Kommenttipuheenvuoro kirjoitukseen Arvokas elämä ja hyvä kuolema: Primum est non nocere

Länsimaisen lääketieteen isän titteliä kantava kreikkalainen Hippokrates piti opetuksensa johtoajatuksena otsikon toteamusta: tärkeintä on olla vahingoittamatta. Lääkäri ei siis saa aiheuttaa potilaalle vahinkoa auttamistoimensa kylkiäisenä. Hippokrates meni niinkin pitkälle, että totesi alkuperäisessä valassaan: ”En tule leikkaamaan veitsellä …. vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat.” Tuonaikaisissa oloissa tämäkin ajatus tule ymmärrettäväksi Hippokrateen johtoajatuksen valossa: ilman kunnollista anestesiaa ja hygieniaa leikkaamalla syntyy helposti enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Syöpäsairauksien hoito on edennyt valtavin harppauksin. Riittää, kun vertailee vaikka naisten yleisimmän syövän, rintasyövän, hoitotuloksia 30 vuotta sitten ja nyt: säästävämmät leikkausmenetelmät ja tehokkaammat muut hoidot ovat parantaneet potilaiden elämänlaatua ja vähentäneet merkittävästi kuolleisuutta. Lasten pahanlaatuisten tautien kohdalla kehitys on vielä vakuuttavampaa: kolme neljästä tai neljä viidestä syöpädiagnoosin saaneesta lapsesta paranee taudistaan.

Paraneminen ei aina tule ilmaiseksi. Syöpätautien hoitoon tarkoitetulla lääkityksellä on välillä ankariakin sivuvaikutuksia. Niillä saadaan usein levinnyttä ja sellaisena parantumatonta tautia sairastaville lisää elinvuosia – siis vuosia elämään, ei valitettavasti aina täysipainoista elämää vuosiin.

Kuinka sitten suhtautua hoidon sivuvaikutuksiin? Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla linja on selvä: koska suotuisa hoitotulos tuottaa suurella todennäköisyydellä runsaasti oireettomia tai kohtuullisen vähäoireisia elinvuosia ja koska näiden ryhmien kyky toipua elimistön tilapäisistä muutoksista ja hoitojen sivuvaikutuksista on hyvä, tehdään tietenkin kaikki mahdollinen ja voitava heidän paranemisensa eteen.

Myöhemmässä keski-iässä olevien ja iäkkäiden potilaiden kohdalla asetelma onkin sitten vähän toisenlainen. Vaakakupeissa on toisaalta koko loppuelämän kesto ja toisaalta sen laatu. Tällaisissa tilanteissa olen oppinut ja mieltänyt, että jos potilaalla on kirkkaasti ajateltu näkemys siitä, miten hän haluaa itseään hoidettavan, sitä on ehdottomasti kunnioitettava. Näin siinäkin tapauksessa, että ”hintana” olisi lyhyempi kuolinilmoituksesta laskettavissa oleva elinkaari kuin siinä vaihtoehdossa, jota itse olisin ykkösenä potilaalle tarjoamassa.

Asia ei käytännössä ole aina näin selvä. Monilla – useimmilla – potilailla on omaisia ja näillä omia näkemyksiään asiasta. Vaikka omaiset kuinka haluaisivat, että heidän vanhuksensa saisi onnellisen lähdön, he käyvät painia itsensä kanssa siitä, että ihminen lopultakin edesmennyttä surressaan suree ja pelkää eniten omaa suruaan, omaa ikäväänsä ja omia reaktioitaan. Olen erinäisiä kertoja ollut todistamassa epärealistisia, turhia ja suorastaan haitallisia vaatimuksia vaiheessa, jolloin lähtöä tekevä on jo – vähän makaaberisti sanottuna – melkein toinen jalka tuonpuoleisessa.

Syykin tähän ristiriitaiseen asenteeseen kuoleman edessä on selvä. Kun nykyään suurin osa aikuisista suomalaisista ei ole koskaan edes nähnyt kuollutta ihmistä saati vainajaa koskettanut, ei ole ihme, että asia on vieras ja pelottava. Kun kuolema on pyritty ulkoistamaan laitoksiin, asenne saa vain lisää potkua. Ja kun aika harva suomalainen oikeasti muistaa Kirkon opetuksen, joka ilmenee meidän iltarukouksissamme – ”anna, että kuolemaa aina muistaisin…”-, ei ole ihme, että kuolema tuntuu ainoastaan pelottavalta.

Oma suhtautumiseni aktiiviseen eutanasiaan – siis siihen, että potilaan pyynnöstä lopetetaan aktiivisella toimella hänen elämänsä – on elämänkatsomukseni valossa kielteinen. Se EI suinkaan tarkoita sitä, etteikö kuolevan ihmisen kivunhoidosta huolehdittaisi täydessä mitassa siitä huolimatta, että se saattaa hengityslaman kautta jonkin verran elämän kestoa lyhentääkin.

 

Ilkka Soini

Kirjoittaja on lääkäri

Lue Hellevi Matihaltin kirjoitus Arvokas elämä ja hyvä kuolema (napsauta tekstiä)

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: