Ristinkumartamisen sunnuntaina

07/03/2015

Saarnavuorossa

(Kuva/photo: orthodox.net)

(Kuva/photo: orthodox.net)

Suuren paaston sunnuntait jakautuvat mielenkiintoisesti. Kolme ensimmäistä sunnuntaita ovat uskon juhlaa ja kristinuskon riemuvoittoa – ortodoksisuuden sunnuntai, Gregorios Palamaksen ja ristinkumartamisen sunnuntai. Kolme viimeistä sunnuntaita – Johannes Siinailaisen sunnuntai, Maria Egyptiläisen sunnuntai ja palmusunnuntai korostavat yksityisen kirkon jäsenen kilvoittelua ja hengellistä kasvua oman pelastuksensa löytämiseksi ja joka vuosi löydettävän ylösnousemusriemun kokemiseksi ja uskon vahvistamiseksi

Näillä ajatuksilla laskeuduimme paastoon kolme viikkoa sitten.  Ja nyt kun olemme paastonneet – toivottavasti myös Galatalaiskirjeen ajatuksella, että olisimme ”niitä Jeesuksen Kristuksen omia, jotka ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen” (Gal 5:24) – paastonneet niin, että nämä viikot eivät olisi tuottaneet meissä katkeruutta, mielipahaa tai masennusta, vaan koituisivat hengellisten voimien vahvistukseksi pelastukseksemme.  Kristuksen ristinkärsimykset ja oman elämämme vaikeudet kulkevat käsi kädessä.  ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes 53:5)

Ihminen ja ulkonainen maailma eivät ole juuri muuttuneet viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana.  Sodat, väkivalta, vallanhimo, kateus, pahansuopaisuus, kauna ja katkeruus vallitsevat edelleen ihmiskunnassa.

Ristillä kuolleen rauhanruhtinaan sanomaa on jatkuvasti julistettu tänä aikana. Voimme kysyä, missä ovat hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:22,23).  Ihmisen uudistumisen näkyvänä merkkinä on edelleen Herran risti, jonka kasteessa saamme kantaaksemme.

Ristin teema on keskeisenä kolmannen paastosunnuntain ja sitä seuraavan viikon kirkkoveisuissa. Ne eivät ole kehittyneet kärsimyksen seuraamisesta vaan voitosta ja ilosta. “Kuolemalla kuoleman voitti.” Lauantaivigilian kanonin irmossit ovat pääsiäiskanonista “Ylösnousemisen päivä” muistuttaen rukoilijoita siitä, mikä tapahtuma on odotettavissa paaston päätyttyä: Herran pääsiäinen.  “Ole tervehditty, risti, suuriarvoinen, jumalallinen puu, sinä valo pimeydessä oleville! Säteilylläsi maailman neljälle suunnalle sinä edeltä viittaat Kristuksen ylösnousemukseen. Suo kaikkien uskovaisten saavuttaa pääsiäinen!” “Sivuuttaessamme tänään ristin voimalla itsehillinnän päivien puolivälin ylistäkäämme Vapahtajaamme ja Jumalaamme huutaen: Valtias, tee meidät kärsimystesi ja kunniallisen ylösnousemisesi näkijöiksi.”  Näin myös kirkkoveisut tuovat ristinkumartamisen viikon sanoman esille.

Ristinkumartamisen sunnuntain juhlavat jumalanpalvelukset ikään kuin katkaisevat paaston arkisen rytmin.  Eteemme kannetaan Herran kärsimyksiä muistaen risti, jota me polvistuen käymme kunnioittamassa. Elämme aivan kuin suuren viikon tunnelmassa.  Pelastava murhe valtaa meidät. Meidät kutsutaan omalta osaltamme kantamaan Herran ristiä. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” ( Mark 8:34,35)

Emme tee eroa Herran kuoleman ja Hänen kuolleista ylösnousemisensa välillä, mutta ristiä kunnioitetaan voiton merkkinä, ja ristiinnaulitsemisen paikka on nähtävä tyhjän haudan valossa.  Päivän Synaksarionissa, liturgisessa saarnassa ristin teemasta kerrataan näin: Neljänkymmenen päivän paastolla mekin himojen kuolettamina vertauskuvallisesti naulitsemme itsemme ristiin, katkeroidumme, masennumme ja lankeamme. Meidän eteemme tuodaan eläväksi tekevä risti virkistämään ja vahvistamaan meitä sekä lohduttamaan Herran kärsimyksien muistamisella. 

Oma risti ja Herran risti. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Oman elämän ristin kantamista on joskus vaikeaa hyväksyä. Me kapinoimme, olemme katkeria ja pidämme Jumalaa epäoikeudenmukaisena. Ja kuitenkaan Hän ei anna kannettavaksemme sen suurempaa kuormaa kuin jaksamme kantaa.

Ristinkumartamisen sunnuntai muistuttaa, missä kulkevat inhimillisyytemme rajat. Risti kertoo, miten Herran kärsimys ottaa suojaansa meidän arkisen vaelluksemme, ja miten Hänen kanssa voimme käydä pitkin paaston taivalta kohti Herran pelastavaa Pääsiäistä.

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! ” (2.Kor 5:15,17)

 

Isä Olavi Merras

 

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: