittäjä Arseni erityisesti nöyryydestä, pyhä autuas Ksenia ahkeruudesta, pyhittäjä Serafim hengellistä opetuksesta ja pyhä Johannes lähimmäisen rakkaudesta.

Filokalian pyhien isien opetuksesta otan innoittajaksemme kolme kristityn hyvettä; uskon, toivon ja rakkauden. Autuas Diadokhos, Fotiken piispa kirjoittaa: ”Veljet, jokaisessa hengellisessä tutkiskelussa olkoot vallitsevina usko, toivo ja rakkaus – ennen kaikkea rakkaus. Usko ja toivo opettavat halveksimaan näkyväisiä hyvyyksiä, kun taas rakkaus yhdistää hyveiden välityksellä sielun Jumalaan ja saa sen mielen koko voimalla etsimään Näkymätöntä.”

Pyhä Maksimos Tunnustaja puolestaan opettaa näistä hyveistä seuraavasti: ”Kaikkien hyvyyksien huipentuma on rakkaus, joka johdattaa ja kokoaa vaeltavat Jumalan, korkeimman Hyvän ja kaiken Alkusyyn luo, sillä rakkaus on uskollinen eikä koskaan häviä. Usko on toivon ja rakkauden edeltäjä ja perusta, koska se tukee vankasti totuutta. Toivo taas on näiden kahden lahjan – rakkauden ja uskon – silta ja linnake, koska se näyttää meille ikään kuin välähdyksiä sekä siitä mihin uskomme, että siitä mitä rakastamme. Toivo opettaa meidät myös suuntaamaan kulkumme kohti uskomme ja rakkautemme päämäärää. Rakkaus täydentää uskon ja toivon, se on kaikkien halujen ja toiveiden huipentuma, johon sisältyy kaikki ja joka tekee uskon ja toivon tarpeettomiksi. Sen sijaan että uskoisimme siihen mikä jo on, tai toivoisimme sitä mikä on tuleva, saammekin rakkauden kautta nauttia siitä kaikesta jo läsnä olevan todellisuutena.”

Pyhittäjä Niketas Stithatolainen on kirjoittanut uskon toivon ja rakkauden hyveistä seuraavasti: ”Herra nousee Jumalan tuntemisen korkealle vuorelle ja kirkastuu niiden edessä, jotka Pietarin tavoin ovat edistyneet uskossa, Jaakobin tavoin saavuttaneet toivon ja Johanneksen lailla tulleet täydellisiksi rakkaudessa. Näille Herra ilmestyy puhtaassa sanassaan loistavana aurinkona ja sanomattoman viisauden mietteisiin verhoutuneena muuttuu valkoiseksi kuin valo, Heidän sisimmässään  Sana on lain ja profeettojen välissä: Hän on sekä lainsäätäjä että opettaja, mutta Hän myös paljastaa viisauden aarteiden syvät salat, on ennalta näkijä ja ennustaja. Nämä uskon, toivon ja rakkauden täyttämät Henki verhoaa valoisaan pilveensä. Tästä pilvestä kuuluu mystisen teologian ääni, joka opettaa heidät tuntemaan Kolmiyhteisen Jumalan: ”Tämä on minun rakas täydellisyyden määritelmäni, johon olen mielistynyt: tulkaa minun täydellisiksi lapsikseni täydellisessä Hengessä.

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: