Pirkko Lundqvistin näyttely luovii ajassa: ”Eilinen ei ole ohi”

14/05/2015

Taide ja kulttuuri

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Kauniisti entisöity Puotilan kartano Itä-Helsingissä antaa Pirkko Lundqvistin kollaaseista koostuvalle taidenäyttelylle erinomaisesti sopivan ympäristön. Teokset ovat esillä kartanon piharakennuksessa, vuonna 1738 valmistuneessa ”Pehtoorin pytingissä”, jossa toimii toista vuotta Cafè Svenkka. Siellä voi kesäkaudella tutustua kuukausittain vaihtuviin eri taiteilijoiden taidenäyttelyihin.

Näyttelyn esittelylehtisessä Pirkko Lundqvist kirjoittaa:

”Törmään eiliseen penkoessani poisheitettyä. Paperia, romuja, kaunista, rumaa. Unohdettua. Oikeastaan en usko unohtamiseen. Kun muistaa, voi saada juuret uudenlaiselle kasvulle, uusille kuville.”

Kollaaseissa on pohjana käytetty muun muassa vanhoja asiakirjoja, kirjeitä ja lehtileikkeitä.

”Mutta joissakin asiakirjoissa on jotain erityistä merkitystä, vaikkapa tämä pienen tytön syntymätodistus. Se on kirjoitettu Tarton naistenklinikalla, ja todistuksen kulmaan on joku raapustanut laskutoimituksia, ja käyttänyt syntymätodistusta suttupaperina…”, kertoo Pirkko Lundqvist (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

”Mutta joissakin asiakirjoissa on jotain erityistä merkitystä, vaikkapa tämä pienen tytön syntymätodistus. Se on kirjoitettu Tarton naistenklinikalla, ja todistuksen kulmaan on joku raapustanut laskutoimituksia, ja käyttänyt syntymätodistusta suttupaperina…”, kertoo Pirkko Lundqvist
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Mistä on kysymys?

”Vuosia sitten olin mieheni kanssa kävelemässä Tarton pääkadulla ja poikkesimme sattumalta pieneen, hieman epämääräiseen kellaripuotiin. Puodin nurkasta löysimme parhaimmat päivänsä nähneen pahvilaatikon. Se sisälsi vanhoja asiakirjoja ja kirjeitä. Koska ne olivat niin kauniita, ihastuin niihin. Sitten tajusin, että vanhimmat ovat 1700-luvun lopulta, paljon on 1800-luvulta ja joitakin Viron itsenäisyyden ajalta. Ostin niitä ison pinon ja käytin niitä töitteni pohjana”, kertoo Pirkko Lundqvist.

Näyttelyn nimenä on ”Eilinen ei ole ohi”. Mitä sillä haluat kertoa?

”Meillä on taipumus katsoa vain eteenpäin. Mutta se ei toimi. Olemme kaikki kiinni meidän historiassamme. Se mitä me emme vielä nyt ole käsitelleet menneisyydestämme, sen me annamme eteenpäin seuraaville sukupolville. Ja me käsittelemme sitä, mitä meidän edeltäjämme ovat jättäneet käsittelemättä”, pohtii Lundqvist ja ottaa esimerkin: ”Kuten kansalaissota. Vasta nyt sitä on alettu käsitellä. Saksassa vasta nyt on nuori sukupolvi alkanut kiinnostua holokaustista ja kyennyt sitä käsittelemään.”

Pirkko pohtii asiaa myös yksilötasolla: ”Ongelmat, joita on kohdattu, kohdataan aina uudelleen ja uudelleen. Niin kauan, kunnes tajuamme, että nämä ongelmat on kohdattava ja käsiteltävä. Eli näissä töissä on ajatuksena, että eilinen kulkee mukanamme”, hän kiteyttää.

Pirkko Lundqvist näyttelyn avajaisissa 8.5.2015. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Pirkko Lundqvist näyttelyn avajaisissa 8.5.2015.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Oliko ihan sattuma, että nämä paperit sinulle joutuivat?

”Kyllä se oli lähinnä sattuma, mutta sanon nyt ’hyvänä ortodoksina’, että oli siinä johdatustakin… ”, nauraa Pirkko ja jatkaa: ”En silloin mitään etsinyt, kuljettiin vaan Tarton pääkatua ja mentiin sisälle.”

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Itseäni kiinnostaa historian harrastajana, kuinka kollaaseihin valikoituivat juuri esilläolevat asiakirjat. Asiakirjat ovat peräisin kartanoista, armeijan esikunnista, kouluista ja pappiloista.

”Siihen vaikutti minun turhamaisuuteni”, nauraa Pirkko. ”Koska papereita oli hirveä määrä, poimin niistä visuaalisesti kiinnostavimmat. Eli ne, jotka olivat toisia huonomassa kunnossa. Siis – kaikkein kellastuneimmat, kauniisti repaleiset tai muuten vain minua miellyttäneet paperit. Joukossa oli paljon hyvässä kunnossa olevia, jotka eivät minua kiinnostaneet. Koska olin aiemmin tehnyt kollaaseja, ajattelin, että jotain tällaista niistä tekisin. Niin työ lähti liikkeelle”, kertoo Lundqvist.

Pirkon puoliso Johan kertoi näyttelyn avajaisissa  dokumenttien alkuperästä. Hän arveli, että puna-armeijan sotilaat olivat ryöstäneet niitä Tarton alueen kartanoista, pappiloista ja armeijan esikunnista. Ja jonkun sitten rahapulassa myyneen niitä eteenpäin.  (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Pirkon puoliso Johan (kuvassa oikealla) kertoi näyttelyn avajaisissa dokumenttien alkuperästä. Hän arveli, että puna-armeijan sotilaat olivat ryöstäneet niitä Tarton alueen kartanoista, pappiloista ja armeijan esikunnista. Ja jonkun sitten rahapulassa myyneen niitä eteenpäin.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Pirkko Lundqvistin teokset sopivat Cafè Svenkkaan hienosti. Ensi silmäyksellä ei erota, että kyseessä olisi taidenäyttely. Näyttää kuin taulut kuuluisivat kahvilan sisutukseen ja kertoisivat rakennuksen historiasta.

Katselin näitä kollaaseja pitkään. Ensiksi huomioni kiinnittyi alkuperäisten dokumenttien runsaisiin historiallisiin yksityiskohtiin. Asiapapereissa tekstejä on viroksi, venäjäksi, saksaksi ja ruotsiksi. Vasta toisella tarkastelukerralla huomasin Lundqvistin herkän käden jäljet teoksissa. Lisätyt yksityiskohdat tai siveltimen jäljet on tehty hienovaraisesti, ikään kuin katsojan mielikuvitusta kiehtovaksi mutta ei ohjaavaksi. Vihdoin kolmannella kerralla ymmärsin ottaa pari askelta taaksepäin ja tarkastella kutakin teosta kokonaisuutena. Näin tavoitin jokaisesta teoksesta ikään kuin kolmannen ulottuvuuden.

Teoksissa on runsaasti kiintoisia yksityiskohtia. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Teoksissa on runsaasti kiintoisia yksityiskohtia.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Poikkean varmasti toukokuun aikana kahville Cafè Svenkkaan ja uppoudun uudelleen kollaasien aikasyövereihin. Tuolloin tarkastelen myös ensi vierailulla huomiotta jääneet akvarellit.

Aristarkos Sirviö

 

Pirkko Lundqvistin kollaasit ja akvarellityöt ovat näytteillä toukokuun loppuun asti.

Cafè Svenkka Puotilan kartanossa

Puotilantie 7

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: