Suurena Perjantaina

02/04/2015

Saarnavuorossa

(Kuva/Photo: Orthodox.net)

(Kuva/Photo: Orthodox.net)

Se tapahtui eräänä perjantaina keskellä päivää. Paikka oli vähän Jerusalemin muurin ulkopuolella ja aika todennäköisemmin huhtikuun 7. vuonna 30. Sen ajan palestiinalaisten silmissä tapaus ei ollut mitenkään erikoinen: kolme miestä teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Yksi oli galilealainen rabbi, toiset juutalaisia rikollisia.

Ristiinnaulitsemisia tapahtui siihen aikaan niin usein, että vain harvat välittivät lähteä katsomaan karmivaa näytelmää. Ristiinnaulittujen kuolinkamppailu kesti tavallisesti kauan, joskus jopa kaksi, kolme vuorokautta.

Mutta tuona perjantaipäivänä yksi uhreista kuoli yllättävän nopeasti: Je´sua ben Josef, nasaretilainen opettaja. Hänen kuolemansa on säilynyt siitä lähtien yhä uusien lasten, naisten ja miesten muistissa kaikkina vuosisatoina ja kaikissa kulttuuripiireissä. Teologit ovat kirjoittaneet siitä lukuisia kirjoja. Suurten rukousten miesten ja naisten sydämestä on noussut moni palava synnintunnustus, pyyntö ja ylistys tämän ristiinnaulitun Kristuksen puoleen. Mutta myös runoilijat, säveltäjät, maalarit ja kuvanveistäjät ovat syventyneet mietiskelemään Jeesuksen ristinkuolemaa ja tutkiskelemaan sen monitahoista merkitystä. Heidän kauttaan me voimme oppia ymmärtämään tuon perjantai‑päivän merkitystä.

Saakoon tänään tietomme ristiinnaulitusta Kristuksesta muuttua ylistykseksi hänelle, joka voitti kuolemallaan kuoleman.

Ortodoksinen kirkko ei koskaan kuvaa ristiinnaulitunkuvissaan realistisesti riutunutta, kuollutta ruumista eikä kuolinkamppailun tuskaa. Kristus on kuoltuaan saanut rauhan, hän ei ole menettänyt hiukkaakaan kuninkaallisesta ylevyydestään, vaan on yhä majaesteetti, niin kuin pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ”Näen Sinut ristillä ja kutsun Sinua Kunin­kaaksi.”

Ristin pystypuu kuvaa ristiinnaulitsemisikonissa Sanan laskeutumista alas ja ylös. ”Ristiinnaulittu Kristus seisoi maanpäällä kuin moni pienaisilla tikkailla”, kuten eräs pyhä on ilmaisut. Risti on elämän puu, istutettu Golgatalle, ”suuren kosmisen voimanmittelön” paikalle. ”Osa ristinpuusta on istutettu maahan, jotta risti yhdistäi­si jälleen taivaallisiin tämän maan päälliset sekä ne, mitkä ‑’Tuomelassa ovat”.

Siksi ikonin ristinpuu tunkeutuu mustaan luolaan jossa Adamin pääkallo lojuu: Golgatahan on näet ’Pääkallon paikka’. Tämä vertauskuva osoittaa, että Kristuksen veri puhdistaa ensimmäisen Adamin pään ja hänen kanssaan koko ihmiskunnan.

Ristillä riippuva Vapahtaja ei ole vain kuollut Kristus, Kirios ‑ Herra, oman kuoleman­sa Mestari ja elämänsä Herra. Kärsimys ei ole muuttanut Häntä. Hän on yhä Sana, ian­kaikkinen Elämä, joka antaa itsensä vapaaehtoisesti alttiiksi kuolemalle ja voittaa sen. ”Kun Sinut ristiinnaulittiin Kristus, koko luomakunta kauhistui sitä näkyä ja maanperustukset vapisivat voimasi edessä.”

Jumalihminen näyttäytyi kaksinaisessa, jakamattomassa ulottuvuudessaan: Jumala ylhäällä, ihmiskunta alhaalla. Pistin yläpuolella taivas enkeleineen ja ristin vierellä seisovat Herran Äiti, rakkain opetuslapsi Johannes ja sadanpäämies Longinus.

Ristin äärellä nousevat mieleen Nikolaos Cabasilasin kauniit sanat: ”Ihmissydän on luotu Kristusta varten, suunnattomaksi jalokivilippaaksi, niin suureksi, että siihen mahtuu itse Jumala – Silmät on luotu valoa varten, korvat ääniä varten, kaikki omaan tarkoitukseensa, ja sielun kaipaus sitä varten, että ihminen kurottautuisi Kristuksen puoleen.”

pääsRistiltäOtto

(Kuva/Photo: Antiokian patriarkaatti )

 

 Jeesus otetaan ristiltä

Työsi on tehty,

voit laskea työkalusi,

voit käydä lepäämään, olet leposi ansainnut.

Liu’ut hitaasti alas kuin työstään uupunut mies, joka heti vaipuu uneen.

Äitisi ottaa sinut syliinsä.

”Missä tilassa sinä oletkaan! Et ole ollut järkevä, olet aivan kuolemanväsynyt!

Ei sinun Isäsi varmaankaan tätä kaikkea vaatinut!”

Mutta sinä lepäät nyt rauhassa

ja tyynillä, levollisilla kasvoillasi näkyy ilon hohde,

se on heijastusta omantuntosi rauhasta nyt.

Niinpä niin, aiheutit äidillesi kärsimystä, mutta hän on ylpeä sinusta.

”Nuku nyt, lapseni, äitisi varjelee untasi!”

 

Näin käyn levolle joka ilta päättyneen päivän jälkeen

ja Herra, mihin tilaan olenkaan välistä itseni saattanut!

Enkä ole suinkaan näin uupunut ja likaantunut Isän palveluksessa!

Suostutko silti varjelemaan kaikkia öitäni?

Ruumiini on raskas kaikesta epäpuhtaudesta, mutta

sydämeni etsii anteeksiantamusta.

Älä unohda, että sinä olet syntisten turva.

Maria, Jumalan äiti ja Herran palvelijatar, rukoile minun kurjan syntisen puolesta, anna minulle Poikasi ansion kautta se armo, etten koskaan nukahtaisi saamatta ensi Isän anteeksiantoa,

niin että joka ilta rauhassa nukahtaessani oppisin myös kuolemaan.

Jeesus haudataan

Nyt emme puhu siitä enää,

palatkaa kaikki kotiinne.

Hänet on haudattu ja kivi pantu paikalleen,

perhe itkee, ystävät ovat hajaantuneet,

kaikki on lopussa tällä kertaa.

Herra, ei kaikki olekaan lopussa.

”Sinä tuskassa aina aikojen loppuun asti”, tiedän sen.

Ihmiset vaihtavat vuoroa ristin tiellä,

ylösnousemus ei täyty ennen kuin koko maailman tien päättyessä.

Minä vaellan sillä nyt, minulla on oma pieni osani ja muilla omansa

ja yhdessä me jaamme ajassa sen minkä sinä otit kantaaksesi, jotta siitä tulisi jumalainen,

siinä on toivoni, Herra, siinä horjumaton luottamukseni.

Omassa pienessä kärsimyksessäni ei ole vähäisintäkään osaa, jota sinä et jo olisi elänyt ja muuttanut äärettömässä pelastusarmossasi.

Ja jos tie onkin kova ja yksitoikkoinen,

vaikka viekin hautaan,

tiedän, että haudan tulla puolen sinä odotat minua kunniassasi.

Herra, auta minua kulkemaan oma osuuteni tiellä uskollisesti, omalla paikallani suuressa ihmiskunnassa,

auta minua ennen muuta tuntemaan sinut ja auttamaan sinua kaikissa veljissäni pyhiinvaellustiellä,

sillä olisi valheellista itkeä sinun kylmän kuvasi edessä, ellen seuraisi sinua, elävää, ihmisten tiellä.

(Michel Quoist: Rukouksia elämän arjesta)

 

Isä Johannes

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: