Arkkipiispa Leo tyrmistynyt metropoliitta Ambrosiuksen lausunnoista

18/06/2015

Artikkeli

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkona. Sillä on tietty vapautensa päättää omista asioistaan, mutta yhtenä paikalliskirkkona se noudattaa ekumeenisten kirkolliskokousten säätämiä kanoneita kuten muutkin paikalliskirkot. Se ei voi mennä muuttamaan niitä toteamalla ne esimerkiksi vanhentuneiksi tai meidän aikaamme soveltumattomiksi.

Melko yleisesti näyttää siltä, että tämä on asia, joka hyvin monilta ortodokseilta kokonaan unohtuu – tai mikä pahempaa: asiaa ei ole lainkaan käsitetty. Ei ole mitenkään merkillistä, että maallinen lehdistö teki kohujuttuja ortodoksisen kirkon vanhoillisuudesta ja arkkipiispa Leon konservatiivisuudesta uutisoidessaan suuren paaston aikaisesta tapahtumasta, kun luterilainen naispiispa oli metropoliitta Ambrosiuksen kutsusta Uspenskin katedraalin alttarissa liturgian yhteydessä tapahtuneen pappisvihkimyksen ajan.

Kanonit edelleen voimassa

Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi on käsitellyt asian arkkipiispa Leon yhteydenoton jälkeen, ja saatuaan pyytämänsä selvityksen metropoliitta Ambrosiukselta, se on antanut hänelle varoituksen kanonisen perinteen rikkomisesta.

Ekumeenisen patriarkaatin pyhän synodin mukaan alttarissa saavat olla vain ne henkilöt, jotka kulloinkin toimittavat palvelusta. Ensisijaisesti kyse ei ole naisista – alttari ei ole edes niiden pappien paikka, jotka eivät osallistu palveluksen toimittamiseen, vaan myös he ovat kirkkosalissa rukoilijoina aivan kuten muutkin palvelukseen rukoilijoina osallistuvat.

Kanonit ovat siis edelleen voimassa, vaikka Uspenskin välikohtauksen jälkeen esiintyi toisenlaisiakin mielipiteitä. Muun muassa eräässä haastattelussa metropoliitta Ambrosius itse kiisti tällaisten kanonien olemassaolon.

Metropoliitta Ambrosiuksen lausunnot

Helsingin Sanomat on haastatellut puhelimitse metropoliitta Ambrosiusta, ja nettiuutisen (17.6.) mukaan metropoliitta Ambrosius ei katso saaneensa varsinaista varoitusta. Hänen mielestään kyseessä on eräänlainen kannanotto. Ambrosius sanoo HS:n puhelinhaastattelussa mm:

”On aika selvää, että Konstantinopolin patriarkka elää kirkollisessa kehityksessä eri aallossa kuin me täällä Suomessa. Itä-Euroopan maissa ei vielä oikein ole opittu ekumeniaa, koska siellä on eletty niin pitkään ortodoksisessa monokulttuurissa.”

Loukkaus koko ortodoksista maailmaa kohtaan

Arkkipiispa Leo on täysin tyrmistynyt metropoliitta Ambrosiuksen esittämistä ajatuksista.

”Kyseessä on mitä ankarin mahdollinen varoitus, koska pyhän synodin kirjeessä nimenomaan mainitaan seuraamukset, ellei varoituksen saaja ota sitä vakavasti. Metropoliitta Ambrosius on nyt siinä tilanteessa, ettei voi kulkea asetetun rajan yli”, arkkipiispa Leo sanoo ja jatkaa:

”Metropoliitta Ambrosiuksen suhtautuminen on aivan uskomaton loukkaus koko ortodoksista maailmaa kohtaan, jota tässä nimenomaisessa tapauksessa edustaa ekumeeninen patriarkka ja pyhä synodi. Metropoliitta Ambrosius näyttää sulkevan itsensä tämän kokonaisuuden ulkopuolelle.”

Hän jatkaa ekumeenisen patriarkaatin edustavan nimensäkin mukaisesti oikeaa ekumeenisuutta, ja huomauttaa Itä-Euroopan maissa ymmärrettävän ja elettävän ortodoksisuutta aidolla tavalla, sekoittamatta siihen protestantismin piirteitä, mihin hänen mukaansa Suomessa useinkin pyritään.

”Metropoliitta Ambrosiuksen teko sinänsä ja hänen nyt antamansa lausunnot eivät ole sitä ekumeniaa, jota me ortodokseina ortodoksisessa kirkossa Suomessakin harjoitamme. Hänen kannanottonsa on itse asiassa todella loukkaus sitä ekumeniaa kohtaan.”

Arkkipiispa muistuttaa myös siitä, mihin kaikkeen metropoliitta Ambrosius on piispanvihkimyksen yhteydessä sitoutunut niin kirkkomme kanonisessa merkityksessä kuin käytännössäkin:

”Siihen nähden tämä on täysin vastuuton teko häneltä.”

Arkkipiispa painottaa myös, että puheenaoleva tapahtuma ei ensisijaisesti millään tavalla liity naispappeuteen eikä feminismiin.

”Koko ortodoksisen maailman yksittäiset paikalliskirkot ovat ihmetelleet tätä raskaasti ja jo Uspenskin katedraalissa ihmiset reagoivat tapahtumaan, loukkaantuivat ja hämmentyivät siitä. Loppujen lopuksi kysymys on kurittomuudesta.”

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous käsittelee pyhän synodin päätöksen mahdollisia jatkotoimia seuraavassa kokouksessaan. Metropoliitta Ambrosiusta saatetaan kuulla kokouksessa, mutta päätöksenteossa hän luonnollisesti on jäävi.

”Ei tunne kanonista oikeutta”

Arimo Nyström, joka on Thessalonikin yliopistossa Kreikassa suorittanut ptyhiúhos theologías -tutkinnon ja jatkanut Roomassa kanonisen oikeuden opintoja sekä toiminut Joensuun yliopistossa joitakin vuosia tuntiopettajana nimenomaan kanonisen oikeuden kurssilla, sanoo:

”Tämä nähdäkseni osoittaa, että metropoliitta Ambrosius ei lainkaan tunne kanonista oikeutta. Kanonit on säädetty tietyssä järjestyksessä ja ne ovat ekumeenisten kirkolliskokousten vahvistamia. Ne voidaan, jos sellaista tarvetta on, peruuttaa vain samassa järjestyksessä. Metropoliitta Ambrosiuksen pitäisi piispana olla kaikesta tästä hyvin tietoinen.”

Hän jatkaa, että piispan kuitenkin on vihkimyksessään tehtävä lupaus, ikään kuin vala, että hän pitää kanoneista kiinni samalla tavalla kuin hän pitää kiinni kirkon uskosta. Nyströmin mukaan ortodoksisessa maailmassa piispanvihkimykseen liittyy prosessi, jossa tutkitaan, hallitseeko piispakandidaatti kanonisen oikeuden.

”Ortodoksisen piispan tulee sisäistää ja olla sitoutunut Kirkon pyhiin kanoneihin”, hän sanoo. ”Kanonit ovat eräällä tavalla ortodoksisen kirkon koossa pitävä voima.”

Nyström ottaa esille myös metropoliitta Ambrosiuksen viime Ortodoksiviestissä kirjoittaman Esipaimenelta-palstalla julkaistun ”Päivittämistarpeita”-tekstin, jossa metropoliitta esittää mm. ajatuksen siitä, että jokaisen kirkon, siis myös Suomen ortodoksisen kirkon, ”on syytä päivittää arvojaan ja asenteitaan eronneisiin, sinkkuihin, samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja avoliittoon”. Hän kyllä toteaa kirjoituksessaan, että yleisortodoksinen kirkolliskokous tätä tuskin tulee tekemään, ja esittääkin kysymyksen: ”Mutta mitä voisimme tehdä Suomessa?”

Nyström hämmästelee metropoliitan ajatusta siitä, että Suomen pikkuisen ortodoksisen kirkon piispainkokous yksin voisi puuttua mihinkään kirjoituksessa esitettyihin seikkoihin – esimerkiksi kumota leskeksi jääneiden pappien uudelleenavioitumiskiellon niin, etteivät nämä silti menettäisi pappeuttaan.

”Ei tämmöisiä asioita mennä kumoamaan meidän yhteisössämme, se on täysin mahdotonta. Keskustelukin pitäisi aloittaa aivan toisella tavalla, kunnioittamalla tätä, mitä sanotaan kanoniseksi perinteeksi”, hän sanoo.

”Sen jälkeen olisi vielä tarkkaan mietittävä, voidaanko esimerkiksi pyytää tulkintoja patriarkaatista tällaisen asian puitteissa”, hän jatkaa.

”En millään tavalla kiistä sitä, etteivätkö nämä metropoliitta Ambrosiuksen pyrkimykset tässä asiassa ole ihan järkeenkäyviä ja hyviä sinänsä. Niitä ei vain voi edes pyrkiä toteuttamaan hänen esittämällään tavalla.”

Nyström epäilee kuitenkin, tulisiko patriarkaatista ymmärtämystä esimerkiksi pappien uudelleenavioitumiselle.

”Yhtä hyvinhän me saisimme sitten naispappeudenkin sieltä”, hän naurahtaa. ”Naispappeudelle ei nimittäin ole mitään teologista estettä, niin kuin tiedämme.”

Nyström kommentoi myös lyhyesti Helsingin Sanomien uutista:

”Metropoliitta Ambrosius näyttää kokonaan unohtaneen, ettei ekumeeninen patriarkaatti ole saanut nauttia ortodoksisesta monokulttuurista ollenkaan vuoden 1453 jälkeen. Patriarkaatti joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan veitsenterällä islamin kanssa – eikä dialogi ole mitenkään tasapuolista.”

Hänen mielestään myös patriarkaatin ekumeenisesta osaamattomuudesta syyttäminen on törkeää vääristelyä ja hän viittaa vain parina esimerkkinä keskusteluihin roomalaiskatolisen kirkon kanssa sekä jäsenyyteen Kirkkojen maailmanneuvostossa.

Hellevi Matihalti

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: