Mikael Sundkvist: Varhaiset kristityt. 2011. Perussanoma Oy.

Uusia kirjoja ilmestyy niin keväin kuin syksyin sellaiset määrät, että kovin helposti kuvittelee uusien kirjojen olevan ainoita luettavaksi kelvollisia – tai ainakin ensisijaisesti luettavia – ja pakosti joutuu myöntämään, että kaikkea ei mitenkään ehdi. Ja kun kirjan ikä nykyään on ällistyttävän lyhyt, vain hiukkasen enemmän kuin syksystä jouluun, ohi kulkee moniakin erinomaisen tärkeitä kirjoja. Niiden nimen on ehkä kuullut, tai tekijän nimen, mutta kun kirja ei ole ollut heti käsillä, kun korvaavaa luettavaa on vyörynyt kasoittain, moni merkittävä teos jää kokonaan lukematta.

Ellei sitten merkillisesti yhtäkkiä törmään tuohon kirjaan.

Mikael Sundkvistin Varhaiset kristityt on ilmestynyt vuonna 2011, ja vasta nyt tulin sen lukeneeksi – nytkin vain siitä syystä, että bloggaava pappi Lars Ahlbäck mainitsi sen jo toisen kerran. Ensimmäinen kerta oli mennyt ohi silmieni.

Kirjan kustantaja on Suomen Raamattuopiston Säätiön omistama kustantamo Perussanoma Oy, joka julkaisee kristillistä kirjallisuutta. Yksittäisten teosten lisäksi se on julkaissut myös kirjasarjoja kuten yleistajuisen sarjan Tätä on kristinusko, jossa on tähän mennessä ilmestynyt 12 teosta. Varhaiset kristityt on viimeksi sarjassa ilmestynyt kirja.

Kirjasarjan toimittajan Tom Holménin mukaan sarja on suunniteltu perustietoteokseksi, jota voi käyttää käsikirjastona. Sarjassa on tarkoitus käydä läpi yli 20 kristinuskon keskeistä teemaa raamatuntutkimuksen näkökulmasta.

Mikael Sundkvist on tehnyt väitöskirjansa Paavalin lakikäsityksestä ja sen tulkinnasta varhaiskristillisyydessä. Luonnollisesti Paavali on esillä myös Varhaiset kristityt –teoksessa, mutta kirja ei todellakaan kartoita pelkästään varhaiskristittyjen uskonnollista elämää, vaan koko sitä maailmaa, ympäristöä ja yhteiskuntaa, missä ensimmäiset kristityt elivät. Tekisi mieli sanoa Sundkvistin kirjoittavan lähes jännittävästi, niin että ensi lukemisella kirjan todella ahmaisee – jo kaiken sen kiinnostavan tiedon takia, mitä kirjasta löytyy.

Ensimmäinen hämmästyttävä asia, jonka opin, oli se, miten vähän kristittyjä todellisuudessa alun alkaen oli. Sitä vain on kuvitellut, että helluntaista lähtien kristittyjä riitti kaikkiin ilmansuuntiin ja kieliryhmiin, mutta totuus on toisenlainen. Kristittyjä on esimerkiksi vuonna 100 arvioitu olleen 7 000 – 8 000, ja vasta 200-luvulla kristittyjen määrä alkoi kasvaa, niin että 300-luvun alkupuolella heitä oli jo 5 – 7 miljoonaa, mikä merkitsi noin 10 % Rooman imperiumin asukkaista.

Uusi tieto minulle oli myös se, että kristityt näyttävät asuneen enimmäkseen kaupungeissa – maaseudulla kristinuskoa ei sen sijaan noina aikoina tavattu. Sundkvist selvittää erinomaisesti, mistä tämä johtuu. Jos nyt ikinään olen asiaa tullut ajatelleeksi, olen tietysti muistanut vain se, että evankeliumien mukaan Jeesus ei kaupungeissa kuljeksinut – ja olisin siten ehkä aivan väärin sijoittanut varhaiset kristityt ensisijaisesti maaseudulle.

Myös kristittyjen ristiriitoja, niin keskinäisiä kuin juutalaistenkin kanssa ilmeneviä, kirjassa käsitellään, samoin kuin heidän sosiaalista asemaansa ja sukupuolijakaumaa, joka varhaisina aikoina oli naisvoittoinen.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa varhaisista kristityistä niin selkeän kuvan, kuin se nykytutkimuksen avulla on mahdollista ottaen huomioon, että lähteitä ei ole varsin paljon.

Hellevi Matihalti