Sivallus: Nyt minä kyllä eroan kirkosta…

03/10/2014

sivallus

slaavilainen risti ornamentti

Vastarannankiiski on seurannut Suomen autonomisen ortodoksisen arkkipiispakunnan sisäisiä intrigointeja, keskusteluja ja kuppikuntaisuuksia vuosikymmenet. Siihen on jo totuttu, että jos olen jonkun puolella, olen sitä toista vastaan. Siihenkin on totuttu, että mitä massiivisimmat juorut, henkilökohtaisten ominaisuuksien analysoinnit, erilaisten suuntautumisten arvailut ja sidosryhmien veikkailut ovat olleet näissä keskusteluissa kovaa valuuttaa.

Näin on ollut aina – ja tullee aina olemaankin, ainakin jos ja kun ihmismieli pysyy sellaisena kuin mikä se syntiinlankeemuksen seurauksena on.

”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin? Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.” 1 Kor 3

Nyt viime aikoina keskusteluihin on ilmestynyt uusi, aiemmin ihan vieras argumentaatio. Onpa ollut kyse kansainvälisistä selkkauksista, erilaisista kirkollisista henkilövalinnoista tai seurakunnallisen elämän ikävistä, raadollisista sattumuksista ja mahdollisista väärinkäytöksistä, Vastarannakiiski on toistuvasti törmännyt siihen, että joku tuo esiin kirkosta eroamisen ajatuksen vastalauseena ei-mieluisille ratkaisuille ja tapahtumille.

Nämä uhkailut ovat toki olleet usein vain pikaistuksissa lausuttuja ajattelemattomia heittoja, mutta äskettäiset uutiset todella tapahtuneista tällaisista ratkaisuista ovat tuoneet mieleen sen, että joskus ajatukset johtavat sanoihin ja sanat lopulta tekoihin.

”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” 1 Kor 3

Vastarannankiiski on viime aikoina muistellut usein meillä ehkä vähemmän tunnettua suurta kreikkalaista pyhää Kosmas Aitolialaista (http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/kreikkalaisia_pyhia/kosmas_aitolialainen.htm).

Pyhän pappismarttyyrin opetuksen kiintein ydin sisältyy hänen sloganiinsa, jota hän usein toisti puheissaan ja joka on myös kirjattu hänen ikoniinsa: ”Kristuksesta ja kirkosta älkää etääntykö”.

Tapahtuipa kirkollisessa ympäristössämme mitä tahansa, kirkko pysyy kirkkona ja loistaa Kristuksen valoa ympärilleen. Se toimii majakkana, joka näyttää meille Tien, vaikka matkalla olisikin millaista ihmisestä ja ihmisyydestä johtuvaa turbulenssia tahansa. Meidän tehtävämme on katsoa fokukseen ja jättää häiriöt sikseen, koska muuten hukkaamme oikean suunnan.

”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.  Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. 1 Kor 3

Lukekaamme – tässä voi tosiaan sanoa ”Herran tähden” – pyhän apostoli Paavalin kirjettä Korintin seurakunnalle!

 Vastarannankiiski

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: