Jospa niin vanhenisitkin vaimo parka kuin Paraske

MartiskainenSuurivkoED

Sataa niin että kuuset itkevät. Sataa niin että sydämeni murtuu. Sataa niin että kuuset ovat mustia varjoja.

Kuinka keveä se on käsivarsillani, vaatteeseen kiedottuna, kun kannan sitä kaikkien puiden lomassa, ja kuuset katsovat itkien. Sataa niin. Kesän taivas on musta, sateesta musta.

Tädykkeet, lemmikit, kielot painuneet maahan – sataa niin, että hiljaisuus murtuu. Kuinka keveä se on.

Kuka lohduttaisi minua tässä surussa, kun kuuset itkevät, eivät tuoksu maahan painuneet kielot, ei tädykkeen sini…

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: