Kommenttipuheenvuoro kirjoitukseen Arvokas elämä ja hyvä kuolema: Saattaen viimeiselle matkalle

Hellevi Matihaltin kuvaus ajatuksista sairauden ja kivun keskeltä on koskettava. Vaikka kristitty elää iankaikkisen elämän toivossa, se ei tee immuuniksi kivulle. Kirjoitus herättää kysymyksiä, voisimmeko oppia elämäntaitojen lisäksi myös kuolemisen taitoa ja kuolevaisuuden kohtaamista. Ihminen kuolee vain yhden kerran, lopullisesti ja siksi hyvää kuolemaa ei voi harjoitella.

Nuorena lääkärinä työskentelin HYKS:n syöpäklinikalla. Siellä minua puhutteli, kuinka juuri ne potilaat, joiden ennuste oli huono ja jotka olivat joutuneet kohtaamaan oman elämän rajallisuuden, osasivat arvostaa elämää. He kertoivat, kuinka vasta sairastumisen jälkeen jokainen päivä ja hetki saivat suuren merkityksen. Vakavasti sairas voi huomaamattaan opettaa myös muita elämään.

Suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu ihmisarvon kunnioittaminen elämän kaikissa vaiheissa. Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut: ”Oltakoon eutanasiasta mitä mieltä tahansa, kyllä silti pitäisi olla selvää, ettei toinen ihminen voi päättää toisen kuolemasta. Siitä ei pitäisi edes keskustella.” Olen täsmälleen samaa mieltä.

Potilaan oikeus päättää omasta hoidostaan on tärkeä periaate. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa esimerkiksi kirjallisen hoitotestamentin muodossa, hänelle ei saa antaa tämän tahdon vastaista hoitoa. Mielestäni tämä on periaatteessa oikea linja. Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan lääketieteen saavutuksia, vaikka ne todennäköisesti pidentäisivät ihmisen elinpäiviä.

Inhimillinen, yksilöllinen ja arvostava saattohoito on oikea vastaus vaatimuksiin eutanasian laillistamisesta. Kuolevien potilaiden saattohoitoa on kehitettävä ja saatettava se kaikille mahdolliseksi hoitopaikasta riippumatta. Sairaus ei vähennä kenenkään ihmisarvoa ja tämän eettisen johtolangan tulee näkyä hoidossa. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.

Johtolauseenamme ei tule olla sanonta ”Kärsimys jalostaa” vaan pyrkimys kehittää saattohoidosta niin laadukasta, että potilas saa elää viimeiset aikansa ilman kipuja, tuntien olevansa arvokas viimeiseen hengenvetoon saakka.

 

Päivi Räsänen

Kirjoittaja on nykyisen hallituksen sisäministeri, Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja siviiliammatiltaan lääkäri

Lue Hellevi Matihaltin kirjoitus Arvokas elämä ja hyvä kuolema (napsauta tekstiä)

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: