Ortodoksinen kirkko – avoin ekumeeninen yhteisö?

04/03/2015

Kolumni

Suuren paaston toinen sunnuntai aiheutti myrskyn Suomen ortodoksisessa kirkossa – ainakin, jos on uskominen someen.

Faktat ovat tällaiset:

Helsingin hiippakunnan pääkirkossa Uspenskin katedraalissa Basileios Suuren liturgian toimitti metropoliitta Ambrosius papiston kera. Liturgian yhteydessä tapahtui myös papiksi vihkiminen. Tätä seuraamaan metropoliitta Ambrosius kutsui alttariin Helsingin evankelisluterilaisen hiippakunnan piispan Irja Askolan.

Suuri osa ortodoksisesta kirkkokansasta hämmentyi, koska on opittu alttariin olevan asiaa vain sellaisilla ortodokseilla, joilla on siellä varsinaisesti tehtävää, ja on niin ikään opittu, ettei ektenioissa muistella niiden kirkkojen edustajia, joiden kanssa ei olla ehtoollisyhteydessä.

 

Myrsky kasvoi hurjaa vauhtia eikä varmaankaan aiheetta. Tiistai-iltapäivänä Suomen ortodoksisen kirkon virallisella sivustolla julkaistiin arkkipiispan tiedote, jonka uutisoinnin mukaan ”Uspenskin katedraalissa 1.3. toimitetussa palveluksessa rikottiin ortodoksista järjestystä.”

Sitten Hesarikin innostui asiasta, siteerasi arkkipiispan tiedotetta ja (ilmeisesti) haastatteli metropoliitta Ambrosiusta, joka, toisin kuin arkkipiispa Leo, ei näe tapahtuneessa mitään merkillistä. Onhan paavi Franciscuskin on ollut ekumeenisen patriarkaatin vieraana ja osallistunut patriarkka Bartolomeoksen johtamaan liturgiaan Pyhän Georgioksen katedraalissa, jolloin hänenkin puolestaan on rukoiltu.

 

En ota ollenkaan kantaa teologisiin kysymyksiin – siihen minulla ei ole yksinkertaisesti mitään kompetenssia, koska en ole opiskellut ortodoksista teologiaa. Mutta mietin, olisiko mitenkään mahdollista, että piskuisen kirkkomme piispat edes suuren paaston aikana voisivat rauhallisesti kommunikoida keskenään – ja jos tämä hiukan provokatiiviselta vaikuttanut tapahtuma todellakin vilpittömästi liittyi kirkkokuntien yhteistyöhön ja pyrki edistämään ortodoksisen kirkon avoimuutta, minusta sen takana olisi pitänyt olla koko kirkon eikä vain yhden hiippakunnan.

Jonkin verran minua myös teologisesti oppimattomana maallikkona kummastuttaa tämä metropoliitta Ambrosiuksen lause:

”Haluaako meidän kirkkomme gettoutua omaksi pieneksi marginaalikseen, vai haluammeko me olla ulospäin avoin ekumeeninen yhteisö.”

Tarkoitan yksinkertaisesti, että voiko mikään tunnustuksellinen kirkko olla avoin ekumeeninen yhteisö?

 

Ennen kaikkea: olen hyvin surullinen tämän tapahtuneen jälkeen. Olen surullinen sen ajoituksesta.

Olen surullinen, koska minulle on opetettu myös, että uskovien mielissä ei saisi herättää hämmennystä.  Olen surullinen siksi, että näen taas tapahtuneen sellaista, mikä jakaa pikku kirkkoamme, tätä, jolla on suuri vaara ”gettoutua omaksi pieneksi marginaalikseen” – jakaa samalla tavalla, kuin monet lähimenneisyyden tapahtumat ovat sitä jakaneet. Ja jotakin aivan muuta meidän olisi keskenämme jaettava – niin kirkkona kuin kirkon jäseninä.

Kun me, tavallinen kirkkokansa, jumalanpalveluksissa rukoilemme piispoillemme monia vuosia, rukous jatkuu näin: ”…sinun totuutesi sanaa oikein opettavana.” Ja juuri sitä me piispoiltamme odotamme.

 

Hellevi Matihalti

 

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: