Sokeana syntyneen sunnuntaina

09/05/2015

Saarnavuorossa

 

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

Tämän päivän evankeliumissa kohtaavat inhimillisyyden ääripäät. Nimittäin ehdoton hyvyys ja erittäin syvälle iskostunut pahuus, sekä Herramme Jeesus, joka tekee vain hyvää ja opettaa totuutta täydellisesti. Pahuuden edustajina fariseukset mielettömine oppeineen, joista on täydellisesti kadonnut arvostelukyky ja inhimillisyys. Sen sijaan että sokeana syntyneen uudesta elämästä olisi iloittu vilpittömästi ja suureen ääneen, häntä syytettiin sapattina parantumisesta. Sokean vanhemmat luistavat vastuusta – pelon vuoksi, sen jotenkin ymmärtää.

Nykyihmisen ongelma on siinä, että pyrimme saamaan vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole vastausta. Kärsimys ja sairaudet ja kuolema ja rappio. Sairaudet ja kärsimykset tulevat yllättäen ilman omaakin tuottamusta ja kestävät epämääräisen ajan. Kärsivällisyytemme on koetuksella pienestäkin vaivasta, saati suuresta. Sairaudet ja kuolema ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Jumala ei halua meidän sairastavan vaan voivan hyvin. Jumala ei lähetä meille kärsimyksiä. Mutta miten sitten valikoituvat kärsivät, sairastavat ja kuolevat? Emme tiedä, me emme tiedä.  Me vain uskomme, että Jumala on hyvä ja kärsimysten jälkeen meitä odottaa vapautus kivuista ja tilalle tulee loputon hyvä olo ja täydellisyys jumalallisella tavalla.

Pahuus, jota evankeliumin kappaleen fariseukset edustavat, nousee vallantavoittelusta, ylpeydestä ja itsekkyydestä. Tätä tilaa kirkossa pyritään henkilökohtaisella tasolla välttämään. Tällaisesta me haluamme parantua. Pahuus sieluntilana, hengellisenä sokeutena vaanii meitä jatkuvasti. Jatkuva katumus ei ole jotakin pimeää, vaan ojentautumista Jumalan kirkkautta ja hyvyyttä kohti. Jeesus Mestari kysyy meiltä jokaiselta: ” Mitä tahdot että Minä sinulle tekisin? ” Laajasti ottaen oikea vastaus meidän kaikkien kohdalla olisi: ”Rabbi, että saisimme näkömme takaisin.” Että tulisimme terveiksi.

Me emme täysin hallitse elämäämme. Me emme voi olla täysin sellaisia kuin haluamme olla. Mutta me voimme pyytää ja rukoilla, ettei Jumala ottaisi meiltä Pyhää Henkeään ja sitä kautta hengellistä näköämme. Ettemme tulisi fariseusten kaltaiseksi. Huomatkaa, miten parantunut mies ei pelkästään parantunut näkökyvyttömyydestään, vaan täyttyi Pyhällä Hengellä. Siksi hän saattoi opettaa totuudellisesti fariseuksia ”Kaikkihan me tiedämme, ettei Jumala kuuntele syntisiä”,  ja jatkaa… ”Minä, joka olin sokea, nyt näen ”. Ja niin syvässä oli oppineiden pahuus, etteivät he vieläkään lakanneet kyselemästä. Eivät antaneet kunniaa Jumalalle. Tätä on pahuus. Hyvän torjumista, ilmiselvän Jumalan teon aktiivista torjumista. Ihmeiden kieltäminen on Jumalan valtakunnan luonnollisen todellisuuden kieltämistä ja siten Jumalan vastustamista.

Huomatkaa: meillä Pyhän Hengen Lahjan sinetillä voidelluilla on erityinen Jumalan lahja. Mutta ei ole ketään, joka ei kuuluisi Jumalan rakkauden kutsun piiriin. Hän rakasti jopa näitä Jumalaa vihaavia fariseuksia. Jopa heitä!

Vielä on muutama päivä pääsiäistä jäljellä. Juhlimme ortodoksisessa maailmassa Kristuksen ylösnousemuksen ylivertaista juhlaa. Murheista ja synneistä pääsemisen juhlaa, anteeksiannon juhlaa, parantumisen juhlaa! Reitti on auki Taivasten valtakuntaan. Siellä me saamme vielä monin verroin täydellisemmin iloita paranemisesta. Ja huomatkaa, toisessa todellisuudessa me iloitsemme siitäkin, että myös muut ovat päässeet samaan paikkaan: Oi, kuinka ihanaa on, että sinäkin pelastuit. Ei fariseusten tavoin: Mitenkäs sinäkin täällä olet?

Me iloitsemme Jumalan hyvyydestä, riemuitsemme Jumalaan uskovien hyvyydestä, tunnemme lämpöä siitä, että parantajien Parantaja ja lääkäreiden Lääkäri vaeltaa kanssamme. Tuntien jokaisen ihmisen, hänen kotinsa ja tarpeensa. Amen.

Isä Jyrki Penttonen

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: