Ministeri Päivi Räsänen huolissaan antisemitismin kasvusta Euroopassa

24/01/2015

Haastattelu

Sisäministeri Päivi Räsänen johtaa sisäministeriötä. Hän käsittelee poliisi-, pelastus-, rajavartio- ja maahanmuutto-osastoille kuuluvat asiat sekä opetus- ja kulttuuriministeriöön kuuluvat kirkollisasiat. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Sisäministeri Päivi Räsänen johtaa sisäministeriötä. Hän käsittelee poliisi-, pelastus-, rajavartio- ja maahanmuutto-osastoille kuuluvat asiat sekä opetus- ja kulttuuriministeriöön kuuluvat kirkollisasiat.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Sisäministeri Päivi Räsänen on varsin kiireinen sinä tammikuisena päivänä, jolloin hän on luvannut ottaa meidät vastaan haastattelua varten. Hän myöhästyy hiukan tapaamisesta Pikkuparlamentin Koivu-kabinetissa, jossa odotamme, mutta kiire on tavattoman ymmärrettävää. Hänen toimialaansa kuuluvalla alueella on viime aikoina tapahtunut Euroopassa sellaista, mikä puhuttaa ja aiheuttaa levottomuutta myös Suomessa.

Sillä niin kuin Ranska myös Suomi on EU-maa. Ja Pariisin tapahtumat, terrori-iskut Charlie Hebdo –lehden toimitukseen ja kosherkauppaan, ovat olleet laajalti esillä suomalaisessakin mediassa. Lehdistä ja internetistä on myös voinut lukea, miten monet Ranskan juutalaiset ovat muuttaneet tai muuttamassa Israeliin Euroopassa kasvavan antisemitismin vuoksi. Väistämättä saa mieleen toista maailmansotaa edeltäneet ajat, jolloin valistuneesta Euroopasta jotkut juutalaiset lähtivät hyvissä ajoin tuolloiseen Palestiinaan – jotkut luottivat Euroopan valtioiden sivistyneisiin kansoihin. Luottamusta ei palkittu.

Ministeri Räsänen myöntää suuren huolensa antisemitismin noususta.

”Olen erittäin huolestunut siitä, että elämme aikaa, jolloin juutalaisvihaa on jälleen kerran Euroopan mantereella”, hän sanoo vakavana. ”Olemme ikään kuin uudessa historiallisessa vaiheessa, ja todellakin hälytyskellojen pitäisi soida.”

”On hyvä, että asiasta puhutaan”

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Ministeri Räsäsen mielestä tarvitaan juutalaisvähemmistöjen puolustamista – heidän rinnallaan seisomista ja heidän oikeuksiensa puolustamista, hän pohdiskelee.

”Tarvitaan myös ihan käytännön turvaamista”, hän sanoo. ”Niin kuin Ranskassa nyt tuhansien poliisimiesten voimin turvataan synagogia, juutalaisia kouluja ja muita kohteita, joihin uhka kohdistuu. Se on todella hyvin huolestuttava ilmiö, ja ymmärrän, että juutalaisväestön keskuudessa tämä herättää pelkoja.”

”Hyvin huolestuttavaa on tietysti myös se, että ulkoapäin tavallaan yhdistetään eri maissa asuva juutalaisväestö Israelin valtion toimiin. Totuushan on, että esimerkiksi Suomessa asuvat juutalaiset eivät ole yhtään sen enempää vastuussa Israelin valtion tekemisistä kuin muutkaan suomalaiset.”

Toisaalta vaikuttaa varsin järkyttävältä, että eletään demokraattisissa valtioissa ja silti on elettävä myös poliisin erityisessä suojeluksessa.

Ministeri myöntää näin olevan, mutta jatkaa:

”Suomessa olemme onneksi vähän onnellisemmassa asemassa, mutta ajatus tuntuu todella pahalta.”

Mikä voi olla syynä antisemitismin kasvuun – jos jätetään huomiotta Israeliin kohdistuva viha?

”Historian varrella antisemitismi on ollut ilmiö, jota on valitettavasti esiintynyt monina aikakausina – sitä on ruokittu eri tahoilta. Sillä on olemassa ikävät juuret. Ja jos ajatellaan vaikkapa tilannetta Ruotsissa, niin onhan huolestuttavaa, että siellä antisemitismiä ilmenee monella eri taholla. Tietysti antisemitismiä tulee jihadismin, radikaalin ääri-islamilaisuuden suunnasta, mutta toisaalta sitä tulee äärioikeistolaisesta suunnasta, ja jopa äärivasemmistolaisesta. Tavallaan ennakkoluuloja ja epäluuloja ruokitaan hyvin monelta eri taholta. Meillä ei onneksi ihan tällaista kehitystä ole nähtävissä. Mutta joka tapauksessa täytyy voimakkaasti olla taistelemassa sitä ilmiötä vastaan.”

”Ja jos tulee tilanne, että fyysistä uhkaa kohdistuu tiettyihin ihmisiin tai kohteisiin, tarvitaan tietysti viranomaisten suojaa ja tukea. Silloin ollaan jo valitettavasti aika pitkällä – ollaan siinä tilanteessa, missä Ranskassa ollaan nyt.”

Ja hän lisää:

”Siinä mielessä on todella hyvä, että asiasta puhutaan. Että se tulee tietoon.”

Uskonnollinen lukutaito tärkeää

Mutta aivan oikeasti – voisiko Suomessa tapahtua tällaista?

Kun Pariisin tapahtumia on kuvattu ja käsitelty mediassa, on monesti annettu kielteinen vastaus. Ministeri Räsänen kuitenkin vastaa:

”Valitettavasti Suomessakin voi tapahtua samaa mitä Pariisissa tapahtui, vaikkei se olekaan yhtä lailla todennäköistä. Riskihenkilöiden määrä Suomessa on kuitenkin pienempi kuin Ranskassa ja terrorismin toteutumisen todennäköisyys on vähäisempi. Mutta meilläkin Suojelupoliisi korotti viime kesänä uhka-arviota nimenomaan sen takia, että meiltä on lähtenyt suhteessa Suomen islamilaiseen väestöön merkittävä määrä henkilöitä Syyrian taistelualueelle, ja siten niiden henkilöiden määrä on kasvanut, joiden katsotaan olevan tällaisia riskihenkilöitä – joilla siis on yhteyksiä islamilaiseen radikalismiin ja jihadismiin.”

Toinen meitä askarruttanut ajatus on median hyvin yleinen mielipide, että sen enempää Charlie Hebdo –lehden toimittajien murhaamisella kuin iskulla kosherkauppaan ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kuinka ministeri tulkitsee asiaa?

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

”Minä en ihan täysin allekirjoita tuota lausetta. Varmasti on niin, ettei sillä ei ole mitään tekemistä maltillisen islamin tulkinnan kanssa, ei liioin islamilaisväestön enemmistön kanssa. Mutta valitettavasti on kyllä niin, että jihadismi-ilmiössä on uskonnollista inspiraatiota takana. Siten sillä on tekemistä uskonnon kanssa, mutta vaikuttavia tekijöitä ovat toki myös syrjäytyminen, huono kotoutuminen ja politiikka.”

Hän vaikenee hetkeksi, miettii, jatkaa sitten:

”Kyllä itse ajattelen, että tällä on merkitystä uskonnollisen ilmapiirin kannalta katsottuna. Tämä esimerkiksi nostaa esiin sen, kuinka tärkeää on, että meillä on uskonnollista lukutaitoa, että ymmärretään uskontojen toimintatapoja ja sitä, millä tavalla voi syntyä tällaista väkivaltaista, vihamielistä käyttäytymistä samoin kuin ideologiaa, joka sitä ruokkii.”

”Valitettavasti näiden äärimmäisten tekojen takana on uskonnollisia vaikuttajia. Takana saattaa olla jonkinlaisia vihasaarnaajia, joilla on uskonnollista retoriikkaa. Tosin näyttää siltä, että monillakin näistä terroristeista oma uskonnollinen tietotaso voi olla aika heikko, ja lähinnä siinä näkyy ääriajattelun vaikutteita.”

Ja hän painottaa vielä:

”Mutta ei – se ei ole totta, etteikö tällä ole tekemistä uskonnon kanssa.”

Kristillisistä arvoista irrottautuminen on tosiasia

Päivi Räsäsen omat hengelliset juuret ovat lähinnä Kansanlähetyksessä, jota sen syntyaikoihin 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa nimitettiin myös ”viidesläisyydeksi”. Nimitys tuli siitä, että se oli neljän aikaisemmin evankelisluterilaisen kirkon piirissä vaikuttaneen herätysliikkeen jälkeen seuraava herätyskristillisyyttä korostava liike. Kansanlähetys pitää Raamattua kaiken opin ylimpänä perustana ja kritisoi voimakkaasti radikaaleiksi katsomiaan linjauksia.

Puolueista Kristillisdemokraatit vastaa jokseenkin tarkkaan Kansanlähetyksen näkemyksiä, ja siten Räsänen asettuu erinomaisesti puolueen puheenjohtajaksi.

Kun nyt istuva hallitus muodostettiin, sen kulttuuri- ja urheiluministeriksi valittiin Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, joka ei ole kirkon jäsen. Tuolloin opetus- ja kulttuuriministeriöön kuuluvat kirkollisasiat annettiin sisäministeri Räsäsen käsiteltäviksi.

Niinpä kysymme ministerin mielipidettä siitä, merkitseekö runsas kirkosta eroaminen ja muu kielteisesti kristillisiin arvoihin suhtautuva julkinen mielipide hänen mielestään sitä, että kristilliset arvot ollaan kokonaan menettämässä.

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

”Näemmehän me esimerkiksi kirkon omissa kyselytutkimuksissamme, että kristillisistä arvoista irrottautumista on tapahtunut viimeisten vuosien aikana,” Räsänen toteaa. ”Jos ajatellaan ihan ihmisten käsityksiä kristinuskon perusnäkemyksistä, niin niissä on tapahtunut iso muutos. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 70% suomalaisista, mutta vuonna 2011, kun sama tutkimus tehtiin seuraavan kerran, näin uskoi enää 28%. Vaikka siis eri kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu varmaan noin 80% suomalaisista tai ylikin, eivät kristillisen uskon perusopetukset enää ole enemmistön näkemyksiä ainakaan näiden kyselytutkimusten mukaan.”

Oikeus tutustua suomalaiseen kulttuuriperintöön

”Mutta toinen kysymys on esimerkiksi koulujen ja päiväkotien hartaudet tai juhlatilaisuudet”, hän jatkaa. ”Kun uskonnonvapauslaki hyväksyttiin, eduskunnan perustuslakivaliokunta otti selkeän kannan, että kristillisiin traditioihin liittyvät virret, kuten Suvivirsi tai Enkeli taivaan, ovat osa kulttuuriperintöä eikä niitä katsota uskonnonharjoittamiseksi siinä mielessä,että uskonnottomat tai toisuskoiset pitäisi suojata niiltä. Minä näkisin, että kaikilla lapsilla Suomessa, olivatpa sitten uskonnottomia tai vaikkapa islaminuskoisia, ja varsinkin maahanmuuttajilla, on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriin ja suomalaiseen kulttuuriperintöön, johon oleellisesti kuuluvat nämä kristilliset tavat. Heillä on oikeus tietää ja tuntea ne, koska ne vaikuttavat suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos heidät eristetään tästä, siinä tehdään karhunpalvelus heille.”

Ministeri sanoo sitten, että haluaa palata vielä radikalismin teemaan, koska se hyvin likeisesti koskettaa käsiteltyä aihettamme:

”On nimittäin niin, että nyt on syytä olla erityisen huolestunut toisen tai kolmannen

maahanmuuttajasukupolven nuorista, koska kovin monilla heistä on tunne erillisyydestä tässä yhteiskunnassa. Näin on, vaikka he olisivat integroituneet kielen puolesta, puhuisivat sujuvasti suomea, olisivat Kätilöopistolla syntyneet. Heidän kokemusmaailmansa saattaa silti muodostua sellaiseksi, ettei heitä tai heidän identiteettiään arvosteta – että he eivät oikeasti kuitenkaan kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan.”

Oman uskonnon opetus tärkeää

”Kotouttamistoimenpiteet suunnataan niille maahanmuuttajille, jotka eivät osaa kieltä, ja toki niin onkin tehtävä”, ministeri selvittää. ”Mutta pitäisi kiinnittää huomiota myös näihin nuoriin jo koulumaailmassa ja päiväkotimaailmassa – näihin nuoriin, jotka ovat syntyneet Suomessa ja ovat toista tai kolmatta sukupolvea.”

”Jollain lailla tuota oman itsetunnon kohottamista ja suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista pitäisi rakentaa huomattavasti lisää, ja ajattelen, että siinä kouluopetuksella on suuri merkitys.”

”Siinä on nimenomaan uskonnonopetuksella merkittävä tehtävä. Ja tässä kohtaa korostan, että puolueena meille on ollut ja on tärkeää pitää kiinni oman uskonnon opetuksesta, ja näin myös vähemmistöuskontojen kohdalla. Tämä koskee niin ortodokseja, juutalaisia kuin islaminuskoisia, ja juuri se on avain uskonnolliseen lukutaitoon. Se on myös avain siihen, että ymmärtää arvostaa omia juuriaan, ja uskon, että sillä pystytään ehkäisemään myös radikalisoitumista.”

”Että ei enää olla joidenkin sosiaalisen median vihasaarnaajien varassa, vaan saadaan tietoa omasta uskontotaustasta, asianmukaisesti ja oikein,” hän tiivistää.

Ei paineita kirkon ja valtion erolle

Mutta kristilliset arvot?

Otamme esille kuriositeettina valtioneuvoston vuoden 2014 verkkosivu-joulukortin, joka toivotti hyvää joulua muilla kielillä, vain englanniksi toivotetaan Season´s Greetings. Siksiköhän, ihmettelemme, että englannin kielessä selkeimmin Christmas begins with Christ? Ministeri myöntää, ettei ole nähnyt kyseistä sivua – mutta vakuuttaa omissa joulukorteissaan toivottaneensa Merry Christmas.

Kysymme, onko syytä otaksua, että ilmapiiri hitaasti kypsyy kirkon ja valtion täydelliselle erolle? Ajoittainhan käydään myös keskustelua ortodoksisen ja luterilaisen kirkon lakiin perustuvasta erityisasemasta – joidenkin mielissä hiertää esimerkiksi epätasa-arvo ortodoksisessa kirkossa, joka ei hyväksy naispappeutta.

Ministeri vastaa ensiksi spekulaatioihin erokysymyksestä:

”Minulla on se käsitys, että suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Viime kädessä on tietysti poliittinen ratkaisu, miten tässä menetellään. Mutta näiden kahden kirkon eritysasema Suomessa on pääsääntöisesti nähty myönteisenä asiana.”

”Meillä ei enää valtionkirkkoja ole, niin että kirkot päättävät itse omista asioistaan, mikä on varsin tärkeää uskonnonvapauden ja uskonnollisen autonomian pohjalta. Kuitenkin suurin osa suomalaisista kuuluu näihin kirkkokuntiin ja niillä on tietyt historialliset perusteet olemassaoloonsa. Lisäksi kirkkokunnat hoitavat yhteiskunnallisia tehtäviä, mikä on nähty edelleenkin tarkoituksenmukaiseksi – ehkä myös tietyllä tavalla kustannustehokkaaksi järjestelmäksi. Kirkkokunnathan hoitavat hautausmaat ja väestönkirjanpitoon liittyvät tehtävät. Erityisen tärkeätä on kulttuuriperinnöstä huolehtiminen.”

”Myös suurimman osan avioliittoon vihkimisistä hoitavat luterilainen ja ortodoksinen kirkko, vaikka siihen on toki mahdollisuus myös muilla uskonnollisilla yhteisöillä. Käsitykseni on joka tapauksessa, että suurta painetta tämän tilanteen muuttamiseen ei ole.”

Mitä sitten tasa-arvokysymykseen pappeudessa tulee, ministeri Räsänen summaa tilanteen:

”Tasa­arvolaissa on selkeästi todettu, että siitä on irrotettu nämä kirkkokunnat. Tällöin on niin ortodoksisella kuin luterilaisella kirkolla mahdollisuus linjata tämä kysymys, ja se että tässä suhteessa kirkoissa on päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Mutta en todellakaan näe valtiovallan puolelta mitään suurta painetta puuttua ortodoksisen kirkon ratkaisuihin niin kauan, kuin se on sille itselleen selkeä asia.”

Tasa-arvoinen avioliittolaki?

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Kun pääsimme tasa-arvokysymyksiin, voimme lopuksi hiukan hipaista tasa-arvoista avioliittolakia, jonka yhtenäisin vastustaja eduskunnassa on Kristillisdemokraatit ja väistämättä lain vastustaminen on suuresti henkilöitynyt Päivi Räsäseen. Toki myös ortodoksisessa kirkossa on puoltajia ja vastustajia.

On esitetty näkemyksiä, että uusi eduskunta voisi kumota lakiesityksen. Miten siis on?

”Eduskunta äänestyspäätöksellä hyväksyi lakiesityksen kansalaisaloitteen pohjalta, ja voimaantulosäännöksensä mukaan se tulisi voimaan vuonna 2017. Totta kai uudella eduskunnalla on mahdollisuus tehdä siihen erilaisia linjauksia. Mutta on hyvin poliittinen kysymys, miten siihen suhtaudutaan… Periaatteessa on mahdollista, että uusi eduskunta kumoaisi sen, jos niin suuri tahtotila eduskunnasta löytyisi.”

Hän huomauttaa kuitenkin, että sinällään laki tulee voimaan ilman erillisiä päätöksiä vuoden 2017 maaliskuussa. Käytännössä se hänen mukaansa edellyttää muutoksia moneen muuhun lakiin, ja tämän asian eteen seuraava eduskunta joutuu.

”Laki siis astuu joka tapauksessa voimaan, ellei sitä kumota. Mutta on paljon sellaista lainsäädäntöä, jota on muutettava, ettei se olisi käytännössä ristiriidassa tämän uuden lain kanssa.

Lain valmistelussa ei tavallaan ennätetty tehdä riittävän huolellista työtä.”

”Jos ihan lyhyesti sanon, niin olen tietenkin harmissani siitä, että eduskunta tähän päätyi. Minun ajattelussani avioliitto on hyvin vahvasti miehen ja naisen välinen liitto, ja itse tietysti vielä toivon, että voisi tulla sellainen ratkaisu, jolla nykyinen avioliitto pystyttäisiin säilyttämään.”

Ortodoksinen kirkko suojatummassa asemassa

Ortodoksisen kirkon opetus kristillisestä avioliitosta on niin ikään miehen ja naisen välinen liitto, eikä maallinen lainsäädäntö voi tätä missään tapauksessa muuttaa – eduskunta ei voi säätää sakramenteista, jollainen avioliitto ortodoksisessa kirkossa on.

Miksi ministeri Räsänen siis on niin kovin huolestunut maallisesta lainsäädännöstä, joka ei voi velvoittaa evankelisluterilaistakaan kirkkoa?

Ministeri toteaa ortodoksisen kirkon olevan traditionsa pohjalta suojatummassa asemassa ja jatkaa:

”Tästä tulee varmasti painetta kirkkokuntien sisälle – ainakin luterilaisessa kirkossa. Pidän myös ongelmallisena, jos avioliittokäsite hajaantuu siten, että kirkolla on erilainen käsitys kuin maallisessa laissa. Siitä tulee selvästi ristiriita. Ja tämä aiheuttaa hankalia tilanteita niille, joille avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto.”

”Ajatellaan vaikka kouluopetusta!” hän huudahtaa. ”Miten kristittyjen lapsia koulussa opetetaan, mitä puhutaan avioliitosta – annetaan siis aivan toisenlainen käsitys, minkä he ovat oppineet kodissa. Tai ajatellaan henkilöitä, jotka vaikkapa maistraateissa joutuvat toimittamaan avioliittoon vihkimisiä. Kyllä tästä omantunnon kysymyksiä tulee muillekin kuin vain kirkon sisällä.

Ajattelen, että kirkotkaan eivät ole niin suojattuja tässä suhteessa.”

Avioliitto ja adoptio

Suurena, puolin ja toisin mieliä kuohuttaneena kysymyksenä tasa-arvoinen avioliittolaki vertautuu mielestämme hyvinkin naispappeuden hyväksymiseen evankelisluterilaisessa kirkossa. Ministeri myöntää näin olevan, mutta sanoo:

”Avioliitto on sitäkin universaalimpi asia. Naispappeus ei kuitenkaan kosketa kovin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ole seurakunnallisessa toiminnassa mukana.”

Naispappeus kuitenkin aiheutti hajaannusta. Jos ajatellaan globaalisti kristilliseltä kannalta, se löi lisää kiilaa kirkkojen yhdistymismahdollisuuksiin – naispiispuudesta puhumattakaan. Ministeri sanoo, ettei voi väittää näkemystä vastaan.

”Kyllä minä myös ajattelen”, hän jatkaa, ”että tässä on saman tyyppisestä asiasta kysymys. Mutta naispappeus kuitenkin on selkeästi kirkkokuntien sisäinen asia eikä niinkään esimerkiksi eduskunnan asia. Sen sijaan avioliitto, vaikka se joillekin kirkkokunnille on sakramentti, on myös maallinen instituutio.”

”Yksi ongelma on adoptiokysymys – nimenomaan ulkomaiset adoptiot. Esimerkiksi Venäjä on tehnyt sen ratkaisun, ettei anna adoptiolapsia Ruotsiin, koska siellä on voimassa tämä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Nyt näyttää siltä, että Suomi on joutumassa samaan tilanteeseen. Ja se on käytännöllinen ongelma, koska meillä on tuhansia pareja, jotka toivoisivat lasta. Heidän mahdollisuutensa adoptiolapsen saamiseen saattaa heikentyä tämän lainsäädännön seurauksena.”

Lopuksi ministeri haluaa vielä painottaa:

”Tässä on mielestäni myös periaatteellinen ongelma – jos ajatellaan, että lähtökohtaisesti lapsella tulisi olla, jos mahdollista, sekä äiti että isä.”

 

Hellevi Matihalti        Aristarkos Sirviö

 

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: