”…sanoin ja teoin, tietoisesti ja tietämättäni…”

17/12/2014

Kolumni

10386777_906187849411017_8164205293498546652_n

En aikonut puuttua enää ns. sukupuolineutraaliin tai tasa-arvoiseen avioliittoon, koska olen sanonut siitä jo mielipiteeni. Monestakin eri syystä näen kuitenkin aiheelliseksi kirjoittaa sanasen aiheesta, yhtenä kimmokkeena Simeon ja Hanna –verkkolehden Facebook-sivulla esitetty kysymys:

”Kannattaako Simeon ja Hanna sukupuolineutraalia avioliittoa?”

Vastasin siihen verkkolehden toisena vastaavana toimittajana, ja vastaus on myös henkilökohtainen kannanottoni:

”Kysymykseen on yksiselitteinen vastaus: avioliitto on ortodoksisessa kirkossa sakramentti.

*                *                *

Jokainen ortodoksi tietää – tai hänen tulisi tietää – että näin on. Jokainen ortodoksi tietää – tai hänen tulisi tietää – että sakramentteja ei kirkossamme käsitellä niin kuin luterilaisessa kirkossa käsitellään käytäntöjä.

Esimerkkinä luterilaisen kirkon suhtautumisesta omiin sakramentteihinsa voin mainita olleeni läsnä luterilaisessa messussa, jossa ehtoollisen selkeästi korostettiin olevan vain muistoateria. Kuitenkin – kun selvitin asian – luterilainen kirkko pitää ohjeenaan edelleen Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoja.

Suomen ortodoksisessa kirkossa yksittäiset papit eivät tietenkään voi ”soveltaa” miten sattuu sakramenttikäsityksiä. Jos leikimme ajatuksella, että Suomen ortodoksinen kirkko hyväksyisi, vaikkapa aivan yksimielisesti käytännössä tasa-arvoisen avioliittolain, sitten kun se tulee voimaan, Suomen ortodoksisesta kirkosta tulisi hereettinen kirkko.

*                *                *

Mutta.

On aivan eri asia, kuinka me muotoilemme asian kohdatessamme lähimmäisiämme – olemmepa piispoja, pappeja tai maallikoita, homoja tai heteroita, olemmepa oppineita tai vähemmän oppineita, aivan tavallista kirkkokansaa.

Kun arkkipiispa Leo esitti kirkkomme kannan haastattelussaan, hänen sanavalintansa ei ollut ainoastaan loukkaava, vaan se osoitti mitä suurinta tietämättömyyttä tai se osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä niitä ihmisiä kohtaan, joiden sukupuolinen suuntautuminen on erilainen kuin – otaksuttavasti – hänen oma suuntautumisensa.

Pyydän nöyrästi anteeksi, että vieläpä maallikkona ilmaisin asian näin, mutta en osannut sanoa sitä kauniimmin, koska tämä on totuus.

Arkkipiispa Leo sanoo – haastattelun mukaan – kirjaimellisesti näin: ”Kirkollinen avioliitto on heteroseksuaalinen, elinikäistä uskollisuutta ja toinen toisesta huolenpitoa korostava. Niin kutsutussa tasa-arvoisessa avioliittokäsityksessä nämä arvot eivät liene ensisijaisia. ”

Ihmettelen, mitä arkkipiispa pitää tasa-arvoisen avioliiton arvoina ja mistä hän on tietonsa hankkinut.

Itse tunnen useita rekisteröidyssä parisuhteessa olevia (siitä saakka, kun se on ollut juridisesti mahdollista) pariskuntia – jopa vanhuuden kynnyksellä olevia, joiden liitossa elinikäinen uskollisuus ja toinen toisestaan huolehtiminen ovat ja ovat olleet ne keskeisimmät asiat.

Asia nyt vain on yksinkertaisesti niin, että samaa sukupuolta olevien liitto on minun mielestäni huomattavasti moraalisempi kuin esimerkiksi avoliitto, jolta Suomen ortodoksinen kirkko somasti ummistaa silmänsä.

Asia on myös niin, että sanassa homoseksuaalisuus aivan liian usein havaitaan vain sen jälkimmäinen osa: seksuaalisuus.

*                *                *

Minkä kirjoitan sen kirjoitan siksi, että erityisesti kristityiltä odotan lähimmäisenrakkautta. Sen mukaan, mitä semantiikasta olen oppinut, lähimmäisenrakkauteen liittyy toisen ihmisen kunnioitus. Jos kunnioittaa toista ihmistä, käyttää neutraaleja sanoja puhuessaan tätä herkästi koskettavista asioista – ei sanoja, jotka pyrkivät jollakin tapaa halventamaan tätä toista.

Väännän lopuksi rautalangasta: en ole vaatimassa, en edes kainosti ehdottamassa, että Suomen ortodoksinen kirkko kruunaisi avioliittoon samaa sukupuolta olevia.

Sen sijaan tuon vielä kerran esiin sen, mitä Nikean Johannes haastattelussaan sanoo:

”Tällaisen suhteen siunaaminen on avoin kysymys, vaikka sen kannan olemme ottaneet, että se ei ole avioliitto. Mutta toisaalta, jos on kysymys kahden ihmisen laillisen suhteen, laillisen yhteiselämän siunaamisesta, en minä pysty sanomaan, että se olisi ehdottomasti mahdotonta.”

Hellevi Matihalti

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: