Säästämisen sietämätön keveys

21/11/2014

Kolumni

kirkollinen ornamentti

Kirkolliskokous alkaa Valamon luostarissa maanantaina 24.11. Tänään, perjantaina, 21.11., ennätti Karjalainen jo ottaa kantaa kokoukseen pohtimalla kokouksen työlistalla olevia säästötoimenpiteitä kirkon taloudellisten kriisien vuoksi. Kun koko maan talous on lievästi sanottuna vinksin vonksin, ei mikään julkinen yhteisö liioin nauti erinomaisesta taloudellisesta kehityksestä.

Aivan oikeutetusti Karjalainen kysyykin, millä tavalla kirkko aikoo saada säästöjä siirtämällä arkkipiispan istuimen Kuopiosta Helsinkiin:

”Jäljestä tulee kuitenkin hirvittävää myös nykyisellä parannuskeinolla: keskitetään kaikki Helsinkiin. Hyvinkin on syytä kysyä, miten halpaa on rakentaa koko Suomi toiseen kertaan, nyt maan kalleimpien tonttihintojen ja muun kustannustason pääkaupunkiseudulle jättäen olemassa oleva infrastruktuuri tyhjän pantiksi.”

Kirkollishallituksella tosin jo on suuret edustustilat Liisankadulla Helsingissä – seurakunnalta vuokratussa entisessä kirkkoherran asunnossa, joka muutama vuosi sitten perusteellisesti remontoitiin uuteen käyttöön. Säästöjä ei silloin arvatenkaan ajateltu: siihen saakka kirkollishallitus oli mainiosti mahtunut seurakunnan kiinteistöstä Unioninkadun puolelta vuokrattuun kaksioon. Eihän siellä toki mahtunut mitään kutsuja järjestämään eikä juurikaan arvovieraita vastaanottamaan – mutta onkohan uusien tilojen käyttöastetta siinä suhteessa koskaan selvitetty?

Jos, ja mitä ilmeisimmin, kun arkkipiispan istuin siirretään Helsinkiin, lienee järkevää ajatella, että arkkipiispan asunto, hiippakuntakanslia ja edustustilat sijaitsevat lähempänä toisiaan kuin Helsingin hiippakunnan ja kirkollishallituksen tilat nyt sijaitsevat.

Niin – tokihan on olemassa Kulttuurikeskus Sofia, joka sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, jossa on tilaa asua ja edustaa, jossa on kappelikin valmiina, ja jossa Helsingin hiippakunnan tilat jo nyt sijaitsevat.

Sofian suhteen on kumminkin korviini kantautunut monenlaista kritiikkiä – ei vähiten siitä, miten kaukana kaupungista se sijaitsee ja miten hankalat liikenneyhteydet sinne on – ellei liiku omalla autolla. On myös puhuttu rakennusten kunnosta ja korjaustarpeesta.

Minkä lisäksi tietysti jotakin on tehtävä Kuopiossa oleville rakennuksille.

Mutta selväähän on, että kaikki on Helsingissä – ihan kaikki. Ulkomaiset vieraat tulevat tietysti Helsinkiin, ja hankalahan heitä on rahdata niinkin etäälle kuin Kuopioon saakka arkkipiispaa tapaamaan. Päivänselväähän on myös, että arkkipiispan on edustettava kirkkoa jos jonkinlaisissa tilaisuuksissa – ja kun nyt kerran kaikki on Helsingissä, on paljon edullisempaa, jos myös arkkipiispa on Helsingissä.

Joten päätöksenteko arkkipiispanistuimen siirrosta Helsinkiin on perusteltu ja helppo.

Kun ajattelee, että arkkipiispan ensisijainen tehtävä on edustaminen.

Mutta pelkkä kirjattu päätös ei vielä tuo säästöjä.

Ennen päätöksen tekemistä olisi syytä laskea plussat ja miinukset – nimenomaan taloudellisessa mielessä. Laskelmissa olisi myös muistettava ne Kuopiossa sijaitsevat rakennukset.

Tosin en tiedä, vaikka kaikesta tästä olisi olemassa jo hyvin yksityiskohtaistakin tietoa. En vain ole huomannut sellaisesta kerrottavan missään – mutta sehän ei tietenkään mitään todista, ei tekemisestä eikä tekemättä jättämisestä.

Olen varsin huono numeroissa, mutta sen tiedän, että ainakin asunto ja liiketilat – ovatpa omistus- tai vuokratiloja – ovat Helsingissä mielettömän paljon kalliimpia kuin niin sanotulla maaseudulla.

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: