Nunna, joka muutti O:n nollaksi

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin viitankantajasisar Juliana. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin viitankantajasisar Juliana.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Tulin Lintulan luostariin lauantai-iltana. Vigilia oli jo alkanut – sitä oli toimittamassa metropoliitta Panteleimon, ja jotenkin tuntui hyvältä saapua juuri näin: suoraan palvelukseen.

Myöhemmin sinä iltana asetuin vierashuoneeseen sesonkinunnaksi, kuten ystäväni Juhani Matsi oli pilke silmässä sanonut noutaessaan minua Joensuun lentokentältä – Matsien kauttahan minä aina luostareihin tulen, Iran kuljetuspalvelun avulla. Tai olen tullut tähän saakka; kuljetuspalvelu ymmärrykseni mukaan lopettaa toimintansa Joensuussa varsin pian…

Kun viikoksi asetuin asumaan, ensimmäiseksi tietysti otin tietokoneen esille. Minulla oli kaikki tarpeelliset tiedot, miten saan koneeni verkkoyhteyteen – oli ihan paperilla tunnuskoodi, mutta kappas vain: ei se toiminut.

Ei se toiminut seuraavana aamunakaan.

Niin minä tietysti liturgian ja aamukahvin jälkeen kerroin asiasta äiti igumenialle. Eikä aikaakaan, kun hän toi sisar Julianan huoneeseeni katsomaan, miksi koneeni ei suostu yhteistyöhön.

Bittiavaruus on pelkkiä nollia – niinhän se on. Minun elämäni on pelkkiä kirjaimia, sekin on totta. Siksi minä tietysti mielsin merkin o –kirjaimeksi; sisar Juliana näki sen nollana.

Ja yhteys saatiin heti.

Luostarielämä alkoi Kreetalla

Sisar Juliana sanoo, että ”voi ei, ei – en minä mikään tietokoneguru ole, jos ajattelee vaikka Valamon isä Viktoria!”

Sisar Julianan silmät ovat täynnä naurua, kun juttelemme seuraavana päivänä luostarin kirjastossa.

Hänkin on aloittanut luostarielämänsä Kreikassa, tämä umpiluterilaisesta Satakunnasta, Porin kaupungista Kreikkaan lähtenyt nuorinainen. Hän asui Kreetalla viehättävässä Hanian kaupungissa – monille suomalaisillekin tutussa – aivan luostarin lähellä.

”Ensimmäisen kerran elämässäni menin siellä ortodoksiseen kirkkoon, Krysopigin luostarin kirkkoon – menin yöpalvelukseen”, Juliana kertoo. ”Ja olin heti ihan että vau! täällä haluaisin olla aina. Eikä se ajatus koskaan poistunut mielestä.”

”Niin se luostari tuli tutuksi – ja vuonna 2000 menin luostariin Haniaan. Olin siellä toista vuotta, mutta ilmasto oli minulle liian kuuma, ja tulin takaisin Suomeen. Kolme viikkoa järjestelin asioita, ja sitten tulin tänne, niin että oikeastaan se oli yhtäjaksoista… Siitä on jo aika pitkä aika – viisitoista vuotta. Ja silti tuntuu, kuin eilen olisin tullut!”

Sisar Juliana aloitti luostarikilvoittelunsa Kreetalla Hanian kaupungissa sijaitsevassa Krysopigin luostarissa. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Sisar Juliana aloitti luostarikilvoittelunsa Kreetalla Hanian kaupungissa sijaitsevassa Krysopigin luostarissa.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Muurahaiskeon huipulla

Ortodoksiseen palvelukseen on moni hurmaantunut ja varsinkin ensimmäinen käynti on aina vaikuttava. Mutta harva, hyvin harva silti saa siitä mieleensä, että luostari olisi hänen paikkansa.

”Minä asuin maailmassa yksin, Porissa, ja asuin kerrostalossa, sen kuudennessa kerroksessa. Minulla oli hyvä työpaikka sairaalassa, ja kaikki oli niin hyvin kuin voi olla asiat hyvin, oli kavereita ja kaikkea”, sisar Juliana kertoo. ”Mutta minusta tuntui aina, että minä olen muurahaiskeossa, ihan siellä ylhäällä, ja sieltä minä katselen alas, kun muurahaiset menee ja tulee kovalla kiireella – ja olen ihan yksin siellä.”

”Sitten kun tulin tänne, kaikki muuttui ihan täysin. Onhan täälläkin tavallaan yksin mutta ei kuitenkaan ole yksin. Täällä on seuraa, samanhenkisiä ihmisiä, ja minä huomasin, että sitä minä olin jotenkin kaivannut koko ajan. Ja on sekin tunne tärkeä, ettei aina ihmetellä ortodoksisuutta, ehkä. Mutta ennen kaikkea, että täällä on rauhallista mutta ei yksinäistä.”

”Mutta jos pelkkää rauhallisuutta olisi etsinyt, niin minunkin vanhemmat on maalla ja mökki on ollut maalla, että se olisi ollut mahdollisuus – mutta ei se ole kuitenkaan samaa. Koska täällä on tämä yhteisöllisyys, mutta joka ainoa on jotenkin oma yksilö.”

Ei ole valmista nunnanmuottia, jollaiseksi jokainen uusi tulija muokataan?

”No, ei todellakaan!” sisar Juliana nauraa iloisesti.

”Minulle tämä on paikka, missä ihminen voi olla, eikä minua saisi täältä millään pois. Tietenkin, jos terveys menee, niin sittenhän on pakko. Mutta kun ajattelee, että monesti maailmassa ihmisillä, varsinkin luterilaisilla, on sellainen ajatus, että kun on luostarissa, niin mitä kaikkea jää elämästä paitsi. Siihen minä sanon, että voi, voi, kun ne ei tiedä!”

Miten tullaan tietokoneguruksi?

Mutta siis nämä tietokoneet? Jos ei omien sanojensa mukaan guru olekaan, niin kuitenkin sisar Julianan tehtävänä on huolehtia siitä, että luostarin ja sisarten tietokoneet toimivat.

Millaiset opinnot on takana?

Sisar Juliana heläyttää taas solisevan naurunsa.

”Voi, en minä mitään ole opiskellut – joku ajokortti tuliaikoinaan hoidetuksi, mutta siitä nyt ei kannata puhua! Minä jo Kreikassa tein kaikennäköistä, kokosin tietokoneita ja ihan hiukan ohjelmointia, mutta ne olen kyllä jo unohtanutkin. Mutta sieltä se oikeastaan on tullut alku tälle tietokonejutulle. Sitten kun täällä ei ollut ketään, jos tuli joku ongelma, niin minä vaan kirjasta luin, että mitenkäs nyt, kun tässä on tämmönen vika, ja sitten opettelin, ja sitten minä korjasin sen. Että se on niin kuin siinä.”

Sisar Juliana huolehtii luostarin tietokoneista. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Sisar Juliana huolehtii luostarin tietokoneista.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Isoja tietokonekirjoja on siis hankittu ja tietokonelehtiä tilattu, ja niitä sisar Juliana opiskelee ahkerasti pysyäkseen tietotekniikan hurjassa kehityksessä mukana.

”Ja jos nyt sisaret jotenkin sotkee koneet tai tulee joku ongelmavika, niin kyllä minä tähän saakka olen niistä selviytynyt. Se on sellaista yrittämistä ja erehtymistä ja sitä kautta oppimista”, hän selittää vakavana. ”Kaikennäköisiä virushyökkäyksiäkin tulee koko ajan, niin että jatkuvasti pitää opiskella uutta.”

”Kreikasta meille tuli vieraaksi sisar Daniela, ja hänellä oli silloin jo MP3-soitin. Minä en ollut sellaisesta kuullutkaan, ja kun hän kertoi, että hänellä siellä mitkä määrät musiikkia, minä en edes uskonut! No, uskottava se sitten oli – ja ajattelin kyllä, että vähänpä minä tiedän… piti hankkia taas vain uutta tietoa!”

Kuulaisuustehtävät luostarissa

”Tietokonehuollon” lisäksi sisar Juliana laulaa kuorossa – huomauttaa kyllä, että nyt se on ollut vähän heikkoa – tekee käsitöitä matkamuistomyymälään ja uutena haasteena on tullut luostarin valokuvakokoelmien hoitaminen.

”Äiti Evangeliahan niitä hoiti ja ne on kyllä hyvässä järjestyksessä”, Juliana kertoo. ”Mutta nyt on sellainen suuri projekti edessä, että ne kuvien tiedot pitäisi siirtää vaikka Exceliin, niin sieltä näkisi heti, missä kukin on tai kenen kuva tässä on. Ja sitten kun äiti Evangelia oli niin mahdottoman hyvä historiassa, tunsi kuvista kaikki nunnat, jotka minusta näyttävät melkein samannäköisiltä, ja osasi kertoa taustat. Minulle se on vaikeampaa, minä kun en mikään historiaihminen ole koskaan elämässäni ollut!”

Nivelsairautensa takia Juliana on vapautettu keittiövuoroista, ja selvää on, ettei hänestä liioin ole kynttilätehtaalle töihin. Mutta luostarissahan on niin paljon muutakin tehtävää… Ja sitten ne ompelutyöt.

”Minulla on keljassa ompelukone – ja täysi kaaos, kun siellä on niin paljon kaikenlaisia kankaita!” Juliana nauraa taas hilpeästi. Hän kertoo äitinsä olleen ompelija, ja: ”Äitihän ompeli siinä huoneessa, missä oli minun sänky ja koulupöytä, niin että oikeastaan kaaos keljassa on aika kotoisaa!”

Laulaminen on tekniikkalaji

”Laulaminen kirkossa – vaikka nyt se on ollut vähäisempää, mutta kyllä se on kuitenkin niin suuri nautinto – no, nautinto ja nautinto – mutta kyllä siitä niin suuren ilon saa, kun ollut laulamassa kirkossa”, sisar Juliana sanoo ja kertoo, että tekniikka ei ole ihan hallussa.

Anneli Pietarinen on nykyään Ivalon kanttori. Hän on suorittanut myös musiikkipedagogin (AMK) tutkinnon ja käy opettamassa laulutekniikkaa Lintulan luostarin sisaristolle. Sisar Juliana oppitunnilla. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Anneli Pietarinen on nykyään Ivalon kanttori. Hän on suorittanut myös musiikkipedagogin (AMK) tutkinnon ja käy opettamassa laulutekniikkaa Lintulan luostarin sisaristolle. Sisar Juliana oppitunnilla.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

”Nyt, kun Anneli [Pietarinen] on taas muutaman päivän opettamassa, niin se on aivan ihanaa. Minua kiinnostaa hirveästi oppia. Se on niin käsittämätöntä, että kun ei osaa – ja Anneli laulaa niin ihanasti, miten se ääni tuleekin, se ihan soi, ja itsellä on kuin varis raakkuisi! Sitä ihmettelee, että miten hän sen tekee!”

”Ja sitä me opetellaan. Että miten vaikkapa kielen pitää olla ja missä se laulu syntyy! Se on hyvin mielenkiintoista.”

Niin, koska nämä opetustunnit pidettiin salissa, minulla oli häpeämätön tapa jättää huoneeni ovi saliin rakoselleen ja kuunnella Annelin opetuksia. Enhän minä siitä ymmärtänyt muuta kuin sen, että tekniikka pitää olla hallussa, jotta osaa laulaa oikein ja vapautuneesti. Kuulin Annelin opettavan, että ”se laulu ei ole missään – ajatelkaa sitä, missä se syntyy!” Ajatus oli minusta kovin kiehtova, ja Annelin opetusta oli mukava kuunnella.

Anneli, jolla on oma työ Ivalon kanttorina ja joka lisäksi parhaillaan opiskelee Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa kolttasaamen kieltä ja kulttuuria, ehtii luonnollisesti varsin harvoin käydä opetusmatkoilla Lintulassa.

”Jatkuva opetus olisi tarpeen, ja Anneli osaa niin hyvin. Kun sitä on pitkään välillä ilman opetusta, niin sitä helposti menee takaisin sinne vanhoille raiteille! Ja olen aina hurjan ilahtunut, kun Anneli taas tulee…”

Kannattaa kokeilla

”Tämä elämä täällä sopii minulle. Vaikka kyllä silloin ensiksi ajattelin – vaikka mieli miten teki ja tuntui, etten muuta haluakaan – niin silti sitä pelkäsi, että mitä jos ja entä jos. Oli se päätöksen tekeminen vaikeaa, mutta en ole sitä katunut.”

”Niin sanoisinkin kaikille nuorille, jotka epäröivät jonkin sellaisen ratkaisun kohdalla, mikä itselle tuntuu ainoalta oikealta – mutta kuitenkin vähän pelottavalta – että yrittäkää kuitenkin!”

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: