IL Y A 4: Jeesuksen seksuaalisuudesta

10/11/2014

Kolumni

Kuva/Photo:  Osa Marc Chagallin lasimaalauksesta St. Stephenin kirkossa Mainzissa.

Kuva/Photo: Osa Marc Chagallin lasimaalauksesta St. Stephenin kirkossa Mainzissa.

Löysin sattumalta kotoa erään kirjan välistä luentomuistiinpanot, joiden olemassaolon olin unohtanut täysin. Muistiinpanoissa ei ollut päivämäärää, paikkaa, eikä luennoitsijan nimeä, enkä enää muista varmasti edes koko luentotilaisuutta. Luulisin kuitenkin melko varmasti, että kyseessä oli Yalen yliopiston professorin, Dale B. Martinin vierailuluento, joko Helsingin tai Joensuun yliopistossa, joskus 2000-luvun alkupuolella. Onneksi muistinpanot olivat sen verran tarkat, että luennon sisältö palautui hyvin mieleeni.

Martinin luennon aihe oli sukupuoli ja seksuaalisuus raamatuntulkinnassa, ja se pohjautui hänen teokseensa Sex and the Single Savior [1], joka ei ollut kai vielä luennon pitämisaikaan ollut ilmestynyt. Todellisuudessa luennon aihe ei ollut niin yleinen, kuin otsikko antaa ymmärtää, vaan se käsitteli erityisesti tulkintoja Jeesuksen seksuaalisuudesta. Luennolla pohdittiin oliko Jeesus naimisissa, homoseksuaali, jotain muuta, ja pitäisikö tällaisia kysymyksiä ylipäätään kysyä?

Martin käy läpi neljä erilaista lukutapaa Jeesuksen seksuaalisuuteen. Lukutavoista Martin käyttää nimitystä “imagination” – ne ovat siis tietynlaisia kuvitelmia, tai mielikuvia siitä, mikä raamatuntekstistä nousee ja miten sitä pitäisi tulkita.

Ensimmäinen lukutapa on populaari, yleinen käsitys Jeesuksesta (popular imagination). Sen mukaan Jeesus, vaikkakin naimaton, on selkeästi heteroseksuaali. Koska Jeesus on ihminen, niin hänellä on myös ihmisen seksuaalisuus. Seksuaalisuus on kuitenkin taustalla, eikä mitenkään erityisesti esillä. Lähinnä se kai ilmenee, kun Yhdysvalloissa Jeesusta käytetään perhearvojen puolustajana.

Toinen lukutapa on tieteellisen raamatuntulkinnan historiallis-kriittinen lukutapa. Tässä lukutavassa Jeesuksen seksuaalisuus loistaa yleensä poissaolollaan, tai siitä puhutaan hieman anteeksipyydellen. Tutkimuksessa tosin voidaan korostaa Jeesuksen “tervettä, judaistista” seksuaalisuutta vastakohtana “epäterveelle” kreikkalais-roomalaiselle seksuaalisuudelle (tai jopa seksuaalikielteisyydelle). Toisen tutkimuksessa yleisen näkemyksen mukaan Jeesus eli selibaatissa, koska valmistautui Jumalan valtakunnan tulemiseen. Tutkimuksen kannalta tämän tekee ongelmalliseksi se, että Jeesuksen käytös ei istu aikansa juutalaiseen valtavirtaan, mutta vertailukohtia voi silti löytää jostain juutalaisista lahkoista.

Kolmas lukutapa on patristinen. Patristisen konsensuksen mukaan (Martinin sanoin: “kaikkien mielestä”) Jeesus eli selibaatissa, mutta Jeesusta ei pidetä erityisesti selibaatin esikuvana, vaan Kristus esiintyy useammin morsiamena (Kirkko ja Kristus), kuin neitsyyden esikuvana. Ylipäätään kuitenkin patristisessa lukutavassa korostuu askeettinen näkemys, ihanne on vapaus himoista ja seksuaalisuutta pidetään hieman likaisena.

Neljäs, ja monen mielestä shokeeraava lukutapa, on homoeroottinen. Raamattua voidaan lukea myös homoeroottisten silmälasien läpi, tällöin esimerkiksi Johanneksen evankeliumin viittauksen rakkaaseen opetuslapseen nähdään homoseksuaalisina. Myös joistakin apokryfisista evankeliumeista (Markuksen salainen evankeliumi) voi saada tukea tällaisille tulkinnoille.

Martinin lähtökohta tutkijana on postmoderni. Kun Martin esittää edellä kuvatut lukutavat, hän pitää niitä nimenomaan erilaisina lukutapoina, keinoina ymmärtää ja tulkita meille jääneitä tekstejä. Sen sijaan tekstien takana olevaa todellisuutta emme pysty saavuttamaan.

Voin ymmärtää, jos edellä kuvatut lukutavat herättävät lukijassa hämmennystä, tai jopa närkästystä. Vaikka lukija ei suhtautuisikaan homoseksuaalisuuteen erityisen negatiivisesti, niin ajatus Jeesuksesta ja opetuslapsista homoseksuaalisten miesten yhteisönä voi vaikuttaa rajulta jumalanpilkalta.

Myös itsestäni, vaikka pidänkin itseäni jokseenkin avaramielisenä, ajatus Jeesuksen seksuaalisuudesta tai sen tutkimisesta tuntuu hieman häiritsevältä. Ajattelen, että jokaisen seksuaalisuus, oli se sitten homo-, hetero- tai jotain muuta-seksuaalisuutta, on ensisijaisesti henkilön itsensä asia, eikä muiden tarkastelun kohde.

Kun Martin myös tunnustaa, että tutkimus käsittelee vain sitä, miten Jeesuksen seksuaalisuutta voidaan lukea teksteihin eri näkökulmista, eikä mahdollisuutta totuuden löytämiseen asiasta ole, niin onko ylläkuvatun kaltainen tutkimus siis turhaa tai jopa vahingollista provokaatiota?

Ei ole. Jo pelkästään se, että tutkimuksesta lukiessamme joudumme kohtaamaan omia näkemyksiämme seksuaalisuudesta on hyödyllistä. Toisaalta myös populaarin lukutavan muodostama kuva Jeesuksesta kaipaa aina välillä tuulettamista: Jeesus ei välttämättä ollut se kiva valkoinen, hetero, ydinperheen ja aseenkanto-oikeuden suojeluspyhä, joksi hänet saatetaan tehdä.

Toinen syy on vielä kestävämpi. Vaikka pelastuksen kannalta Jeesuksen seksuaalisuus on tuskin merkittävä seikka, niin meillä on kuitenkin vapaus halutessamme pohtia sitä. Kun kristittyinä uskomme, että Jeesus on Tie ja Totuus, meillä ei ole mitään pelättävää. Provokatiiviset tai tarkoituksellisesti pilkkaavat tutkimukset ovat lähtökohtaisesti totuudenvastaisia, ja niistä kärsii enemmän niiden tekijä kuin Jeesus. Jos joku pyrkii vilpittömästi kohti totuutta, voi tutkimuksessa käsitellä myös kiusallisia tai epämiellyttäviäkin aiheita. Jeesuksella ei ole luurankoja kaapissaan.

 

Ilja Sidoroff

[1] Dale B. Martin, Sex and the Single Savior: Gender and Sexuality in Biblical Interpretation. Westminster John Knox, 2006.

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: