Punapukuinen nainen ja syöpä eli kuinka opin elämään sopuisasti ”vakavan sairauden” kanssa

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

YLI VIISI VUOTTA olen sairastanut toisen kerran uusiutunutta rintasyöpää, joka viime ilmenemisessään osoitti laajentaneensa reviiriään tekemällä etäpesäkkeen luustoon, mikä merkitsee, että tästä syövästä ei ole parantumisen toiveita. Olen omassa mielessäni ja läheisteni kanssa käsitellyt tilanteeni selkeästi. Se ei ole aamuisin ensimmäinen ajatukseni, ei illan viimeinen – joskin se on sikäli hyödyllinen asia, että se panee pitämään mielessä kuoleman, mihin isät meitä kehottavat.

Tosin en ajattele kokoaikaisesti kuolemaakaan – pyrin noudattamaan viisaan lääkärini Meri Utriaisen ohjetta ja elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. En siis ripottele tuhkaa hiuksiini enkä pukeudu säkkiin.

KUN SAIN TIETÄÄ syövän leviämisestä, en järkyttynyt – olen aina ollut sitä mieltä, että syövästä ei parane, ellei parantumiseksi katsota vuosienkin oireetonta jaksoa uusiutumisten välillä. Mutta kuin alitajuisesti aloin käsitellä asiaa vesiväritöinä – piirustusta ja vesivärimaalausta olen harrastanut aika ajoin läpi elämäni.

Niin syntyi sarja kuvia Punapukuisesta naisesta. Niiden avulla minun oli myös tavattoman helppo kertoa asiasta pojanpojilleni, jotka tuolloin olivat 8- ja 11-vuotiaat. Minä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä lapsia ei saa aliarvioida: heille on kerrottava totuus – mutta se on tietysti tehtävä sillä tavalla, että he ymmärtävät sen.

TÄMÄ TAPAHTUI vuoden 2009 loppupuolella. Sittemmin olen tehnyt vesiväritöihini myös tekstejä.

Simeon ja Hanna julkaisee kesän mittaan osan näistä kuvista ja teksteistä sarjana Punapukuinen nainen ja syöpä – ei siksi, että vesivärityöni olisivat suurta tai vähäistäkään taidetta sen enempää kuin tekstit suurta kirjallisuutta, vaan siksi, että niissä kenties on jokunen ajatus lähimmäiselle, joka itse sairastaa syöpää tai jonka läheinen on syöpäsairas.

Jos nämä tekstit herättävät lukijan mielessä ajatuksia ja kysymyksiä, olen kovin iloinen palautteesta, jonka voi lähettää sähköpostiosoitteeseeni salminenmatihalti@gmail.com. Kuten viime kesäisen valokuva- ja runosarjan Jospa niin vanhenisitkin vaimo parka –kommentoijien kesken Simeon ja Hanna tänäkin syksynä arpoo yllätyslahjan.

 

Hellevi Matihalti

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: