Pyhän Nikolaoksen juhla – joulun airut

05/12/2014

Saarnavuorossa

Pyhä Nikolaos. Virolainen ikoni. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Pyhä Nikolaos. Virolainen ikoni. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Elämme joulupaaston aikaa, joka kuitenkin yhteiskunnassamme on pikkujoulujuhlien aikaa. Moni ortodoksi miettii, mitä kirkkoon kuuluminen meiltä vaatii ja miksi noudattaa kirkon ohjeita, kun mikään elinympäristössämme ei tue tuota arvomaailmaa. Ulkonainen maailma elintapoineen ja arkielämän ilmiöineen on muuttunut viimeisen 2000 vuoden aikana paljonkin, mutta itse ihminen hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Joulunalusaika Suomessa ei tue yksittäisen rukoilijan ja kilvoittelijan hengellistä taivalta kohti joulua.Toisaalta hän ei voi myöskään sanoa ympäröivälle maailmalle ei, koska hän elää maailmassa toisten ihmisten kanssa. Mutta hän voi valita. Hän voi valita hälynkin keskellä hiljaisuuden itsensä valmistamiseksi suureen juhlaan.

Kristinuskon opettamat ihmisyyden ihanteet ovat samat kuin apostolien aikana. Meidän maailmassamme näyttää ihmisyyden ihanteeksi nousevan antiikin Kreikan ja Rooman ihmisyyden malli homo- ja lesbohahmoineen.
Nämä kulttuurithan raunioituivat ihmiskuvan rappeutumisen myötä. Asuessani Lohjalla oli työhuoneeni seinällä vuosikausia lehtileike, jossa oli itävaltalaisen kardinaalin ajatus: kaiken suvaitseva ja kaiken salliva yhteiskunta ei kestä ajan saatossa.

Jokavuotiset paastonajat ohjaavat meitä kristillisen ihmiskuvan uudelleen löytämiseen. Jouluna juhlimme uuden ihmisyyden syntyä emmekä suinkaan vietä Skandinavian pakanallista jul -juhlaa.

Pyhän Nikolaoksen, Lyykian Myrran arkkipiispan, muistopäivä 6.12. toimii lähestyvän Vapahtajamme syntymäjuhlan airuena. Juhlan toinen tropari ja joulukanoni ovat keskeisiä juhlan viestejä, mutta myös juhlan monet stikiirat, stiikiiraryhmän viimeiset stikiirat eli teotokionit julistavat meille lähestyvästä suuresta Valon juhlasta, joulusta.

”Luola ota vastaan Kristus -lasta kantava Jumalanäiti. Seimi, kätke suojaasi hänet, joka sanallaan vapahtaa meidät maasta luodut…”
”… Oi Puhtain, me valmistamme ennalta Sinulle sen, minkä olemme Sinulle ansiosi mukaan velkaa; luolan maasta ja taivaalta pyydämme tähden. Itäiseltä maalta saapuvattietäjät kunnioittamaan seimessä kapaloituna makaavaa ihmiskunnan pelastajaa”.
(juhlan stikiiroista)

Nikolaos kirkon pyhänä on liittynyt aina joulun aiheisiin. Onhan hän antanut meille mallin nimettömänä annetuista lahjoista, jotka ilahduttavat ja jopa auttavat ihmistä hänen vaikean vaiheensa yli.

Myötätunto vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan on kristinuskon perusohje, ja Nikolaoksen hahmo ohjaa ihmisiä tähän tänäkin päivänä, vaikkeivat he ehkä tiedäkään tradition alkuperää.

Nikolaoksen juhlan tropari kertoo oleelliset asiat hänen elämästään. Hänen kerrotaan olleen mukana Nikean kirkolliskokouksessa, jossa hän puolusti ortodoksista uskontulkintaa harhaoppeja vastaan. Tähän viittaa ”uskon ohje”. Lempeys taas kertoo hänen myötätunnostaan puutteenalaisia kohtaan ja itsekieltäymys paastosta.

”Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi ja itsekieltäymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti sinut laumallesi. Sen tähden olet sinä saavuttanut alistumisellasi ylhäisen aseman ja köyhyydessäsi rikkaudet. Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos, Kristusta Jumalaamme pelastamaan meidän sielumme.”(Nikolaoksen tropari )

”Minkälaisin kultaseppelein kaunistaisimme pyhää esipaimenta, joka on
ruumiillisesti Myrrassa, mutta hengellisesti kuuluu kaikille niille, jotka
häntä rakastavat. Hän on kaikkien esirukoilija ja puolustaja, murheellisten
lohduttaja ja hädänalaisten turva, jumalisuuden pylväs ja uskovaisten rin-
nalla taisteleva isä, jonka kautta laupeudesta rikas Kristus torjuu hyökkää-
jän juonet.”( Stikiira )

Isä Olavi Merras

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: