Kun kaikki palautuu ennalleen

03/11/2014

Taide ja kulttuuri

Juliana Norwichlainen

Juliana Norwichlainen: Jumalan rakkauden ilmestys.
2014 (2. painos) Kirjapaja

Ensiksi täytyy todeta, että Kirjapaja on tehnyt aivan suurenmoisen teon julkaistessaan 2. painoksen vuonna 1985 Kirjaneliön Hengen tie –sarjassa ilmestyneestä mystikkoklassikosta, Juliana Norwichlaisen Jumalan rakkauden ilmestyksestä. Kirja on saavuttanut suuren suosion Suomessakin, ja sen saanti on viime vuosina ollut hyvin sattumanvaraista. Antikvariaateistakin tuo ensimmäinen painos on ollut loppuunmyytynä jo vuoden verran – vasta äskettäin sain kuulla Katolisessa kirjakaupassa sitä vielä olevan myynnissä.

Mutta nyt se siis on kaikkien saatavilla myös ”uutuuskirjana”.

Englannin Norwichissa vuonna 1348 syntyneestä Julianasta ei luonnollisestikaan ole tarkkaa elämäkertaa; tiedossa ei ole edes sitä, mikä hän oli nimeltään saadessaan ilmestykset nuorena naisena oletetulla kuolinvuoteellaan, sillä nimen Juliana (Jelyan) hän sai vasta myöhemmin. Hänen sivistyksestään on päätelty, että hänen vanhempansa olivat varakasta väkeä. Hänen tarkka kuolinvuotensa ei liioin ole tiedossa – arvellaan sen olevan 1416.

Vuonna 1373 hän makasi suurissa tuskissa kuolinvuoteellaan, ja tuolloin pappi virkansa puolesta kiiruhti kuolevan luo. Mutta silloin alkoi ihmeitten sarja: kuolemaa tekevä nainen sai ilmestyksen toisensa jälkeen, ja niiden oleelliseksi sisällöksi muodostui välitön tieto Jumalasta, hänen rakkaudestaan mutta myös hänen kärsimyksistään Kristuksessa. Toivuttuaan käsittämättömästi sairaudestaan Juliana kirjoitti välittömästi muistiin näkynsä, mutta myöhempinä anakoreetikkoerakkovuosinaan hän jatkuvasti tutkisteli näitä ilmestyksiä ja kirjoitti ne laajempana kokonaisuutena, joka tietenkään ei ole sellaisenaan meidän aikaamme säilynyt. Juliana käsitti, että ilmestykset – niiden huikea näky Jumalan suunnattomaan rakkauteen – ei ollut tarkoitettu yksinomaan hänelle vaan kaikille muillekin kristityille.

***

Mutta että äiti Julianan ilmestyksien merkitys – 640 vuotta myöhemmin! – henkilökohtaisesti minulle kävisi koko vaikuttavassa laajuudessaan ilmi, minun on aloitettava kaukaa; lineaarisesti ajatellen toki uudemmasta kuin Julianan kirjasta, mutta aivan toisenlaisesta – Nikos Kazantzakisin romaanista Veljesviha (Tammi, 1967) ja siinä kuvatusta pappi Jannaroksen unesta (ko. teos, ss. 60-61). Siinä unessa viimeisellä tuomiolla Kristus sanoo jopa paholaisille: ”Astukaa tekin Jumalan asuntoihin. Viimeinen tuomio ei merkitse oikeutta, vaan armahdusta.”

Tämän huikaisevan elämykseni kerroin tuota pikaa rippi-isälleni, joka on viisas mies ja herkkä sielunhoitaja. Hän hymyili hiukan viistosti ja selvitti, että tällaisiin rajattomiin oivalluksiin ei Kazantzakis vain mielellään ollut yltänyt – ei, hän sanoi, monet isät puhuvat kaiken ennalleen saattamisesta, apokatastasista. Myöhemmin löysin mm Gregorios Nyssalaisen ja Isaac Syyrialaisen – löysin myös Kallistos Waren aihetta käsittelevän esitelmän teoksesta Sisäinen valtakunta (Valamon luostari, 2006, ss. 313-350).

Kaiken tämän ajan kirjahyllyssäni oli ollut Äiti Juliana Norwichilaisen Jumalan rakkauden ilmestys, tuo Kirjaneliön ensimmäinen painos. Ei vain ollut tarkoitettu, että lukisin kirjan liian aikaisin – niin sen nyt ymmärrän. Kirjan mainio suomennos, samoin kuin laaja johdanto ja selkeä selitysosa ovat Paavo Rissasen asiantuntevaa ja taitavaa käsialaa.

Omassa sairaudessani oli tuolloin kuukauden kestänyt erittäin raskas jakso, jota leimasivat valvotut yöt – ja päivät, muutaman tunnin torkahduksia lukuun ottamatta. Vietin tuon kuukauden äiti Julianan seurassa, ja jälkeenpäin olen sanonut, että se kuukausi on yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista.

 

***

Juliana sai siis näkynsä ollessaan vakavasti sairas – itse asiassa niin hän kuin läheisetkin odottivat hänen kuolevan hyvin nopeasti tähän tuntemattomaan tautiin. Mutta juuri sairasvuoteellaan hän siis sai nuo kuusitoista Jumalan ilmestystä rakkaudesta. Ensimmäinen ilmestyksistä kuvaa Kristuksen ristiinnaulitsemista, ja jo ensimmäisten ilmestysten aikana Julianalle selviää, miten meidän on rukoiltava. Hän käsittää myös, että ”Jumala ei halveksi sitä, minkä hän on luonut, eikä hän pidä itselleen sopimattomana palvella meitä alhaisimmissakaan ruumiimme tarpeissa” – – – koska ”olemme mekin ruumiinemme ja sieluinemme puetut Jumalan hyvyyteen”.

Merkittävimmäksi minulle ja hämmentäväksi Julianalle itselleen muodostuu ilmestys, joka todistaa, että ”synti tunnetaan yksin sen aiheuttamasta tuskasta.” Tätä asiaa käsitellään Julianalle annetussa 13. ilmestyksessä. Juliana on pohtinut, miksi Jumala ennaltatietävässä viisaudessaan ei ole alun alkaen ehkäissyt syntiä. Tuolloin Jeesus lausuu hänelle:

”Syntiäkin tarvitaan, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja aivan kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

Ihmetykseksi Julianalle jää, että hän ei näe syntiä; hän ei myöskään näe kadotusta. Mutta

”…sain nähdä ihmeellisen ja korkean salaisuuden, joka on kätkettynä Jumalassa ja jonka hän kerran tekee meille avoimesti tiettäväksi taivaassa. Kun se aika koittaa, saamme totisesti nähdä syyn siihen. että hän salli synnin tulla maailmaan…”

Ja vielä Kristus sanoo:

”Minulla on lupa saattaa kaikki hyväksi, minä voin saattaa kaiken hyväksi, minä tahdon saattaa kaiken hyväksi, ja minä tulen tekemään kaiken hyväksi. Saat vielä itse nähdä, että kaikki kääntyy hyväksi.”

 

* * *

Tämä kaiken muuttuminen hyväksi toistuu Julianan tekstissä hyvin usein, ja muutenkin hänen näkynsä ja tuolloisenkin hyväksytyn opetuksen välillä saattaa nähdä ristiriitaa. Niinpä hän joutuukin vakuuttamaan tekstissään, että hän on katolisen kirkon uskollinen tytär, joka ei tahdo opettaa mitään kirkon opetuksen vastaista. Mutta on kiinnostavaa, että selitysosiossaan Paavo Rissanen toteaa:

”Julianan mielenrauhalle, tyyneydelle ja pelottomuudelle antama korostus lähestyy ortodoksisen spiritualiteetin äänenpainoja.”

Kuten jo mainitsin, Paavo Rissasen selitysosio on erittäin tärkeä osa tätä suurenmoista kirjaa. Esimerkiksi Julianan opetus rukouksesta keskittyy kirjassa useampaan lukuun, mutta Rissanen tekee oivan tiivistelmän tästä opetuksesta.

 

* * *

Olen käsitellyt teosta hyvin henkilökohtaisesti, olen ottanut esille vain muutamia seikkoja juuri tästä syystä, mutta suon ilon jokaiselle lukijalle löytää omat herkät kohtansa Julianan tekstistä. Julianan opetus on niin lempeää, lohdutus hellää, että sen todella kokee tuon jumalallisen rakkauden aikaansaamaksi, jonka hän sai kohdata keskustellessaankin Kristuksen kanssa.

Kirjan kieli on sitä paitsi äärimmäisen loistavaa, ja vaikeistakin teologisista kysymyksistä Juliana kykenee kirjoittamaan hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Rakastan hänen käyttämiään Herraamme kuvaavia adjektiiveja kuten ”kotoisa” ja ”kohtelias”, joiden englanninkielisen etymologian Rissanen perusteellisesti selvittää. Käännöksistään – muidenkin kuin tällaisten, voisi sanoa epätavallisten, epiteettien kohdalla Rissasen käännös on uskomattoman hieno ja oivaltava.

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: