Thomas Merton – yksi aikamme suurista opettajista

15/01/2015

Kirjat

CIMG1546 (2)CIMG1547 (2)

 Trappistimunkki Thomas Mertonin maailmaan minut  johdatti toistakymmentä    vuottasitten ortodoksiseen  kirkkoon aikanaan liittynyt Jim Forest – amerikkalainen, joka  jo vuosikymmenet on asunut Hollannissa. Hänen ”pienen  vihreän kirjansa” nimi on Aitoon  elämään (1995, Kirjaneliö,  suom. Ritva Miettinen), ja se on yksi niistä kirjoista, jotka    todella ovat hätkähdyttäneet minut hereille.

 Sen ansiosta luin myöhemmin Mertonin Tie sisäiseen  todellisuuteen (1992, Kirjaneliö,  suom. Pia Koskinen-  Launonen). Kun nyt selaan runsaasti alleviivattua kirjaa,  löydän sieltä  helposti lauseita, jotka ovat lukuhetkellä  merkinneet minulle paljon – eivätkä ole  menettäneet vähäistäkään sisällöstään, kun luen niitä uudelleen. Kuten nämä lauseet:

”Oikeamielinen Herra kiivailee etuoikeudestaan olla armon Isä. Hänen oikeamielisyytensä  on sitä, että Hän antaa anteeksi niille, joille kukaan muu ei ole koskaan antanut anteeksi.  Siksi Hän on ennen muuta niiden Jumala, jotka pystyvät toivomaan silloinkin, kun toivoa ei ole.”

Ja voisin poimia lukemattomia muita sitaatteja…

Merton – munkki ja kirjailija

Thomas Merton liittyi katoliseen kirkkoon 23-vuotiaana vuonna 1938. Kun hän 17-vuotiaana vaelteli Roomassa ja tutustui kaupungin vanhoihin kirkkoihin, hän koki omalaatuisen pyhyyden. Erityisesti häntä kiehtoivat Bysantin mosaiikit, ja niin hän osti Raamatun – oppiakseen ymmärtämään kuvia, jotka vaikuttivat häneen niin suuresti. Myöhemmin hän on todennut: ”Minusta tuli pyhiinvaeltaja ilman että tiesin koko asiasta mitään.”

Vuonna 2005 Basam Books julkaisi suomennoksen Thomas Mertonin päiväkirjoista, kirjan nimeltä Hiljainen elämä (suom. Mari Jyväsjärvi). Tämä teos on toimitettu huomattavasti laajemmasta kokonaisuudesta, joka käsittää Thomas Mertonin itsensä toimittamat seitsemän kokoelmaa päiväkirjoja, mutta aavistuksen siitä tiestä, miksi jostakusta tulee munkki, tämäkin laitos kyllä antaa.

CIMG1545 (2)

Merton kuvaa päiväkirjoissaan kaipaustaan munkin elämään, hän kuvaa elämäänsä munkkina – mutta koska hän oli myös sangen tuottelias kirjailija ja tunnettu rauhanaktivisti, hänen elämäänsä pakosti tuli myös maallista mainetta ja kunniaa. Taistelu sen välillä, mikä on tärkeää, mihin hän todella on pyrkimässä, ja sen välillä, mitä koko ajan tapahtui erilaisissa esiintymisissä, luentotilaisuuksissa ja ihmisten tapaamisissa oli kivuliasta: ihmisen on kaikessa kilvoittelussaankin äärimmäisen vaikea luopua ottamasta vastaan ihailua ja tunnustusta.

”Minulla ei tosiaankaan ole muuta ongelmaa kuin se, että oppisin hyväksymään kaipaamani yksinäisyyden, sydämen yksinäisyyden – yhteisössä. Ongelma on siinä, että en halua sitä koko olemuksellani. Puolet minusta vaatii tulla kunnioitetuksi ja huomioon otetuksi – odottaa kaikkien ympärilläni olevien, ainakin noviisien, olevan kanssani samaa mieltä ja toimivan minun tahtoni mukaan.”

Mertonin äärimmäinen rehellisyys on koskettavaa kaikessa kaunistelemattomuudessaan.

Hiljaisen elämän esipuheessa Jaakko Heinimäki kirjoittaa oivallisesti: ”Mikään pulmunen Thomas Mertonen ei ollut, eikä hän yrittänyt sellaista esittääkään. Juuri siksi hän kelpaa hengelliseksi opettajaksi.”

Merton kuoli tapaturmaisesti 10.12.1968 matkalla Bangkokissa. Hänen vuosikausien haaveensa oli ollut kiertomatkan tekeminen Kaukoitään, koska ”oli erityisen kiinnostunut idän uskontojen ja kristillisen mystiikan yhteisen pohjan tutkimisesta” (Jaakko Heinimäki, esipuhe Thomas Mertonin Hetkien kirjaan). Vihdoin hän oli saanut tähän matkaan esimiehensä luvan. Trappistimunkit elävät yleensä koko munkkielämänsä omassa luostarissaan, ja siksi matka sinänsä oli poikkeuksellinen – poikkeuksellista ei ollut, että hän joutui odottamaan lupaa siihen pitkään.

Hetkien kirja

Nyt Basam Books on kustantanut Ekumeenisen Karmeliittayhteisön julkaisusarjassa Leena Saikkosen, CEI, suomentaman teoksen Hetkien kirja. Kirjan nimi juontuu luostareissa toimitettavista hetkipalveluksista, mutta sisältö on koottu Mertonin eri teksteistä.

Tekstit on jaoteltu hetkipalvelusten kaavan mukaisesti alkaen aamurukouksesta nukkumaan menoa edeltävään iltarukoukseen. Niiden tarkoitus on ohjata erityisesti maailmassa elävä kilvoittelija hiljaisuuteen, jossa voi kokea Jumalan läsnäolon kaikessa ympäröivässä, jopa arkipäivän hälinässä kauppakeskuksissa ja liikenteen kohinassa – ohjata hänet mietiskelyyn, kontemplatiivisuuteen, joka johtaa Kristuksen läsnäolon kokemiseen.

Juuri tämä on oleellista läpi Mertonin tuotannon: tärkeää ei ole se, että olemme oikeassa – tärkeää on, että saamme, edes hetkittäin, kokea Kristuksen läsnäolon.

Koska kirjan teksit on valikoitu Mertonin erilaisista teksteistä, ne sisältävät Mertonin omaa kokemusta, hänen mietiskelyjään – ne tuovat esiin sen, mitä hän tällä tavalla oppi, ja niissä puhkeaa ylistys kaikesta Jumalan luomasta, joka meiltä tahtoo maailman kiireen keskellä kokonaan jäädä huomiotta.

Hetkien kirja ja rukouskirja

CIMG1544 (2)

Jos Mertonin kirjaa lukee avoimin mielin, se on enemmän kuin ”rukouskirja”, jota se  ehkä ei korvaakaan, kuten aluksi kuvittelin. Mutta rukouskirjan rinnalla, omaa  rukoussääntöä noudattaen, se antaa erinomaista ohjausta niille, jotka haluavat löytää  hiljaisuuden ja jotka haluavat hiljaisuudessa tuoda rukouksensa jokapäiväiseksi,  jokahetkiseksi tapahtumaksi elämässään.

Kuten Jeesuksen rukouksen ”oppikirjasta” Vaeltajan kertomuksista tiedämme, rukous  jää elämään ihmiseen myös hänen työtä tehdessään; rukous ei ole vain tiettynä  hetkenä luetut psalmit, ylistykset ja anomukset, vaan se on jotakin, mikä on rukoilijan  sydämessä kokoaikaisesti.

Tähän kontemplatiiviseen elämänmuotoon Hetkien kirja on erinomainen opastaja mm  itsetutkistelujaksoineen. Mutta: se ei ole nopeasti luettava kirja – se on kirja, jota  suosittelen, ja suosittelen lämpimästi, jokapäiväiseen käyttöön, jonka lauseet on luettava hitaasti ja ajatuksella.

Mertonia ei todellakaan hotkaista yhdellä istumalla läpi – tai jos niin tekee, ei kirjan suurta ja syvällistä sisältöä voi tavoittaa, ei ehkä hitustakaan siitä. Tämä on niitä kirjoja, joiden kanssa eletään päivästä toiseen.

 Hellevi Matihalti

 

 

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: