Helenan vanhainkodin kirkko vietti 100-vuotisjuhlaansa

22/11/2014

Artikkeli

Täsmälleen sata vuotta sitten, perjantaina 21.11.1914, vihittiin Pyhien marttyyrien Veran, Nadezhdan, Ljubovin ja heidän äitinsä Sofian muistolle pyhitetty kirkko Helsingissä Hämeentien varrella. Tuolloin talossa sijaitsi Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa ry:n (VHY) ylläpitämä lastenkoti. Kirkon pyhittämisen toimitti rovasti Dimitri Troitski, ja hänen kanssaan palveli seurakunnan silloinen ylidiakoni isä Valerian Gretschaninoff. Sata vuotta sitten Jumalansynnyttäjän neitseen Marian temppeliin tuomisen suurena juhlana Helsingissä vallitsi melkoinen myrsky. Se ei kuitenkaan ollut estänyt runsaslukuista kirkkokansaa saapumasta paikalle.

Juhlallisen liturgian toimitti metropoliitta Ambrosius papiston kanssa. Kuvassa esipaimenen lisäksi ylidiakoni Juha Lampinen, rovastit Viktor Porokara ja Aleksander Korelin sekä pastori Teo Merras. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Juhlallisen liturgian toimitti metropoliitta Ambrosius papiston kanssa. Kuvassa esipaimenen lisäksi ylidiakoni Juha Lampinen, rovastit Viktor Porokara ja Aleksander Korelin sekä pastori Teo Merras.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Tänään, kun kirkko, josta nyt puhutaan Helenan vanhainkodin kirkkona lastenkodin muututtua vuosien saatossa vanhainkodiksi, vietti satavuotisjuhlaansa, ei myrskystä ollut tietoakaan – lumisadekin alkoi vasta illan suussa. Juhlaliturgian toimitti metropoliitta Ambrosius papiston kanssa, ja kirkon omaa kuoroa johti Aleksij Mirolybov yhtä taidokkaasti kuin aina.

Kirkon nykyinen isännöitsijä Veikko Miikkola. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Kirkon nykyinen isännöitsijä Veikko Miikkola.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Kirkossa myy tuohuksia nykyään isännöitsijän puoliso Eeva Miikkola. Aikaisemmin tuohustenmyyjänä toimi joku talon asukkaista, mutta nykyään se ei enää ole mahdollista, koska vanhainkotiin eivät niin hyväkuntoiset vanhukset pääse. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Kirkossa myy tuohuksia nykyään isännöitsijän puoliso Eeva Miikkola. Aikaisemmin tuohustenmyyjänä toimi joku talon asukkaista, mutta nykyään se ei enää ole mahdollista, koska vanhainkotiin eivät niin hyväkuntoiset vanhukset pääse.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

 Aleksij Mirolyboville director cantus -arvonimi

Ennen liturgian alkamista metropoliitta Ambrosius vihki lukija Aleksi Savelieffin alidiakoniksi Pyhän Viisauden kappeliin Kulttuurikeskus Sofiaan sekä lukijaksi Antoni Rodionovin, joka vuodesta 1992 on toiminut ponomarina ja lukijana Helenan vanhainkodin kirkossa ja saanut alusta alkaen opetuksensa ylidiakoni Mikael Kriisiniltä.

 

 Metropoliitta Ambrosius on vihkinyt Antoni Rodionovin lukijaksi Helenan vanhainkodin kirkkoon. Antoni on jo pikkupoikana aloittanut ponomarina Uspenskissa, laulanut sitten Kolminaisuuden kirkon kuorossa ja vuodesta 1992 hän alkoi opetella isä Mikael Kriisinin johdolla lukijaksi. ”Sain tuolloin syntymäpäivälahjaksi isä Mikaelilta kirjan omistuskirjoituksin, ja siitä päivämäärästä muistan tarkkaan aloittamiseni”, hän kertoo.  ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Metropoliitta Ambrosius on vihkinyt Antoni Rodionovin lukijaksi Helenan vanhainkodin kirkkoon. Antoni on jo pikkupoikana aloittanut ponomarina Uspenskissa, laulanut sitten Kolminaisuuden kirkon kuorossa ja vuodesta 1992 hän alkoi opetella isä Mikael Kriisinin johdolla lukijaksi. ”Sain tuolloin syntymäpäivälahjaksi isä Mikaelilta kirjan omistuskirjoituksin, ja siitä päivämäärästä muistan tarkkaan aloittamiseni”, hän kertoo.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Vihkimysten jälkeen metropoliitta Ambrosius siunasi kirkollisen huomionosoituksen, director cantus –arvonimen saaneen kuoronjohtaja Aleksij Mirolybovin. Aleksij Mirolybov on johtanut Helenan vanhainkodin kirkon kuoroa vuodesta 2002. Tähän kuoroon hän oli siirtynyt laulamaan jo vuonna 1989. Hänen musiikillinen työnsä ei rajoitu suinkaan vain kirkon kuoron johtamiseen.

Director cantus Aleksij Mirolybov kertoi, miksi Helenan vanhainkodin kirkon kuoro laulaa juuri sellaisia veisuja, mitä palveluksissa kuullaan. ”Idea on, että haluan noudattaa sitä traditiota tai niitä veisuja, joita on laulettu Uspenskissa jo kauan ennen isäni aikaa. Jotta nämä ehtoon loppupuolella olevat vanhainkodin asukkaat ja muut täällä käyvät vanhemmat ihmiset kokisivat sävelmien kautta juhlan tunnun, näitten veisujen kautta eläisivät juhlan aikaa.” Hän kertoi lisäksi muutaman anekdootin siitä, millainen merkitys tutuilla sävelmillä jumalanpalveluksissa kirkkokansalle hänen kokemuksensa mukaan on. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Director cantus Aleksij Mirolybov kertoi, miksi Helenan vanhainkodin kirkon kuoro laulaa juuri sellaisia veisuja, mitä palveluksissa kuullaan. ”Idea on, että haluan noudattaa sitä traditiota tai niitä veisuja, joita on laulettu Uspenskissa jo kauan ennen isäni aikaa. Jotta nämä ehtoon loppupuolella olevat vanhainkodin asukkaat ja muut täällä käyvät vanhemmat ihmiset kokisivat sävelmien kautta juhlan tunnun, näitten veisujen kautta eläisivät juhlan aikaa.” Hän kertoi lisäksi muutaman anekdootin siitä, millainen merkitys tutuilla sävelmillä jumalanpalveluksissa kirkkokansalle hänen kokemuksensa mukaan on.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Esipaimenen saarna juhlaliturgiassa

Metropoliitta Ambrosius painotti saarnansa alussa suurta iloa, mitä saamme tuntea siitä, että pyhät marttyyrit, joiden muistolle kirkko on pyhitetty, ovat jo sadan vuoden ajan siunanneet yhteiset rukoukset ja yhteisen ylistyksen pyhässä temppelissä, jonka juhlaa vietettiin..

”Temppeli on tämän talon hengellinen ja henkinen keskus, täällä on aina hyvä olla. Täällä voi katsoa matkan päästä omaa arkista elämää ja omia elämänkohtaloita, vaivoja, kärsimystä ja sairautta ja myös kuoleman odotusta”, hän sanoi ja jatkoi pyhän Kirkon asettavan nämä kaikki syvällisellä tavalla iankaikkisuusperspektiiviin.

Ambrosius otti päivän evankeliumitekstistä esille Martan ja Marian suhteen ja tarkasteli sitä myös sijoitettuna vanhainkodin ympäristöön:

”Vanhat ihmiset omalla tavallaan peilaavat meille nuoremmille elämän todellista puolta, että elämä on ainukertainen, elämä on tarkoitettu elettäväksi Jumalan tahdon ja Kirkon hengellisten opetusten mukaan. Ja meidän tulisi myös muistaa aina kiittää elämästä, kiittää elämän lahjoista, terveydestä, ystävistä ja ennen kaikkea siitä, että meistä seurakuntayhteisössä ja myös tässä yhteisössä pidetään huolta ja meitä saatellaan hyvällä tavalla myös vanhuuden levossa aina ajan rajan yli.”

Hän muistutti mieliin myös, että elämme nyt joulupaaston aikaa – adventin, odotuksen aikaa.

”Joulupaaston aika on meille myös mahdollisuus uudelleen arvioida elämäntapaamme ja elämäntietämme ja niitä asioita, mitkä meille ovat tärkeitä, ja niitä asioita, jotka meiltä ehkä tahtovat unohtua, vaikka eivät saisi unohtua. Ja joka tapauksessa joulun odotukseen, joulupaastoon liittyy valon, kirkkauden odotus, kun elämme vuoden pimeintä aikaa. Ja pyhä Kirkko tuo meille aina tämän valon toivon ja kirkkauden Kristuksessa, koska pyhä Kirkko on Kristuksen mystinen ruumis maailmassa ihmisten keskellä.”

 Huomionosoituksia

Liturgian jälkeen oli huomionosoitusten vuoro. Metropoliitta Ambrosius on myöntänyt koko kuorolle piispallisen siunauskirjan, jonka kuoron puolesta otti vastaan Konsta Häkkälä. Hän luovutti myös arkkipiispa Leon myöntämät Pyhän Karitsan ritarikunnan ritarimerkit Margarita Stolbowille sekä Pauli (Paavali) Rodionoville ja Pyhän Karitsan ritarikunnan mitalin Aleksandra Mirolybov-Nurmelalle.

Kirkkokuoiron laulajat Aleksandra Mirolybov-Nurmela, Margarita Stolbow, Pauli Rodionov ja Konsta Häkkälä, jotka kaikki joutuivat huomionosoitusten kohteeksi kirkon satavuotisjuhlassa. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Kirkkokuoiron laulajat Aleksandra Mirolybov-Nurmela, Margarita Stolbow, Pauli Rodionov ja Konsta Häkkälä, jotka kaikki joutuivat huomionosoitusten kohteeksi kirkon satavuotisjuhlassa.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Leo Talypin oli ennen Veikko Miikkolaa kaksi vuotta kirkon isännöitsijänä. Kertomansa mukaan hänet valittiin vasten tahtoaan – hän oli tuolloin vielä työelämässä. ”Kehotin niitä valitsemaan mieluiten jonkun eläkeläisen – mutta kun kokous oli pidetty, minulle soitettiin, että Paavali Rodionovilta saat hakea kirkon avaimet”, hän kertoi. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Leo Talypin oli ennen Veikko Miikkolaa kaksi vuotta kirkon isännöitsijänä. Kertomansa mukaan hänet valittiin vasten tahtoaan – hän oli tuolloin vielä työelämässä. ”Kehotin niitä valitsemaan mieluiten jonkun eläkeläisen – mutta kun kokous oli pidetty, minulle soitettiin, että Paavali Rodionovilta saat hakea kirkon avaimet”, hän kertoi.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Yhteistä juhlaa

Liturgian jälkeen kohotettiin malja satavuotiaalle ja jatkettiin yhdessäoloa kahvitarjoilusta nauttien.

 Isä Niilo Karjomaa palvelee vointinsa mukaan yhä vanhainkodin kirkossa, ja maatuska Maria on aina mukana palveluksissa isä Niilon kanssa. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Isä Niilo Karjomaa palvelee vointinsa mukaan yhä vanhainkodin kirkossa, ja maatuska Maria on aina mukana palveluksissa isä Niilon kanssa.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

 

FM Claire Kurkimies piti juhlaesitelmän, jossa hän tarkasteli hieman poikkeuksellisesta näkökulmasta VHY:tä.

Claire Kurkimies piti juhlapuheen, jonka Simeon ja Hanna pyrkii julkaisemaan kokonaisuudessaan myöhemmin. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Claire Kurkimies piti juhlapuheen, jonka Simeon ja Hanna pyrkii julkaisemaan kokonaisuudessaan myöhemmin. Juhlassa julkistettiin myös Claire Kurkimiehen toimittamana Sergei Pogreboffin suomennos kirkon 90-vuotisjuhlaan ilmestyneestä Igor Kurkimiehen venäjänkielisestä teoksesta Pyhien marttyyrien Veran, Nadezhdan, Ljubovin ja heidän äitinsä Sofian kunniaksi pyhitetty kotikirkko Pyhän Helenan vanhainkodissa. 
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

 

 

Eila-Maija Mirolybov, monessa mukana VHY:n toiminnassa, ja kirkon nykyinen pappi isä Viktor Porokara. ( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Eila-Maija Mirolybov, monessa mukana VHY:n toiminnassa, ja kirkon nykyinen pappi isä Viktor Porokara.
( Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Muutoin tavattiin vanhoja ystäviä ja tuttavia, vaihdettiin kuulumisia – ja muisteltiin hiukan nostalgisina myös menneitä aikoja.

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: