Gregorios Palamaksen sunnuntai

28/02/2015

Saarnavuorossa

Pyhä Grigorios Palamas. (Ikonikuva: orthodox.net )

Pyhä Gregorios Palamas.
(Ikonikuva: orthodox.net )

Päivän evankeliumi kertoo halvatun ystävien syvästä ja vahvasta uskosta, uskosta joka voitti esteet. Inhimillisesti katsoen ylivoimaisten esteiden purkamisesta, mutta näillä neljällä miehellä oli luottamus siihen, että Jeesus voi parantaa halvaantuneen.

Evankeliumi kertoo myös lainopettajista, joille ei halvaantuneen parantaminen sopinut, niistä, joiden uskonnollinen ajattelu oli rajattua ja joille sääntöjen noudattaminen oli tärkeintä. Heille oli tärkeintä vain oma nuhteettomuus ja lain kunnioittaminen.

Kun Jeesus näki kantajien uskon, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi […] nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

Olemme laskeutuneet paastonaikaan, ja pääsiäiseen on matkaa viisi viikkoa. Matka on alkanut ja tuon matkan kohde on pääsiäinen – Uusi elämä, joka lähes kaksituhatta vuotta sitten koitti loistossaan haudasta, on annettu meille kaikille, jotka uskomme Kristukseen.  Tuo elämä ja sen päämäärä annettiin meille kasteemme hetkellä, meistä tuli osallistujia Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Me voimme aika ajoin myöntää erilaiset ”syntimme”.  Mutta ainoa todellinen synti on siinä, kun lakkaamme pitämästä elämäämme kuuluvana tuohon uuteen elämään, jonka Kristus ilmaisi ja antoi meille. Todellakin elämme, niin kuin Hän ei olisi koskaan tullut, ja tämä on ainoa todellinen synti, kaikkien syntien synti, meidän nimikristillisyytemme pohjaton murhe ja tragedia.

Jos me tämän huomaamme, silloin saatamme ymmärtää, mitä pääsiäinen on ja miksi se tarvitsee ja edellyttää tätä aikaa – pyhää ja suurta paastoa, jota Kirkko nyt viettää.  Se auttaa meitä löytämään jälleen näkemyksen uudesta elämästä ja maistamaan sitä elämää, minkä niin helposti kadotamme ja petämme

Kirkko avaa meille näinä viikkoina katumuksen koulun, jotta voisimme kasvaa ja löytää pääsiäisen ilon – kasvaa ihmisinä ihmisyyteen ja Jumalan tuntemiseen – uudistua ja tulla ihmisiksi.  Tämä matka, jolla nyt olemme, on pyhiinvaellusmatka, ja me näemme kaukana siintävän päämäärän. Se on pääsiäisen ilo, sisäänkäynti Jumalan valtakunnan kirkkauteen.  Meidän matkatovereiksemme Kirkko on antanut Sakkeuksen, publikaanin, tuhlaajapojan, halvaantuneen ja syntisen naisen. Ihmiset, joilla ei ollut mitään hyvää elämässä: halveksittuja ihmisiä, syntisiä ja vieläpä julkisyntisiä!  Näiden kanssa me saamme tehdä matkaa kohti pääsiäisen kirkkautta. Meidän hyvien kunnon kansalaisten pitää kulkea tuollaisessa roskajoukossa! Niin pitää, ja miksi pitää kulkea? Vastaus on hyvin yksinkertainen.  Näillä meidän matkatovereillamme on yksi yhteinen nimittäjä: nöyryys! Halvaantuneen miehen ystävillä oli vahva usko.

Ortodoksiseen hurskauteen kuuluu sana mystiikka, joka ei tarkoita salaperäistä vaan askeesiin eli hengelliseen harjoitukseen avulla tapahtuvaa ihmisen pyrkimystä välittömään yhteyteen Jumalan kanssa > jumaloitumiseen.  Löytämään oma ihmisyytensä, tajuamaan, että minut ja jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Toiseksi, että ihmisen päämäärä ja tavoite on Jumalan kaltaisuus hyvyydessä ja rakkaudessa. Tähän tulisi aina pyrkiä.

Meidän tulisi nähdä itsemme Jumalan työtovereina. Askeesi on määrätietoista harjoitusta, johon Kirkko antaa meille välineet: paaston, rukoukset ja yhteiset jumalanpalvelukset ja ennen kaikkea Pyhän Ehtoollisen matkaevääksi. Paasto, vetäytyminen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen ovat mystiikan tärkeimmät välineet. Paastolla on sielua puhdistava vaikutus. Hiljaisuus ei ole vain puhumattomuutta tai paussia puhumisen välillä. Se on sisäistä hiljaisuutta, jota eivät häiritse intohimot, ristiriidat eivätkä maalliset huolet. Toisaalta rukous täyttää oleellisesti tuon hiljaisuuden, joka on aktiivista kuuntelemista ja sydämen avaamista Jumalalle. ”Hiekkajyvänen himmentää näön silmässä, niin riittää huolen poikanen häiritsemään keskittymistä Jumalaan,” sanoo Johannes Siinailainen.

Paasto, yksinäisyys ja hiljaisuus auttavat taistelussa synnillistä luontoa ja kiusauksia vastaan. Rukous todella johdattaa kokemaan jumalayhteyttä. Rukous on ilmaus myös rakkaudesta Jumalaan kohtaan.

Idän kirkossa on varhain omaksuttu lakkaamattoman rukouksen perinne: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika armahda minua”. Tuon lyhyen rukouksen toistaminen vähitellen kasvavana keinona auttaa rukoilijaa kasvamaan ja löytämään Jumalan kirkkauden.

Gregorios Palamaksen (1296 – 1360) Thessalonikilaisen, jonka muistoa tänään vietämme, nimeen yhdistetään ns. hesykasmi, joka tulee sanasta isihia = rauha, hiljaisuus, ja on ortodoksisen mystiikan keskeisin muoto. Se syntyi Athoksella 13. vuosisadan lopulla.  Palamas vertasi Jumalan armoa ja vaikutusta energiaan. Niin kuin aurinko on olemukseltaan tuntematon ja luoksepääsemätön, mutta siitä lähtevät säteet lämmittävät ja luovat elämää, samoin Jumalasta lähtevät energiat vaikuttavat maailmassa ja ihmisten sieluissa. Hiljaisuudessa ja lakkaamattomassa rukouksessa voi lähestyä jumalallista valkeutta ja kohota jumalyhteyteen samalla tavalla kuin apostolit kokivat Taaborilla Kristuksen kirkastumisen ja siitä johtuvan sisäisen onnen tunteen.

Jumala on itse nöyrä, koska hän on täydellinen. Hänen nöyryytensä on Hänen kunniansa ja kaiken todellisen kauneuden, täydellisyyden ja hyvyyden lähde. Jokainen, joka lähestyy Jumalaa ja tulee tuntemaan Hänet – tulee osalliseksi jumalallisesta nöyryydestä, joka tekee hänet kauniiksi. Näin oli asia Marian, Kristuksen Äidin, kohdalla, josta tuli nöyryytensä ansiosta koko luomakunnan ilonaihe. Näin on asia kaikkien pyhien samoin kuin jokaisen ihmisolennon suhteen hänen ollessaan joinain harvoina hetkinä kosketuksissa Jumalan kanssa.

Nöyryys on katumuksen alku. Katumus on paluuta asioiden oikeaan järjestykseen ja oikean elämännäkemyksen saattamista uudelleen oikeuksiinsa.  Siksi katumus perustuu nöyryyteen ja nöyryys – jumalallinen ja kaunis nöyryys – on sen hedelmä ja loppu.

Katumus usein yksinkertaisesti samaistetaan syntien ja rikkomusten luettelemiseen, jossa on syyllisyyden tunnustamisen akti ja laillinen syyte. Mutta jotain hyvin oleellista jätetään huomioonottamatta – jotain, mitä ilman synnintunnustuksella ja synninpäästöllä ole mitään todellista merkitystä tai voimaa. Tämä ”jokin” on nimenomaan tunne siitä, että on vieraantunut Jumalasta, yhteyden ilosta Hänen kanssaan ja Jumalan luomasta ja antamasta todellisesta elämästä.

On helppoa luetella ja joskus nautiskellen kertoa elämässä sattuneista pikku ”lankeemuksista”, mutta on todella aivan eri asia todeta, että olen kaukana elämän todellisesta tarkoituksesta, että jotain todella syvää on rikkoutunut ja elämäni parhaimmat päivät ovat kuluneet tarkoituksettomasti, ihmissuhteeni ovat rikkoutuneet. Kuitenkin tämä on katumusta ja siksi se on myös syvää kaipausta palata ja mennä takaisin, löytää jälleen tuo kadonnut koti.

Jumala kutsuu meitä tälle pyhiinvaellusmatkalle löytämään itsemme ja tarkoituksen elämäämme, joka merkitsee sitä, että olemme rehellisiä itsellemme. Olemaan kasvokkain oman todellisen minämme kanssa ja muistamaan, että Jumala loi minut ja jokaisen ihmisen, jonka Jumala ikuisen ja salatun suunnitelmansa mukaan on päättänyt tuoda minun elämääni vaikkapa vain muutamiksi hetkiksi, omaksi kuvakseen.

Hyvää matkaa, katumuksen koulussa, kohti pääsiäisaamun kirkkautta!

 

Isä Johannes

, , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: