Suuren viikon tiistai

31/03/2015

Saarnavuorossa

Viimeisellä tuomiolla. (Ikonokuva/Photo: Orthodox.net)

Viimeisellä tuomiolla.
(Ikonokuva/Photo: Orthodox.net)

Tämä päivä on hiljaisen odottamisen aikaa. Päivä vaikutti Jeesuksen opetuslapsista varmasti tyynen rauhalliselta ja mieliala oli edelleen korkealla Jerusalemiin saapuneen Kristuksen juhlallisesta vastaanotosta. Samaan aikaan kateelliset papit ja kirjanoppineet kokoontuivat salaa neuvottelemaan toimista Jeesusta vastaan. Ja he löysivät opetuslasten joukosta yhden, joka oli valmis pettämään. Rahanahne Juudas ryhtyi neuvottelemaan, millä summalla hän voisi kavaltaa opettajansa.

Tuomitsemme mielellämme Juudaksen yhtäältä hänen ahneutensa vuoksi ja toisaalta siksi että hän petti läheisensä. Vastaavat teot, vaikkakaan ei pelastushistorian kannalta merkityksellisesti, ovat arkea omassa elämänpiirissämme. Ahneutta näkyy kaikissa yhteiskunnan kerroksissa ja sen rajoina eivät ole sen paremmin seinät kuin katto. Myös toisten pettäminen on tavallista niin isoissa kuin pienissäkin asioissa. Sen vuoksi on syytä päivän aamupalveluksen katismatroparin sanoin hartaasti rukoilla, ettemme saisi Juudaksen kohtaloa: ”Herra, pelasta meidän sielumme hänelle tulevasta tuomiosta!”

Ehtoopalveluksessa, johon liittyy ennen pyhitettyjen lahjain liturgia, luetaan pitkä evankeliumijakso, joka alkaa profetialla Ihmisen Pojan tulemisesta. Siinä kuulijoita muistutetaan maailmanaikojen lopusta, ja että me kaikki jonain päivänä seisomme viimeisellä tuomiolla. Tuota päivää ja hetkeä ei evankeliumin todistuksen mukaan tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain yksin Isä. (Matt. 24:36). Tekstissä meitä painokkaasti kehotetaan valvomaan, koska emme todellakaan voi tietää, minä päivänä Herramme tulee.

Mitä valvomisella tässä yhteydessä tarkoitetaan? Se merkitsee oikeaa kristillistä elämäntapaa ja Jumalan käskyjen noudattamista. Mutta kuinka helposti teemme valintoja, mitä käskyjä pidämme noudattamisen arvoisina ja mitä emme. Valikoimme täytettäväksemme mieluisia ja helposti toteutettavia käskyjä ja hylkäämme ne, jotka ovat vaikeita ja vaativat vaivaa. Tällainen valikoiva ja vähentelevä elämäntapa ei ole Jumalan käskyjen noudattamista ja todellista valvomista, johon evankeliumi meitä kehottaa.

Viimeinen tuomio kuvataan pelottavaksi, mutta se ei ole sitä sille, jonka omatunto on puhdas. Viimeiselle tuomiolle emme mene käsi kädessä vanhempiemme, puolison, lasten, ystävien tai muiden läheistemme kanssa. Sinne jokainen meistä menee yksin omine tekoineen, olivatpa ne sitten Jumalan mittapuulla oikeita tai vääriä. Ja tuomion suhteen voimme olla levollisella mielellä, sillä meitä ei tuomitse kukaan meidän elämänpiiriimme kuuluvista, joilla on vain aavistuksia teoistamme ja niiden motiiveista, vaan sen antaa kaikkitietävä ja oikeudentuntoinen Jumala.

                                                                                                                                   Piispa Arseni

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: