Sakkeus

22/01/2015

Saarnavuorossa

Ikonikuva/Photo: Orthodox.net

Ikonikuva/Photo: Orthodox.net

”Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.”

 

Sakkeus oli pieni mies, hän oli tullimiesten esimies ja oli rikastunut vääryydellä – tämän olemme oppineet jo alakoulussa. Mutta miksi nyt Sakkeus? Kirkko valmistaa meitä suuriin juhliin etukäteen ja juhlien jälkeen vielä vietetään jälkijuhlaa. Kirkko tietää meidän kyvyttömyytemme muuttua nopeasti ja siirtyä äkkiä yhdestä hengen ja mielentilasta toiseen.

Jätettyämme taaksemme Kristuksen syntymäjuhlan ja Kristuksen kasteen juhlan olemme siirtymässä vähitellen kohti juhlien juhlaa pyhää ja suurta Kristuksen ylösnousemisen pääsiäistä. Ennen sitä on vielä paaston kirkas kevät.

Meidät kutsutaan miettimään nyt paaston vakavuutta ja merkitystä. Paastoon valmistautuminen käsittää viisi peräkkäistä sunnuntaita, joilla kullakin on jokin paaston perusmerkitys.

Ensimmäisen sunnuntain sanoma on kaipuu, toisen nöyryys, kolmannen paluu maanpaosta, neljäntenä muistutetaan viimeisestä tuomiosta – siitä miten olemme kristittyinä eläneet, kuinka olemme rakastaneet –  ja viidentenä, laskiaissunnuntaina, anteeksiantamus.

Sakkeus oli mies, joka oli liian lyhyt nähdäkseen Jeesuksen, mutta joka halusi niin kovasti nähdä hänet, että kiipesi puuhun. Jeesus vastasi hänen kaipuuseensa ja meni hänen taloonsa.

Sakkeus kaipasi oikeata asiaa: hän halusi nähdä Kristuksen ja lähestyä häntä. Sakkeus on katumuksen ensimmäinen merkki: katumus alkaa siitä, että uudelleen keksimme kaiken kaipauksen syvän luonteen, se on, Jumalan ja hänen rakkautensa, todellisen elämän kaipauksen.

Sakkeus oli vajavainen – turhanpäiväinen, rahanahne, syntinen ja rajoittunut. Hänen kaipauksensa voittaa kaiken tämän. Hänen kaipauksensa voittaa ihmisten mahdollisen pilkan ja naurun. Hän kiinnittää Jeesuksen huomion itseensä, se tuo Kristuksen hänen kotiinsa.

Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. ”Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ´Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.´ Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ´Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.´ Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ´Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.´”

Kristus tuli Sakkeukselle ja koko hänen perheelleen pelastukseksi. Hän halusi nähdä Kristuksen. Se on paaston ensimmäinen kutsu: meidän on haluttava sitä mikä on syvintä ja todellisinta itsessämme, ja tunnustettava jano ja nälkä sekä vajavaisuutemme.

Ja jos me kaipaamme kyllin syvästi ja kyllin voimakkaasti, Kristus kyllä vastaa.

 

Isä Johannes

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: