Ilon välittäjä

29/10/2014

Artikkeli

(Photo/Kuva: Aristarkos Sirviö )

(Photo/Kuva: Aristarkos Sirviö )

Tutustuin nunna Kseniaan – joka ei silloin vielä ollut nunna Ksenia – joskus 1990-luvun alkupuolella, kun äiti Marinan siunauksesta sain viipyä muutamia päiviä Lintulan luostarissa hankkimassa aineistoa nuorisoromaanejani varten (Niin mieletön ikävä, 1995, ja Siipiä vaille enkeli, 2000). Äiti Marinakaan ei silloin vielä ollut igumenia, mutta hoiti igumenian tehtäviä sairastavan igumenia Antoninan puolesta.. Juuri äiti Marina tuolloin ehdotti, että voisin keskustella Lintulaan hiljattain tulleen nuoren naisen kanssa – hän parhaiten osaisi kuvata, millaiselta kaipuu luostarielämään nuoren ihmisen mielessä tuntuu. Hän osasikin.

 

Sittemmin olemme tavanneet silloin tällöin, viimeksi aivan yllättäen Tikkurilan kirkossa, kun siellä lokakuun lopussa toimitettiin Jaakobin liturgia. Liturgiasta palatessani mieleeni tulvahti monia muistikuvia ja tapahtumia, joihin liittyy nunna Ksenia – vaikka hän ei ole ollut fyysisesti mukana niissä tapahtumissa.

 

Tarkoitan hänen kirjallista tuotantoaan – erityisesti monia, monia venäjänkielestä suomennettuja kirjoja, jotka hän on myös toimittanut. Niillä on ollut merkillinen tapa tuoda joku tietty sanoma juuri minulle heti, kun olen niistä minkä tahansa ensimmäistä kertaa lukenut.

 

*                *                *

Ensimmäinen oli pieni ja vaatimaton siniharmaakantinen vihkonen vuodelta 1997, Kuukausi Pyhän Serafimin kanssa. Äiti Marina sen kerran minulle lähetti – lienenkö tarvinnut rohkaisun sanan jokaiselle päivälle? Vihkosessa tosin ei vielä mainita nunna Ksenian nimeä, mutta asia on selvinnyt minulle myöhemmin. Luin päivittäisen lauseen kuukauden ajan – olen toki lukenut sen jälkeenkin vihkosta, koska siihen valikoidut opetukset ovat koskettavia ja lohdutusta kaipaavalle lohdun tuojia.

 

Niin kuin tämäkin, minkä tahansa kuukauden 7. päivälle valittu opetus, joka Serafim antoi ”Nikolaille, ´Jumalan ystävälle´, jota ihmiset pitivät mielenvikaisena”:

 

Jos sinua moititaan, ylistä Jumalaa. Jos sinua vainotaan, pysy rauhallisena. Jos sinua parjataan, iloitse sisimmässäsi. Tätä polkua sinun ja minun on seurattava tässä maailmassa.”

 

*                *                *

Vuonna 2000 olin jälleen parisen viikkoa Lintulan luostarissa, ja tuolloin oli juuri ilmestynyt nunna Ksenian suomentama ja toimittama teos Pyhä Johannes Kronstadtilainen.

 

En tiennyt paljonkaan pyhästä Johanneksesta – sen tiesin, että luostarin sisaristolle hän on rakas kuten pyhittäjä Serafim Sarovilainenkin, jota käsittelevän teoksen (Pyhittäjä Serafim Sarovilainen, 2008) nunna Ksenia myös on suomentanut ja toimittanut. Itse asiassa vasta tuosta kirjasta opin tuntemaan pyhän Johannes Kronstadtilaisen – kirja sisältää hänen elämäkertansa, otteita hänen hengellisestä päiväkirjastaan ja lopuksi igumenia Taisian muistiinpanot isä Johanneksesta ja heidän laajan keskustelunsa.

 

Pyhästä Johannes Kronstadtilaisesta tuli minulle tärkeä pyhä – ja sittemmin olen saanut käydä Pietarissa Rilan luostarissa kunnioittamassa hänen reliikkejään.

 

*                *                *

Tänä vuonna Lintulan luostari julkaisi teoksen Pyhä auttaja – autuas Ksenia. Se kertoo pyhän Ksenia Pietarilaisen elämäntarinan, mutta siihen sisältyy myös nykypäivän Venäjältä tietoa, joka osoittaa, miten suurta Ksenian kunnioitus on siellä tälläkin hetkellä. Teoksessa kerrotaan myös Ksenian tekemistä ihmeistä niin Venäjällä kuin Suomessa. Suomennoksen ja toimitustyön takana on luonnollisesti nunna Ksenia, joka jo aikaisemmin oli kääntänyt venäjänkielestä suppeamman version Ksenia Pietarilaisesta.

 

Tämä kirja on merkinnyt minulle henkilökohtaisesti hyvin paljon – saanut aikaan jotakin, mitä voisi nimittää ihmeeksi – autuaan Ksenian, Ksenjushan aikaansaamaksi ihmeeksi.

 

Silti eniten minua koskettaa nunna Ksenian oma teksti – Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsan ikonin kunniaksi. Siinä nunna Ksenian suomenkieli pääsee oikeuksiinsa, hänen ilmaisukykynsä on suorastaan loisteliasta, ja tämä akatistos, ylistysveisu, osoittaa selkeästi, kuinka rukous voi olla hienoa runoutta, kun kirjoittaja hallitsee kielen.

 

Iloitse, Sinä, joka kutsut mukaan pyhälle matkalle.

Iloitse, Sinä, joka itse kuljet kanssamme.

Iloitse, hyvän vaelluksen esikuva.

Iloitse, kaikkien yhteen kokoaja.

Iloitse, Sinä, joka olet pyhittänyt luomakunnan.

Iloitse, Sinä, joka olet siunannut välkkyvät vedet.

Iloitse, sillä Sinä saat ylistyksen kumpuamaan.

Iloitse, sillä kaikki yhtyvät ilotervehdystä laulamaan.

Iloitse, Jumalanäiti, ilomme ja suojelijamme!

(akatistoksen 12. iikossi)

 

*                *                *

Mutta kun kirjoitin, vielä akatistoksen ensi lukemisesta lumoutuneena, nunna Ksenialle kiitosviestin ja ylistin hänen kykyjään, hän vastasi yksinkertaisesti: ”Kunnia Jumalalle!”

 

Hellevi Matihalti

Simeon ja Hanna julkaisee nunna Ksenian henkilöhaastattelun lähiaikoina.

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: