Nunna Ksenia: ”Rukoukseen on aina löydyttävä aikaa ja voimaa.”

Nunna Ksenia kesällä Lintulan luostarissa. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Nunna Ksenia syksyllä Lintulan luostarissa.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Lintulan elämä kulkee kirkkovuoden mukaan. Paastot ja juhlat rytmittävät päivien kulkua. Mutta vuodenajat vaikuttavat työmäärään: kynttilätehtaassa on omat kiireajat, samoin puutarhatöissä ja matkailupalvelussa.

Pääsiäisen jälkeen kevät on kesään valmistautumista.

”Meillä Lintulassa on se siunaus, että talviaika on kesään verrattuna hiljainen”, kertoo nunna Ksenia. ”Keväällä sitten innolla aloitetaan valmistelut kesää varten. Keväiset ulkotyöt ovat talven jälkeen ihan uudenlaista virkistymistä”.

Koululaisia ja eläkeläisiä

Lintulassa on omia keväisiä tapahtumia, joista äiti Ksenia mainitsee kylvöajan.

”Viime vuosina on keväisin toimitettu toukosiemenen siunaus luostarin pelloilla yhteistyössä Eläkeliiton paikallisyhdistyksen kanssa. Tapahtuma on oikein mukava: isäntä on pellolla kylvämässä, ja siemenet siunataan. Paikalle on saapunut Karvion koulun oppilaita ja eläkeläisiä. Tapahtuma on ollut varsin suosittu, ja Heinäveden kirkonkylän koulusta otettiin yhteyttä, että hekin haluavat mukaan tapahtumaan. Viime keväänä olikin kirkonkylän koululaisten vuoro päästä mukaan.”

Ksenia pitää yhteistyötä koulujen kanssa tärkeänä.

”Meillä käy kripariryhmiä muun muassa Joensuusta, ja tietysti Karvion koulun ortodoksiset oppilaat. On oikein hyvä, että Heinävedellä on ihan omia ortodoksilapsia”, nauraa äiti Ksenia aurinkoisesti.

Lintulan kesä: pyhiinvaeltajia, vieraita ja juhlia

Kesällä on Lintulassa vilskettä. Kaksitoistapaikkainen vierasmaja on kesäkauden lähes aina täynnä pyhiinvaeltajia. Ilman talkooapua eivät Lintulat sisaret kesäkaudesta selviäisi.

”Kesällä olen ollut yleensä talkoolaisia perehdyttämässä ja ohjaamassa. Työ keittiössä ja ruokailujen hoitaminen trapesassa vie paljon aikaa, samoin kasvihuoneiden hoitaminen ja tuohustilausten postittaminen. Tekemistä on aina – turhaa luppoaikaa ei juuri jää”, kuvailee Ksenia kesäkautta. Hän kuitenkin muistuttaa: ”Työn ei kuitenkaan saa antaa viedä kaikkea voimaa eikä energiaa, sillä perimmäinen ja tärkein asia luostarissa on rukous. Siihen on aina löydyttävä aikaa ja voimaa.”

Kesäkausi on Lintulassa vieraiden ja pyhiinvaeltajien täyttämä. Niiden lisäksi luostarissa vierailee pappeja ja piispoja. Millä mielellä näitä kirkollisia vieraita vastaanotetaan?

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin kesään kuuluu kirkollisia juhlia. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin kesään kuuluu kirkollisia juhlia.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

”Niin, ja patriarkkojakin käy”, nauraa Ksenia iloisena. ”Kyllä näitä vierailuita odotetaan hartaasti ja innolla. Ja yhdessä sisaristo niihin myös valmistautuu. Mitä korkea-arvoisempi vieras tai mitä suurempi juhla on kyseessä, sitä enemmän se teettää työtä. Mutta ne ovat meidän sisarten yhteisiä ponnistuksia. Kun tehdään valmisteluja yhdessä ja kun nähdään vaivaa yhdessä, niin silloin tulee myös yhdessä tekemisen iloa ja kokemusta. Tällaiset vierailut katkaisevat normaalin päivärytmin ja tuovat mukaan ylimääräisen juhlan. Kun vieras tai vieraat lähtevät tyytyväisinä, me saamme siitä suurta hengellistä iloa. Se palkitsee vaivannäön”, vakuuttaa Ksenia.

Sitoutuneet talkoolaiset luostarin voimavara

Lintulan luostarilla on paljon vakiotalkoolaisia, myös sellaisia, jotka talvikaudellakin ovat sisariston apuna.

”Talvella tarvitaan apua erityisesti kynttilätehtaassa. Oman sisariston voimin pärjätään tiukan paikan tullen, mutta ei pitkiä aikoja”, kertoo äiti Ksenia.

”On suuri siunaus, että meillä on sitoutuneita talkoolaisia, joilla on ihan oma pestinsä. Heidän varaansa voi suunnitella asioita. He tuntevat luostarin tavat ja osaavat tehtävänsä. Tämä on suuri apu, mutta tietysti pyritään siihen, että joukossa olisi myös uusia ihmisiä. He ovat uusia ihania tuttavuuksia!”, iloitsee Ksenia.

Kesäkaudella pyhiinvaeltajien ja vieraiden palveleminen vaatii talkootyövoimaa.

”Myymälässä ja kahviossa tarvitaan talkoolaisia, palkallista työvoimaa ei enää elokuussa aina ole. Kesäkuusta elokuuhun kahvila ja myymälä ovat auki päivittäin ja touko- ja syyskuussa ryhmille tilauksesta. Kauppa avataan toki muulloinkin, jos kyselijöitä on. Elokuussa kerätään viinimarjoja – pari sataa litraa pitää mehustaa, jos vain marjoja pensaissa riittävästi on. Näin saadaan talven mehut. Sisaristo nauttii lähes päivittäin kiisseleitä ja mehukeittoja. Marjanpoimijoita tarvitaan marjakaudella. Luostariin on talkootyönä tehty uusi yrttimaa, jota on tarkoitus laajentaa ja lisätä luostarin yrttituotantoa. Yrttituotteita tehdään myyntiin, ja yrttien keräämistä on keväästä syksyyn. Yrttejä kerätään myös luonnosta. Talkoolaisten kanssa käydään puolukassa ja mustikassa. Tietysti kerätään myös sieniä”, selvittää Ksenia.

Millainen on hyvä talkoolainen ?

Kysyn, mitä pitää tehdä, kun haluaa talkoolaiseksi. Minkälaisia talkoolaisia halutaan?

”Helpoin tapa on lähettää luostariin sähköpostia ja tiedustella tilannetta. Viestissä on hyvä kertoa, minkälaista työtä on tehnyt ja minkälaiset ovat omat taidot. Koko elämäntarinaa ei kuitenkaan tarvitse kertoa!” vastaa Ksenia ja tarkentaa. ”Tärkeää on kertoa ajankohta milloin olisi vapaa tulemaan talkoolaiseksi ja kuinka pitkäksi aikaa. Mieluusti ainakin viikoksi mutta kaksi viikkoa olisi vielä parempi luostarin kannalta. Siinä ajassa ihminen oppii luostarin tavat ja tehtävät. Mutta talkoolaisen tulisi tulla sillä mielellä, että suostuu tekemään sitä työtä, jossa apua sillä hetkellä tarvitaan”.

Nunna Ksenia miettii uuden talkoolaisen ominaisuuksia ja vastaa.

”Sopeutumiskykyä tarvitaan. Pitää kyetä sopeutumaan luostarin elämänrytmiin. Jumalanpalveluksiin osallistuminen ei ole pakollista, mutta on ilahduttavaa nähdä, kuinka paljon talkoolaiset käyvät kirkossa ja jaksavat osallistua myös aamupalveluksiin. Palvelukset alkavat aamulla kello kuusi, ja varsin monet ovat tiiviisti työssä ja tekevät pitkiä työpäiviä.”

Säännöllisiä vapaapäiviä ei talkoolaisilla ole kuten ei sisaristollakaan. Talkoolaiset elävät sisariston kanssa samaa päivärytmiä.

”Mutta toki pyrimme siihen, että talkoolaisilla olisi yksi päivä vapaata tai puolikkaita päiviä. Jos joku esimerkiksi haluaa lähteä käymään Valamossa, niin tietysti sellainen mahdollisuus yritetään järjestää. Mutta ihan oikeaa työpanosta talkoolaisilta edellytetään”, painottaa Ksenia ja lisää: ”Täytyy olla auttamisen halua. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa – siitä saa hyvän mielen. Jos ei ole koskaan sellaista tehnyt, ei tiedä mitä menettää!”

Talkoolaiset elävät Lintulassa tiiviisti sisariston kanssa. Juuri tätä kokemusta monet tulevat etsimään.

”Viikonloppuisin, lauantaina ja sunnuntaina, on talkoolaisten kanssa yhteiset ruokailut. Muina päivinä sisaristo ja talkoolaiset syövät erikseen, mutta päiväkahvit nautitaan aina yhdessä saman kahvipöydän ääressä. Tämän talkoolaiset ovat kokeneet antoisaksi, koska on mahdollisuus keskusteluihin sisarten kanssa. Jos pohtii omaa tietä tulla luostariin, niin talkoolaisena olo on hyvä tapa tutustua luostariin ja sen arkeen”, toteaa nunna Ksenia.

Luostarin asukkaiden ja vierailijoiden suosikkeja ovat naapurilta lainassa olevat lampaat, jotka kesällä tekevät talkootöitä Lintulassa. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Luostarin asukkaiden ja vierailijoiden suosikkeja ovat naapurilta lainassa olevat lampaat, jotka kesällä tekevät talkootöitä Lintulassa.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Luostarielämä on vaativaa kilvoittelua

Keskustelumme jatkuu pohdinnoilla ihmisten teistä luostariasukkaiksi.

”Jokaisella on oma tiensä. Jos tuntee kutsumusta luostariin, talkoolaisena voi saada tukea omille pohdinnoilleen. Aluksi kannattaa lähettää luostariin sähköpostia ja keskustella asiasta oman rippi-isän kanssa. Rippi-isän siunauksen saattelemana on turvallisempaa lähteä pyrkimään luostariin. Silloin asia on vahvemmalla pohjalla. Siunauksen saatuaan ihminen on asiaa itselleen selkeyttänyt. Hän on käynyt ensimmäiset keskustelut ja asiaa on kypsytelty”, neuvoo Ksenia. Hän kertoo että tulee myös toisenlaisia yhteydenottoja.

”Kyllä luostariin tulee hyvinkin spontaaneja yhteydenottoja, joissa kerrotaan että ihminen haluaa tulla luostariin. Silloin usein käy varsin nopeasti ilmi, että taustalla on joitakin ongelmia, vaikeuksia tai kriisejä. Sellaisen pohjalta tehty ratkaisu ei ole pitkälle kantava”, muistuttaa Ksenia. Hän kiteyttää tilanteen näin: ”Igumenia Marina sanoi aikoinaan leikillisesti, että pelottavinta on, jos ihminen sanoo haluavansa tulla luostariin rauhoittumaan!”

Nunna Ksenia kannustaa kiinnostunutta pohtimaan ja kypsyttelemään asiaa.

”Luostarielämä on vaativaa kilvoittelua. Se vaatii ponnisteluja, pinnistelyjä, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä! Pohjimmiltaan on kyse Jumalan kutsusta. Täytyy tuntea ja haluta antaa elämänsä Jumalan palvelemiseen”, kuvailee Ksenia.

Vaikka jokaisella luostariasukkaalla on oma tiensä nunnaksi tai munkiksi, niin jotain yleistä voi kai asiasta sanoa?

”Jumalanpalvelukset”, vastaa Ksenia varmasti ja selostaa: ”Jumalanpalveluksiin rakastuminen on monelle sellainen kokemus, joka aiheuttaa muutoksen ihmisen mielessä. Jos tuntee että haluaisi elää siinä ilmapiirissä koko elämänsä ja tuntee että luostari on paikka, jossa se on mahdollista, silloin on oikealla tiellä.”

Luostariasukkailla on jokaisella oma temperamenttinsa

Minkä ikäisenä olisi hyvä hakeutua nunnaksi?

”Ehkä ihanteellista olisi tulla alle kolmikymppisenä”, pohtii Ksenia. Mutta tarkkaa ikää ei hänen mielestään voi sanoa. ”Ei kuitenkaan suoraan vanhempien kodista. Kyllä hyvä on olla kypsempi. Pitäisi olla omaa elettyä elämää, niin että olisi nähnyt ja kokenut, mitä eläminen maailmassa tarjoaa. Hyvä olisi olla kokemusta työelämästä tai opiskelusta. Pitäisi tietää, mistä lähtee pois ja mistä haluaa luopua. Ei ole hyvä jäädä haikailemaan sellaista mikä on jäänyt kokematta”.

Joitakin ehdottomia sääntöjä on.

”Maailmassa ei saa olla velvoitteita, kuten esimerkiksi alaikäisiä lapsia. Äidin tehtävä on olla maailmassa lastensa tukena”, painottaa Ksenia. Hän sanoo myös, ettei voi sanoa, koska on liian vanha tulemaan luostariin.

”Esimerkiksi igumenia Marina oli tavallaan elämäntyönsä jo tehnyt kirkon hyväksi. Hän tuli vasta sen jälkeen luostariin. Ja kuinka paljon hän ennättikään tehdä luostarin hyväksi! Hänellä alkoi oikeastaan ihan uusi elämänvaihe. Ja hän oli myös todellinen luostarikilvoittelija! ”

Nunna Ksenia Lintulan koivukujalla. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

 

Äiti Ksenia on elänyt yli kaksikymmentä vuotta Lintulassa. Kysyn, minkälaisella luonteella pärjää luostarissa parhaiten.

”Luostariasukkailla on jokaisella oma temperamenttinsa. Ei ole olemassa mitään ´luostariluonnetta´”, nauraa Ksenia. ”Kutsumus, sitkeys, kestävyys, rakkaus jumalanpalveluksiin ja usko Jumalaan ovat kantavat voimat.”

Hän muistuttaa, että nunnana tai munkkina eläminen tarkoittaa yksinelämistä, muttei eristäytymistä.

”Hengelliset ohjaajat sanovat, että parhaat munkit ja nunnat tulevat sosiaalisista ihmisistä. Erakkoluonteella on vaikeaa elää luostarin tiiviissä yhteiselämässä. Lintulan kymmenkunta sisarta elävät varsin tiiviisti yhdessä. Erityisesti talvella asia korostuu kun talkoolaisia ja vierailijoita on vähemmän.”

Kuuliaisuus on luostarielämän koetinkivi

Mietin, onko luostarielämä yksitoikkoista?

”Aina ei voi ihmisellä olla hyvä päivä. Kauan sitten yksi kirkkomme papeista kysyi, riidelläänkö Lintulassa koskaan. Sanoin, että totta kai! Mutta riidan jälkeen sovitaan ja eletään eteenpäin. Elämä on kuin missä tahansa perheessä. Täytyy olla armollinen omaa itseään kohtaan ja toisia kohtaan. Luostarielämä on minulle rikkainta ja parasta elämää, mitä voisin elää. Luostarissa voi kokea rikkaan jumalanpalveluselämän. Saa olla mukana palveluksissa enemmän kuin missään muualla. On mahdollisuus olla palveluksissa lukemassa, laulamassa, rukoilemassa ja palvelemassa! Parasta ovat jumalanpalvelusten lisäksi omat rukouksen täyttämät hetket – niin kirkossa kuin omassa keljassa. Rukouksen täyttämiä hetkiä voi kokea myös työssä tai ulkona kulkiessaan”, kuvailee Ksenia.

Mikä onkaan vaikeinta luostarielämässä?

”Kuuliaisuus on vaikeinta. Mutta toisaalta kuuliaisuussisaren kannalta voi sanoa luostarielämän olevan huoletonta. Tulijan ei tarvitse ajatella mitään huolia: on igumenia ja vanhemmat sisaret, jotka ajattelevat ja hoitavat esimerkiksi talouden. Uusi sisar saa elää autuaan ihanaa luostarielämää. Jokainen sisar vastaa omasta pienestä tehtävästä, joka hänelle on annettu. Igumenia vastaa kaikesta ja pitää kokonaisuudesta huolta. Hänellä on suurin taakka kannettavaan”, pohtii Ksenia ja jatkaa.

”Luostarielämässä on käytävä omat taistelunsa, jotta sopeutuu luostariin. Kuuliaisuus on luostarielämän koetinkivi. Uuden sisaren on kyettävä luomaan uudet ihmissuhteet muihin sisariin ja opittava toimimaan uudessa yhteisössä. Siinä tarvitaan kuuliaisuutta, nöyryyttä ja kestävyyttä rukouksissa. Vaikeaa on oman rukouselämän kipuilut ja hengellinen kasvaminen. Mutta kaikessa Jumala kantaa, kyllä Jumala kantaa”, vastaa Ksenia.

Aristarkos Sirviö

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: