Onko Virossa lottovoitto syntyä venäjänkieliseksi?

30/05/2015

Artikkeli

Neuvostosotilasta esittävän pronssipatsaan ympärille kietoutuneet levottomuudet Tallinnassa keväällä 2007 heijastuvat edelleen venäjääpuhuvien ja virolaisten suhteisiin Virossa. (Kuva/Photo: Risto Vuorinen)

Neuvostosotilasta esittävän pronssipatsaan ympärille kietoutuneet levottomuudet Tallinnassa keväällä 2007 heijastuvat edelleen venäjääpuhuvien ja virolaisten suhteisiin Virossa.
(Kuva/Photo: Risto Vuorinen)

Venäjää puhuva virolainen on myyttinen olento. Hänet leimataan edelleen helposti miehittäjäksi. Sillä ei ole merkitystä, ettei hänellä ole yleensä mitään tekemistä Neuvostoliiton 1940 -luvulla toimeenpannun miehityksen kanssa. Häntä pidetään myös sopeutumattomana, koska hän ei läheskään aina puhu maan virallista kieltä. Sitä ei käy kieltäminen, ettei venäläisväestön integroituminen Viroon ole edennyt toivotulla tavalla. Tutkimukset todistavat, että pääsyyt siihen löytyvät Viron terävän pään tekemistä pelivirheistä.

Tulin juuri Tallinnan KUMU:ssa järjestetystä tilaisuudesta, jossa esiteltiin Viron yhteistyö-säätiön (SA Eesti koostöö kogu) julkaisemaa Viron sosiaalis-taloudellisen kehityksen vuosiraporttia 2014-2015 (Eesti inimarengu Aruanne). Kaikki 300-sivuisen tutkimuksen kokoamista johtaneet professorit olivat paikalla. Pitkän paneelikeskustelun lopuksi heiltä kysyttiin, että onko lottovoitto syntyä Viroon?

Kaikki seitsemän paikalla ollutta tekijää olivat yksimielisiä siitä, että kyllä se lottovoittoa merkitsee. Sillä edellytyksellä, että syntyy Virossa oikeaan paikkaan. Jos syntyy esimerkiksi koillis- tai kaakkoiskulmalle tai maaseudun vähäväkiseen muuttotappiokuntaan köyhien vanhempien lapseksi, ei ilmeisesti tullut ihan lottovoittoa.

Viro on maailman parinsadan maan kehitystasoa mittaavalla listalla sijalla 33. Sosiologi Juhan Kivirähk muistutti puheenvuorossaan, että parikymmentä vuotta sitten Viro oli sijalla 27.

Tilaisuuden jälkeen menin kysymään tutkimuksia tehneeltä ja yhtenä raporttia laatineenlta, lähinnä Virossa asuvien sosiaaliseen kanssakäymiseen perehtyneeltä Tallinnan yliopiston sosiologian professorilta Ellu Saarelta, että onko lottovoitto syntyä Viron venäläiseksi?

”Se riippuu siitä, mihin synnyt ja minkälaiset resurssit ovat perheelläsi. Jos perheelläsi on paljon voimavaroja, joilla tuetaan esimerkiksi viron kielen taitoja, niin ilmeisesti ei syntyminen venäjänkieliseen perheeseen merkitse tappiota. Jos sinuun panostetaan, ei sinulla ole ongelmia myöskään vironkielisessä perheessä”, vastasi Saar.

”Mutta jos synnyt Narvaan ja työttömyydestä kärsivään perheeseen, ei se ole lottovoitto”, hän lisäsi. Jatkoin kysymällä, että kuinka suuri osa venäläisperheisiin syntyneistä lapsista syntyy lottovoittajana?

”Selvästi pienempi osa. Mutta myös virolaisten keskuudessa on sama jako, eli lottovoittajiin verrattavien lasten osuus on alle puolet. Muun muassa professori Marju Lauristinin tekemien tutkimusten mukaan perheen kulttuuripääoman osuus on äärimmäisen tärkeä lapsen tulevaisuudelle”, muistutti Saar.

Entäpä jos vertaamme tätä päivää tilanteeseen 15 vuotta sitten. Ovatko  Viron venäläiseen perheeseen syntyvien lasten mahdollisuudet päästä hyville oksille parantuneet, kysyin professorilta.

”Vaikea kysymys, sillä konkreettisia lukuja ei ole olemasa. Mutta jos nyt vertailemme Viron kansalaisuuden omaavien, viron kielen taitavien venäläisten etenemismahdollisuuksia yhteiskunnassa maan virolaisten mahdollisuuksiin, on vironvenäläisilla selvästi vaikeampi edetä. Esimerkiksi heidän on paljon vaikeampi päästä johtavaksi asiantuntijaksi Virossa”.

Nyt päästiin ongelman yhteen ytimeen. 1990 -luvulla tehtiin Virossa nimittäin suuri virhe. Tuolloin päättäjien johtavana tavoitteena oli muuttaa maassa asuvat, venäjää puhuvat vironkielisiksi. ”Olisi tietenkin pitänyt aloittaa uudistus alimmalta tasolta, esikouluikäisistä. Virossa aloitettiin korkeakoulutasolta”, sanoi professori Saar.

Eli mm. tästä syystä Virossa asuva venäjänkielinen, oli hän nuori tai vanha, hakee yleensä edelleen paikkansa vironkielisten ja -mielisten hallitsemassa yhteiskunnassa. Hänestä ei ole tullut yhteiskunnan päättäjien toivomaa, kiltisti viron kieltä puhuvaa, virolaiseen yhteiskuntaan kivuttomasti integroitunutta jäsentä.

Harmaa passi heilahtaa

Virossa on noin 330 000 venäjänkielistä. Heistä suurimmalla osalla on maan kansalaisuus. Heistä ainakin 85 000 on edelleen vailla minkään valtion kansalaisuutta. Heillä on ns. harmaa passi, jolla voi matkustaa ilman viisumia EU:n alueelle ja Venäjälle.

Harmaan passin omistajat eivät voi äänestää Viron parlamenttivaaleissa, mutta paikallisvaaleissa heillä on äänioikeus. Vailla kansallisuutta olevien lisäksi Virossa elää vajaa 90 000 Venäjän kansalaista. Äidinkielenään venäjää puhuvilla on mahdollisuus saada Viron kansalaisuus osoitettuaan hallitsevansa auttavasti maan virallisen kielen ja perustiedot maan historiasta.

Raskaan teollisuuden tuomia

Reilu neljäsosa Virossa asuvista puhuu äidinkielenään venäjää. Venäläisväestön pääosa siityi Viron alueelle neuvostoaikana, vuosina 1945-1991.  He muuttivat lähinnä Koillis-Viroon. Raskaan teollisuuden, kaivostoiminnan ja energiantuotannon voimakas kehittäminen avasivat Suomenlahden tuntumassa uusia työpaikkoja. Vastaavasti Viron alkuperäisväestöä siirrettiin neuvostokauden alkuaikoina muualle Neuvostoliittoon pakkokeinoin.

Venäläisväestö elää edelleen pääosin suurissa yhteisöissä, jotka syntyivät aikanaan teollisuus- tai energialaitosten, kaivosten ja rautateiden solmukohtiin. Pääkeskittymiä ovat mm. Itä-Virumaan Kohtla-Järve, Jõhvi ja Narva sekä Tallinna, Tartto ja Pärnu.

Ennen maan liittämistä Neuvostoliiton osaksi tiedetään Virossa asuneen noin 25 000 vironvenäläistä. He olivat pääasiassa noin 350 vuotta sitten Peipsijärven länsirannalle Venäjältä uskontonsa takia karkoitettuja ns. vanhauskoisia ortodokseja, starovertseja.

Neuvostoaikana vironvenäläisten määrä nousi lähes puoleen miljoonaan, eli yli kolmannekseen maan väestöstä. Nykyään venäjänkielisiä on laskettu olevan lähes 350 000.

”Olet miehittäjä”

Valtaosa venäjänkielisistä pärjää sosiaalisessa ympäristössään omalla äidinkielellään. Siksi  motivaatio maan virallisen kielen oppimiseen on ollut yleensä heikko. Koska valtaosa venäjänkielisistä siirtyi Viroon jo kymmeniä vuosia sitten, kasvavat heidän jälkeläisensä jo kolmannessa, osin jopa neljännessä sukupolvessa.

Virolaisen kantaväestön neuvostoaikana kokemat kolhut tuntuvat edelleen suhtautumisessa venäläisvähemmistöön. Joidenkin virolaisten kuulee edelleen käyttävän sanaa ”okupant” – miehittäjä. Vastaavasti maan venäläisväestön identiteetti koki kolhun Neuvostoliiton hajottua. Aikoinaan Moskovassa yhteiseksi kotimaaksi määrätty Viro muuttui kertaheitolla itsenäiseksi tasavallaksi.

Historian kokemukset ja ristiriitaiset tulkinnat sekä niistä aiheutuva kitka ovat olleet osaltaan jarruttamassa venäjänkielisten integroitumista Viroon. Historian painolasti pitää virolaiset ja maan venäläistaustaiset edelleen melko tiukasti omissa leireissään.

Pronssimellakat säikäyttivät

Toinen kielivähemmistössä katkeruutta aiheuttava tekijä on toimeentulon vaikeutuminen vielä 1980-luvulla kukoistaneilla teollisuus- ja kaivosalueilla. Neuvosto-Virossa kehitetty sota- ja raskas teollisuus sekä kaivostoiminta on ajettu paljolti alas ja jättänyt paremman elämän takia ”länteen” muuttaneet venäläistyöläiset ja heidän jälkeläisensä vaille riittävää toimeentuloa. Venäläistaustaisten tulot ovat tutkimusten mukaan edelleen pienemmät kuin kantaväestön palkat. Toisaalta esimerkiksi Koillis-Viron kaivosalueella tulotaso oli taannoin selvästi Viron keskimääräistä parempi, koska pimeässä ja kosteassa tehty kaivostyö kulutti tekijäänsä molemmista päistä.

Pinnan alla kyteneet ristiriidat ja Viron hallituksen tahto näyttää voimansa sytyttivät eräissä venäläispiireissä vastareaktion huhtikuussa 2007. Erityisesti iäkkään venäläisväestön identiteettiä symbolisoivan, neuvostosotilasta esittävän pronssipatsaan siirtäminen Tallinnan Tõnismäeltä kaupungin sotilashautausmaalle johti väkivaltaisiin mielenilmaisuihin. Puhjennutta sekasortoa käyttivät hyväkseen myös näyteikkunoita rikkoneet ja liikkeitä ryöstelleet pikkurikolliset.

Heti ns. pronssimellakoiden jälkeen Viron hallituksessa oli henkeä, joka lupasi panostaa mm. venäjänkieliseen västönosan saamaan informaatioon. Tuonaikainen väestöministeri Urve Palo arvioi, että suunnitteilla olleesta Viron valtiontelevision ETV:n toisesta kanavasta pitäisi rakentaa venäjänkielinen kanava. Se olisi valtion kädenojennus kielivähemmistölle ja takuu koko valtiolle siitä, ettei maan rajojen takaa syötetty poliittinen propaganda saa vähemmistössä yliotetta. Tv-kanavahanke ei kuitenkaan toteutunut venäjänkielisenä. Syyksi on mainittu rahoitusongelmat.

Viides kolonna

Viron venäläisväestön oloihin panostaminen nousi puheenaiheeksi uudelleen Ukrainan tapahtumien seurauksena. Viron mediassa kyseltiin, marssiiko Virossa esiin tilanteen niin vaatiessa ”viides kolonna”,  joka olisi valmis siirtymään maahantunkeutujien puolelle mahdollisessa itänaapurin masinoimassa konfliktissa?

Kyselytytkimusten tulokset kuitenkin osoittivat, että tällainen pelko on turha. Pieniä marginaaliryhmiä lukuunottamatta venäjää puhuvat pitävät Viroa kotimaanaan, eivätkä haluaisi elää itärajan takana vallitsevissa oloissa.

Jotta venäläisväestön integroituminen sujuisi aiempaa paremmin, Viron hallitus on päättänyt panostaa tulevana syksynä toimintansa aloittavaan, venäjänkieliseen ETV+ -kanavaan. Sen ohjelmisto rakennetaan eräällä tavalla vastapainoksi Venäjän presidentti Vladimir Putinin ajamaa politiikkaa tukeville propagandakanaville, joiden ohjelmistoa kuluttavat päivittäin lähes kaikki Viron venäjänkieliset.

Kanavan painopiste tulee kuitenkin olemaan Viron asioista tiedottamisessa venäjänkieliselle. Nyt he tuntevat paremmin Venäjän kuin Viron. Viron yleisradioyhtiön hallituksen jäsen Ainar Ruussaar pitää tilannetta hyvin surullisena. Satoihin tuhansiin nouseva väestönosa ei juuri tunne asuinmaataan, ei vironvenäläistä kulttuuria, ei virolaista kulttuuria eikä juuri muutakaan asuinmaahansa liittyvää osa-aluetta. Eivät Mokovassa tuotetut tv-ohjelmat niistä kerro. ETV+ aikoo myös mobilisoida venäjää puhuvia yhteistoimintaan erilaisten hankkeiden saavuttamiseksi.

Vihapuheita ja kyräilyä

Viron venäjää puhuvat mielletään monesti yhtenäiseksi kansanryhmäksi. Tämä on väärä käsitys. Mm. entisten kaivos- ja teollisuustyöläisten jälkeläisistä on versonut vaikuttajia ja ammattilaisia lukuisille elämän alueille. Kohtla-Järvellä syntyneestä Jevgeni Ossinovskista (SDE)  tuli Viron ensimmäinen venäläistaustainen ministeri tultuaan valituksi opetus- ja tiedeministeriksi keväällä 2014.

Valtaosa nuoresta venäläispolvesta alkaa jo hallita viron kielen. Kuten tuore raportti sosiaalis-taloudellisesta kehityksestä todistaa, on viron kielen taito ehdoton edellytys ammattiuran luomiselle Virossa. Valtaosa venäläistaustaisesta nuorisosta ei kuitenkaan näe tulevaisuuttaan synnyinmaassaan. Se toivoo löytävänsä paikkansa jostain muualta lännessä, jossa vallitsee suvaitsevaisempi ilmapiiri.

Muutama vuosi sitten valmistuneen, USA:n rahoittaman tutkimuksen mukaan peräti kolmannes virolaisnuorista vihaa tai suhtautuu pelonsekaisesti ja vältellen venäläisiin. Saman tutkimuksen mukaan venäläisnuorilla on vastaava asenne selvästi harvemmin.

(Kuva/Photo: YLE )

(Kuva/Photo: YLE )

Risto Vuorinen,

Tallinna

, , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: