Mikä meni pieleen?

07/05/2015

Kolumni

”OLKAA SIIS täydellisiä, niin kuin taivaallinen isänne on täydellinen.” Ajattelen, että meidän ihmisten on mahdollista käsittää taivaallisen Isän täydellisyys vain hänen maan päällä eläneen poikansa Herramme Kristuksen näyttämän esimerkin kautta.

TARKOITUKSENI ei ole pohtia kristillistä kilvoittelua, kun nyt ajattelen Herramme eloa ja oloa ihmisenä. Ajattelen sen sijaan, minkälaisen esikuvan hän antoi meidän käyttäytymisellemme.

”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla on pesänsä, mutta Ihmisen pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.”

Ei meidän Herramme asunut palatseissa, ei kattohuoneistoissa, ei upeissa merenrantahuviloissa. Ei meidän Herrallamme ollut edustustiloja – ja mihin hän olisi niitä tarvinnutkaan?

Sellaista sekalaista väkeä, jonka keskuudessa meidän Herramme liikkui – kävellen, käsittääkseni – ei kutsuta edustustiloihin eikä juhlasaleihin kristallikruunujen alle.

MEIDÄN Herramme liikkui varsin vaivaisten ihmisten joukossa, lähes kaikin tavoin syrjäytyneiden ihmisten parissa, etnisesti syrjittyjen kuten samarialaisten, epämääräisten naispuolisten ammatinharjoittajien joukossa, eivätkä hänen lähimmät oppilaansakaan oppineisuudessa kilpailleet.

Tulihan hän sanoneeksi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne – mutta mitenkään en voi käsittää, että hän tarkoitti: niin on aina oleva, niin on aina oltava, älkää missään nimessä pyrkikö muuttamaan asiantilaa.

MUTTA MITÄ meistä tuli?

Me arvostamme valtaa, mainetta ja maallista kunniaa. Jos vain mahdollista, mukavampaa on liikkua paremmissa piireissä, tuntea tärkeitä ihmisiä – ja ennen kaikkea me tunnemme rahan arvon – osaamme arvioida elämänlaatumme ja saavutuksemme taloudellisessa mielessä.

Me emme halua koskettaa hyvätuloisten verotukseen, koska he saattavat muuttaa maasta pois. Helpompi on leikata sellaisilta, jotka ovat vailla vain etuisuuksia ja sosiaalista apua.

Me haluamme kaikkien olevan kaltaisiamme emmekä katso hyväksyvästi erilaista ihmistä poikkeaapa hän meistä tavalla tai toisella.

Me keräämme kuvaannollisesti aittamme viljaa täyteen – muistamatta, että minä tahansa hetkenä meidän sielumme voidaan ottaa meiltä pois.

Jos meillä vielä on sielu.

AJATTELEN, milloin Herramme Kristuksen seuraajista alkoi tulla vallanpitäjien seuralaisia? Mietin, milloin esimerkiksi papit ja piispat siirtyivät ylempään yhteiskuntaluokkaan?

Silloinko, kun valtio ja kirkko solmivat epäpyhän allianssin – kun kristinuskosta tuli valtauskonto?

Niinkö se onkin meihin vaikuttanut?

Minusta tuntuu, että jokin on mennyt pahasti pieleen.

                                                                                                                                                                                                        Hellevi Matihalti

 

 

 

 

 

 

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: