Sukupuolineutraali avioliittolaki – ei avioliitto

23/10/2014

Kolumni

Markku af Heurlin pohti 23.10. Simeon ja Hannassa kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista otsikolla “Sukupuolineutraali avioliitto: Aidosti vapaamielinen kunnioittaa toisen vakaumusta” ja esitti, että nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta on “hyvä kompromissi” ja että sukupuolisten vähemmistöjen tulisi kunnioittaa “muiden, ahdaskatseisinakin pidettävien ihmisten vakaumusta” eikä vaatia nykyisen lainsäädännön muuttamista.

Aluksi: toisin kuin Af Heurlin esittää, kukaan ei ole ehdottanut sukupuolineutraalia avioliittoa vaan tavoitteena on ollut sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioliitto tai parisuhde ei lähtökohtaisesti ole sukupuolineutraali. Parisuhteessa eläville kumppanin sukupuoli on yleensä varsin oleellinen asia. Sukupuolineutraalilla avioliittolailla tarkoitettiin sitä ettei avioliittoon liittyvä lainsäädäntöä ottaisi kantaa avioliiton osapuolien sukupuoleen. Termiin liittyvien epäselvyyksien vuoksi sen on myöhemmin korvannut tavoitetta paremmin kuvaava termi tasa-arvoinen avioliittolaki.

Luetellessaan avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen eroja af Heurlin jätti mainitsematta yhden ihmisten elämän kannalta oleellisimmista eroista: erottelemalla ihmisten siviilisäätyjä näiden seksuaalisen suuntautumisen perustella avioliittoon ja rekisteröityyn parisuhteeseen lainsäädäntö käytännössä pakottaa ihmisten paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa monissa käytännön elämän tilanteissa, esimerkiksi työnhaussa. Vaikka ihmisen myötäsyntyisessä seksuaalisessa suuntaumisessa ei sinänsä olekaan mitään hävettävää tai salattavaa, on olemassa vahva tutkimusnäyttö siitä, että esimerkiksi työelämässä edelleen nämä vähemmistöt joutuvat merkittävän syrjinnän kohteeksi. Esimerkiksi sosiologi Kati Mustolan tutkimuksessa joka viides miesvastaaja oli huomannut työpaikallaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Tasa-arvoisen avioliittolain seurauksena ihmisten ei enää tarvitsisi jatkossa tuoda esiin epäsuorasti seksuaalista suuntautumistaan siviilisäätyä kysyttäessä.

Af Heurlinin keskeisin argumentti tasa-arvoista avioliitolakia vastaan oli kuitenkin se, että laki loukkaa joidenkin ihmisten vakaumusta ja ei siksi ole hyväksyttävää. Tämän saman argumentin perusteella voitaisiin yhtä hyvin vaatia niin naisten äänioikeuden kumoamista kuin etnisten ryhmien tai rotujen välisten avioliittojen kieltämistäkin – molempia kun on aikojen saatossa vastustettu samalla perusteella. Lainsäädännön lähtökohta ei voi olla jonkin ihmisryhmän subjektiivinen mielipaha vaan sen mahdollisesti kokema objektiivinen haitta. Muualta maailmasta saatujen laajojen kokemusten perusteella ole kuitenkaan voitu osoittaa, että avioliiton laajentaminen seksuaalivähemmistöjeille olisi millään tavoin heikentänyt perinteisissä avioliitossa elävien ihmisten asemaa.

Lukuisten mielipidemittausten perusteella selvä ja kasvava enemmistö suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.  Uskonnolliset yhteisöt saavat edelleenkin tasa-arvoisen avioliittolain säätämisen jälkeen itse määritellä avioliittokäsityksensä kuten haluavat. Yhteiskunnallisesti oleellinen kysymys on kuitenkin se onko af Heurleinin mainitsemilla “ahdaskatseisinakin pidettävillä ihmisillä” oikeus vaatia suurta enemmistöä sopeutumaan omaan avioliittokäsitykseensä maallisen lainsäädönnön piirissä.

(Photo owner: Joonas Lyytinen )

(Photo owner: Joonas Lyytinen )

Joonas Lyytinen

Tässä linkki Joonas Lyytisen viittamaan Markku af Heurlinin kolumniin. (Napsauta tekstiä)

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: