Utopiaa ei ole

25/04/2015

Kirjat

 

Kähkönen2014_2_thumb

Sirpa Kähkönen. (KuvaPhFoto: Otava)

 Elina Kahla siteerasi haastattelussa (Analogi 5/2012) muistinvaraisesti neuvostoajan runoilijoita: ”Jos ihmettelet, älä puhu. Jos ajattelet, älä kirjoita. Jos kirjoitat, älä allekirjoita. Jos allekirjoitat, älä ihmettele…”

Sirpa Kähkösen viime vuonna ilmestyneessä romaanissa Graniittimies yksi päähenkilöistä, Klara, kirjoittaa vihkoon toisen päähenkilön, Shuran, mitat, kun ompelee tälle juhlapukua. Mistä hän olisi voinut tietää, että nuo numerot olivat raskauttava syyte häntä vastaan paljon myöhemmin?

Sillä onnelaanhan Klara oli miehensä Iljan kanssa vuoden 1920 talvipakkasissa hiihtänyt, utopiaa lähtenyt tavoittelemaan, vaikkei Utopiasta silloin vielä tiennyt, vallankumousta rakentamaan – uutta uljasta maailmaa, jossa kaikilla kaikki olisi hyvin.

 

PETROGRADIIN, entiseen Pietariin ja tulevaan Leningradiin, puolue oli määrännyt heidät asumaan; ensimmäinen kevät asuttiin pannuhuoneessa, mutta sitten saatiin parempi asunto, huone ja keittiö. Vesi piti hakea vesipostista, eikä kukaan ollut kertonut Klaralle, että vesi piti keittää, jos sitä aikoi juoda. Klara sairastui – ja sairaus aiheutti vielä pahempaa, keskenmenon. Kuollut Klara siihen olisi, ellei paikalle tullut Tom, joka raahasi hänet välskärin luo. Toipuminen kesti pitkään – sinä aikana Tomista tuli Klaran ja Iljan ensimmäinen ystävä – ja Tom kävi lukemassa Klaralle tämän toipilasaikana ihanaa kirjaa, tulevasta onnelasta kertovaa. Klara ei tiennyt, että kirja oli Thomas Moren Utopia – mutta kun hän vuosien kuluttua puhui Tomille tuosta kirjasta, Tom kielsi kirjan kuin Pietari Jeesuksen: Tom oli edennyt vallan ylempiin kerroksiin.

Ystäviä kertyi yllättävästi, ei vain suomalaisia kuten Jelena, Klaran paras ystävätär jo Suomen ajoilta, vaan myös venäläisiä – ensiksi sirkuslaisia, sillä Tom työskenteli sirkuksessa ihmispyramidin alimpana, kannatteli koko pyramidia – kunnes onnettomuus katkaisi hänen uransa. Sirkuksesta löytyi myös Shura, entinen katulapsi, nyt sirkuksen häikäisevä taiteilija.

Ilja on teoreetikko – Klara, opiskelumahdollisuudestaan huolimatta, löytää elämäntehtävänsä ja tärkeän päämäärän utopian ja onnelan rakentamiseksi katulapsille tarkoitetussa työpajassa, jossa ”Ilon sepiksi” nimetyt katulapset saivat elämänsä päivärytmiin, saivat ruokaa – ja oppivat tekemään erilaisia töitä. Siellä Klara tutustui myös viisaaseen Galkiniin, taitavaan piirtäjään ja kasvattajaan.

Petrograd hengittää kirjassa kuin elävä olento, kuin kirjan henkilö, ei tyydy olemaan vain tapahtumapaikka. Ja Petrogradin katulapsista, Dunjasta ja Genjasta, Klara saa vihdoin omat lapset – tosin se vaatii monta kiihkeää ja suoranaista riitaa muistuttavaa keskustelua aviomiehen kanssa.

 

KUVITTELEN, että se onni olisi riittänyt Klaralle hyvinkin, kun unelma hänessa kuitenkin jatksoi elää: usko siihen, että sitten kun kaikilla on oma hedelmäpuutarha… sitten kun.

Mutta edes tämä pieni onni ei saanut tylyssä arjessa kukoistaa. Iljitsh oli kuollut, valtaa pitivät toiset miehet, ja epäluulo kasvoi – myös vallankumouksen rakentajien silmät näkivät, mutta kieltäytyivät näkemästä, mieli ymmärsi, mutta painoi ymmärtämänsä piiloon; puhumatta oli turvallisempi olla – puhumatta maaseudun oloista, joissa ihmiset näkivät vielä suurempaa nälkää kuin Petrograd/Leningradin asukkaat – kaupungin työläisille maalaisten tuotannosta pakko-otettiin niin paljon, että maaseudun väki kärsi kurjuudessa, nuoret naiset tulivat kaupunkiin tehdastyöhön ja joutuivat kaikin tavoin, myös seksuaalisesti, hyväksikäytetyiksi.

 

JELENA toteutti oman unelmansa muutamaksi vuodeksi: hän pääsi rahakkaisiin ”yläluokan” piireihin – vaikka jo tuolloin maksoi, Klarankaan tietämättä, siitä raskaasti. Eliitti oli olemassa tasa-arvoisessa sosialismissakin. Mutta lopulta hän menetti kaiken – se, mikä eilen oli ollut hyväksyttyä ja hyödyttänyt valtiota, olikin huomenna valtionvastaista toimintaa.

Silti vielä julmempana koin sen, että sellaiset pienet ihmiset kuin Klara, Galkin tai Shura, menettivät myös sen vähän, työn, jonka merkitykseen he olivat uskoneet – jolla he vilpittömästi olivat taistelleet vallankumouksen puolesta.

He menettivät ihmisarvonsakin – nimensähän he olivat menettäneet jo maahan tullessaan, saaneet uudet nimet – niin Klara kuin Ilja ja Jelenakin.

Lopulta sitä mitä todella tapahtui, ei voinut enää itseltään kieltää.

 

TÄMÄN kaikenhan me tiedämme. Me olemme saaneet yllin kyllin tietoa Stalinin hirmuhallinnosta, kidutuksista, joilla syyttömiltä vaadittiin tunnustusta, me tiedämme, miten suuri osa väestöstä hirvittävällä tavalla tapettiin, miten monet joutuivat epäinhimillisiin oloihin tai paremmassa tapauksessa vain karkotetuiksi.

Niin että mikä siis Graniittimiehessä on se, joka panee lukijan syvimmällä sisimmässään oikeasti ymmärtämään tuon ajan tapahtumat?

Se on useasti toistamani seikka: fiktion kyky saada lukija tuntemaan omakohtaisesti, näkemään ja kokemaan kaiken tapahtuvan Klarana, Shurana, Dunjana, jopa Jelenana. Ja näiden tunteiden siirrossa romaanihenkilöistä lukijaan Sirpa Kähkönen tekee sellaista työtä, mitä hänen aikaisemmat todella hienot romaaninsa, esimerkiksi kaikki Kuopio-sarjan teoksetkaan, eivät kyenneet näin vahvasti ja aidosti siirtämään lukijan omiksi kokemuksiksi, omaksi vähäiseksi iloksi, omaksi pettymykseksi ja kärsimykseksi.

Sirpa Kähkönen käyttää kirjassa, erityisesti alkuosassa, joka on Klaran kertomus, erityisen niukkaa mutta taidokasta kieltä. Se tuo esiin vähäisimmätkin värähdykset niin henkilöiden mielissä kuin ympäristön ilmapiirin kiristymisessä.

Kähkönen on todella kirjoittanut huikean vahvan ja erittäin merkittävän teoksen lähihistoriasta. Vaikka aihe, juuri nuo historian tapahtumat, tuntuisivat miten vastenmielisiltä tahansa, minusta on erittäin tärkeää lukea tämä kirja. Se antaa kasvot, se antaa sydämen niille ihmisille, joista se kertoo. Se kuvaa myös sitä, mihin kaikkeen ihminen on valmis selviytyäkseen. Se panee lukijan kysymään itseltään: mitä minä olisin tehnyt – jos olisin ollut vaikkapa Tom Velikanovitsh Mehr/Mehrov?

Hellevi Matihalti

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: