Sivallus: Mihin meidän ihmisyytemme on häviämässä?

17/02/2015

sivallus

Vastarannankiiski on seurannut viime aikoina aktiivisesti niinkutsutussa sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua, vaikka oma osallistuminen onkin ollut vähäistä puutteellisten taitojen ja vähäisen harrastuneisuuden vuoksi. Tietotekniikka alkaa nääs karata käsistä.

Huomio on – erityisesti näin paaston lähestyessä ja sen nyt jo Suomessa alettua – kiintynyt keskusteluissa kuitenkin aivan uuteen, huolestuttavaan ilmiöön.

Erään sisäsuomalaisen kaupungin kunnallispoliitikko on saanut kyseenalaista julkisuutta suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen rajujen ääriprotestanttisten mielipiteittensä vuoksi. Nämä hänen henkilökohtaisesta uskonkokemuksestaan kumpuavat näkemykset ovat johtaneet lopulta siihen, että hänet on siirretty ”epäsopivana” pois tehtävistään nuorten parissa.

Toisekseen uutisissa jouduttiin äskettäin seuraamaan liikenneonnettomuutta, jossa osallisena oli valtakunnanpolitiikassa aktiivisesti ja keskeisesti mukana oleva henkilö, joka ei ole koskaan mitenkään piilotellut kannanotoissaan omaa voimakasta protestanttista kristillistä vakaumustaan, päinvastoin.

Vastarannankiiski ei – muutenkin ekumeeniseen toimintaan nykyään vähän kriittisesti suhtautuvana – jaa mitenkään automaattisesti näiden henkilöiden yksityiskohtaisia näkemyksiä eikä halua puuttua siihen, että ensinmainittu on siirretty pois tehtävistään. Asioita tarkemmin tuntematta on parempi olla ottamatta niihin jyrkkää kantaa. Havaintojen fokus on ihan kokonaan muualla.

Kun ensimmäinen tapaus tuli julkiseksi, asianomaiselle alkoi sataa tappo- ja väkivaltauhkauksia siinä määrin, että hän on joutunut salaamaan liikkumisiaan ja käyttämään julkisissa tilanteissa turvamiehiä. Näin siis meillä ”kristityssä” Suomessa, jonka lipussa Kristuksen risti nousee juhlapäivinä taivaalle ja jossa kaksi kristillistä kirkkokuntaa nauttii virallista asemaa ynnä verotusoikeutta ja jossa edelleen (kai) suurin osa lapsista kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Onkohan kirkon viestinviennissä mennyt jotain sanalla sanoen päin helvettiä, kun lähinnä nuori, aktiivinen kansanosa suhtautuu vakaumukselliseen ja vakaumuksensa rohkeasi kertovaan ihmiseen tällä tavoin?

————————
”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet…”
————————

Kun jälkimmäinen tapaus tuli tiedotusvälineisiin, some repesi: ”Kun ei oikeasti ole Jumalaa, käy noin”, ”Meidän koulussa joku sanoi ruokasalissa, että on sattunut sellainen kolari ja sitten kaikki nauroivat ja taputtivat”, ”Toivottavasti se ei selviä siitä”, ”Kyllä tätä on toivottu”, ”Varmasti höpisee jotain sujelusenkeleistä ja uskosta ja rukouksista, jos tuosta selviää” jne…

Onkohan tämän kristityn maan kasvatuksessa mennyt jotain sanalla sanoen päin helvettiä, kun koululapsiltakin tulee toisen onnettomuudesta puhuttaessa tällaisia kommentteja? Silmään pistää erityisesti se, että asianomaisen kristillinen usko, ei onnettomuus sinänsä, on ollut tällaisten ivapuheiden pontimena ja esineenä.

Kun Vastarannankiiski kävi pöndellä aikoinaan kansakoulua, vanha inkerinmaalainen, kovia elämässään kokenut opettajatar sanoi, että vahingonilo ja toisen onnettomuudelle ilkkuminen sekä toisen omasta eroavan vakaumuksen halveksiminen on pahinta, mitä ihminen voi lähimmäiselleen tappamisen jälkeen tehdä.

Olemmekohan Kirkkona unohtaneet opetuksestamme jotain hyvin oleellista, kun maailma ympärillämme kulkee tällaiseen suuntaan? Onko suolamme menettänyt makunsa? Miksiköhän? Pystymmekö tekemään vielä korjausliikkeen? Haluammekokaan?

Jumala meitä kaikkia armahtakoon! Hyvää alkanutta paastonaikaa kaikille!

Vastarannankiiski

PS Tässä pienen talvituumaustauon aikana kirkkomme on saanut uuden piispan. Monet vuodet vastavihitylle metropoliitta Elialle! Tämä on suuri askel!

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: