Metropoliitta Stefanos: Kirkko ei ole ostoskeskus

19/06/2015

Haastattelu

Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos.  (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö )

Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos ottaa meidät vastaan Wismarin varrella sijaitsevassa Viron ortodoksisen kirkon (EAÕK) kirkkokeskuksen vanhassa viehättävässä rakennuksessa, joka on saanut tyyliin sopivan lisärakennuksen – sijaitseehan siinä metropoliitan residenssin ja kanslian lisäksi myös Pyhän Platonin seminaarin tilat ja Nuorisoliiton tilat. Metropoliitalla on takanaan viikonloppuna pidetty kirkolliskokous. Se on Viron ortodoksisen kirkon 19. sitten vuoden 1999, jolloin Stefanoksesta tuli neuvostomiehityksen jälkeen vanhan statuksensa saaneen Viron ortodoksisen kirkon metropoliitta.

Metropoliitan mukaan kirkolliskokouksessa on ollut hyvä ja myönteinen ilmapiiri

Viron ortodoksisen kirkon (EAÕK) keskustalo Tallinnassa. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Viron ortodoksisen kirkon (EAÕK) keskustalo Tallinnassa.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

 Teologinen koulutus tärkein kysymys

Kirkolliskokous mahdollistaa erinomaisesti piispojen ja seurakuntapappien tapaamisen, vaikka ensisijaisesti tietenkin käsitellään esillä olevat asiat. Tämän kertaisen kokouksen eräänä tärkeänä seikkana metropoliitta näkee päätöksen, jonka mukaan seurakunnat alkavat itse maksaa pappinsa palkan – tähän saakka kirkko on maksanut ne kirkkokeskuksesta käsin. Myös Saaremaalla sijaitsevan nunnaluostarin tilannetta on käsitelty: luostariin tulee kynttilätehdas, joka poikkeaa Lintulan luostarin kynttilätehtaasta sikäli, että siellä valmistetaan kirkkokynttilöiden ohella erilaisia koriste- ja designkynttilöitä lahjatavarakauppoihin.

Nuorisotyön tehostamista kirkolliskokous on tarkkaan pohtinut, koska siinä on ollut ongelmia. Nyt onkin perustettu komitea hoitamaan asiaa, ja myös seurakunnat tuovat oman panoksensa, jotta nuorisotyö saadaan paremmin tavoittamaan nuoret ja sitouttamaan heidät kirkon elämään.

Ehkä tärkeimpänä kysymyksenä metropoliitta Stefanos pitää kuitenkin teologisen koulutuksen järjestämistä Virossa. Hän sanoo olevansa erittäin onnellinen, että tämä ongelma nyt on saamassa hyvän ratkaisun, kun Viron Ev.lut kirkon teologinen instituutti ja Pyhän Platonin seminaari ovat solmineet yhteistyösopimuksen, ja se astuu voimaan syyskuussa.

Lisäksi hän pitää erittäin merkittävänä sitä, että patriarkka Bartolomeos on lähettänyt piispa Makarioksen avuksi seminaariin ja pedagogiseen työhön. Piispa Makarioksesta tulee seminaarin dekaani.

Metropoliitta Stefanos on suunnitellut toisenkin tärkeän tehtävän piispa Makariokselle.

Kirkkojen yhteistyön syventäminen

Kun keskustelemme Suomen ja Viron kirkkojen suhteesta, metropoliitta korostaa sen toimivuutta – on hyvää ymmärtämystä puolin ja toisin sekä erityisesti lämpimiä suhteita papistoon ja piispoihin. Hänen mielestään piispojen kanssa olisi enenevässä määrin keskityttävä nimenomaan hengelliseen toimintaan. Hänellä ei ole vähäisintään epäilystä, etteivätkö suhteet jatkossa yhä syvenisi.

”Olemmehan veljiä”, hän sanoo.

Ja jälleen kerran hän haluaa lausua suuret kiitokset Suomen ortodoksiselta kirkolta, seurakunnilta, yhdistyksiltä ja yksityisiltä saadusta avusta Viron kirkon jälleenrakentamisen aikana.

Metropoliitta Stefanos vierailee usein Suomessa, jossa hänellä on paljon ystäviä. Kuvassa metropoliitta siunaa kirkkokansaa Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa kirkkoslaavinkielisen liturgian jälkeen. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Metropoliitta Stefanos vierailee usein Suomessa, jossa hänellä on paljon ystäviä. Kuvassa metropoliitta siunaa kirkkokansaa Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa kirkkoslaavinkielisen liturgian jälkeen.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Metropoliitalla on realistinen visio siitä, miten tätä yhteistyötä kirkkojemme kesken voitaisiin syventää ja laajentaa.

Hänen mielestään ortodoksisen kirkon on annettava vahva todistus yhteiskunnassa, jossa on paljon uskonnollista synkretismiä, ja tällöin Suomen ja Viron ortodoksisten kirkkojen lisäksi mukana olisi myös Ruotsin ekumeenisen patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko.

Yhteinen todistus on aina vahvempi kuin yhden paikalliskirkon todistus. Hän arvelee, että nämä kirkot voisivat vuosittain järjestää yhden tai kaksi tapaamista, koska tarpeen on erilaisten ongelmien pohtiminen – hän mainitsee esimerkkeinä suhtautumisen homoseksuaalisuuteen ja ekologisiin kysymyksiin, mutta monia muita yhteisiä ongelmia kirkoilla myös on ratkaistavana. Ja kirkon on annettava Kirkon traditionaalisessa kontekstissa hyvin positiivinen ja avoin kuva todistaakseen totuudesta ja uskosta yhteiskunnassa, jossa se elää.

Hänen näkee työskentelyn tähän suuntaan todella merkittävänä ajassamme. Tämän tehtävän hän aikoo antaa piispa Makariokselle, kun tämä tulee Viroon, ja hän uskoo vakavasti yhteisen esiintymisen olevan suureksi hyödyksi kirkon antamalle todistukselle.

Usko on enemmän kuin mikään muu

Kun metropoliitta Stefanos korostaa voimakkaasti todistusta, jonka ortodoksisten kirkkojen pitää antaa maailmalle, on helppo esittää kysymys, mitä itse asiassa ortodoksinen kirkko voi antaa tämän hetken ihmiselle tässä sekulaarissa maailmassa.

”Totuuden. Totuuden”, metropoliitta vastaa välittömästi. ”Se on ensimmäinen tehtävämme. Uskollisuus traditiolle. Ei suinkaan sellaiselle traditiolle, joka on totaalisesti suljettu, vaan traditiolle, joka on elävä tässäkin päivässä.”

Henkilökohtaisena käsityksenään hän varioi jo aikaisemmin esittämäänsä näkemystä, että synkretismi on ajan merkittävä kysymys. Ja silloin ortodoksisen kirkon tärkein anti on uskon totuus.

”Ortodoksisen kirkon suuri ongelma on, että käytämme kovin kohteliasta sanastoa. Meidän pitäisi olla erittäin realistisia ja käsittää täysin, että elämme yhteiskunnassa, jonka kanta muuttuu koko ajan yhä ristiriitaisemmaksi suhteessaan tradition kulttuuriin, filosofiaan ja teologiaan. Meillä on vain yksi annettavana: usko, uskon tunnustaminen, ja tämä on enemmän kuin mikään muu. Meidän on kirkossa puhuttava selkeästi. Meidän on säilytettävä identiteettimme, meidän on suojeltava ortodoksista uskoa.”

Metropoliitta Stefanos ja rouv Treima kirkon keskustalossa. Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Metropoliitta Stefanos ja rouva Treima kirkon keskustalossa.
Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

 

Kalenterikysymys ja kirkkojen ykseys

Kun Viron ortodoksinen kirkko siirtyi vuonna 2011 Konstantinopolin patriarkaatin käyttämään korjattuun kalenteriin, jossa pääsiäinen ja siitä johtuvat juhlat määräytyvät juliaanisen kalenterin mukaan, käytetään gregoriaanista kalenteria koko ortodoksisessa maailmassa enää vain Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Millaiset vaikutukset pääsiäisen siirtämisellä Viron kirkossa on ollut?

Metropoliitta selittää, että ainakaan mitään suuria ongelmia ei ole esiintynyt – ehkä joitakin vähäisiä, kun pääsiäistä nyt vietetään kahtena eri ajankohtana.

”Mutta tärkeintä on Kirkon ykseys”, hän sanoo. ”Ja meidän ensimmäinen syymme muutokseen olikin, että meillä on nyt yksi yhteinen kirkollinen pääsiäisen ajankohta. Se on erittäin positiivista tällä hetkellä.”

”Mitä tulee ympäröivän yhteiskunnan käsitykseen asiasta – sehän ei ole minun ongelmani. Joka tapauksessa on parempi, että meillä on nyt ortodoksinen kalenterimme. Ja kun ajattelen, miten kirkon ulkopuoliset ihmiset täällä Virossa viettävät pääsiäistään, en todellakaan ymmärrä, onko se pääsiäisen arvostamista juhlana. Kun suurella viikolla, jopa suurena perjantaina, ihmiset menevät baareihin juomaan ja diskoihin tanssimaan – onko se pääsiäisen juhlimista? On paljon parempi, että kirkolla on pääsiäisjuhla aivan toisena päivänä.”

Hän kertoo jo Ranskan-vuosinaan, toimiessaan apulaispiispana Naziansin piispan nimikkeellä Nizzassa, havainneensa tämän saman käyttäytymismallin. Yleisortodoksisen kalenterin noudattaminen antoi ortodoksisille yhteisöille paljon paremman ja selkeämmän mahdollisuuden viettää pääsiäistä, ylösnousemusjuhlaa.

Metropoliitan mukaan patriarkka Bartolomeos näkee kalenterikysymyksen suurena ongelmana kirkkojen yhtenäisyydessä. Patriarkalla on muitakin ehdotuksia, mutta slaavilaiset kirkot eivät hyväksy niitä, metropoliitta Stefanos tietää.

Metropoliitta korostaa vahvasti ortodoksisten kirkkojen ykseyden merkitystä.

”Kirkkojen ykseys on kaikkein tärkein asia”, hän sanoo painokkaasti.

Ei määrä vaan laatu

Kuluneiden 20 vuoden aikana Viron ortodoksisen kirkon tilanne on monessa suhteessa muuttunut. Muutos on kulkenut metropoliitta Stefanoksen mukaan koko ajan parempaan suuntaan, mutta ei vielä riittävästi. Työtä tarvitaan edelleen. Myönteisimpänä tässä kehityksessä metropoliitta näkee kirkon jäsenmäärän kasvun.

”Vuonna 1999 jäseniä oli 18 000 – nyt meitä on 30 000”, hän kertoo ja sanoo jäsenmäärän kasvun jatkuvan. ”Samoin pappeja on nyt enemmän ja saamme lisää pappeja, kun teologinen koulutus alkaa toimia paremmin. Tosiasia on, että meillä on nyt monia uusia mahdollisuuksia.”

Metropoliitta Stefanos Kohilassa kesäkuussa 2015. (Kuva/Photo: Karl-Kristjan Nigesen)

Metropoliitta Stefanos Kohilassa kesäkuussa 2015.
(Kuva/Photo: Karl-Kristjan Nigesen)

Positiivisena kehityksenä hän näkee sen, että kun ihmiset yhteiskunnassa ovat saaneet enemmän tietoa, Viron ortodoksista kirkkoa ei enää pidetä venäläisenä kirkkona, vaan aidosti virolaisena ortodoksisena kirkkona. Kirkon ääni kuuluu myös mediassa.

”Luottamus kirkkoon on lisääntynyt”, hän sanoo.

Suomessa kirkoista eroaminen on lisääntynyt, ja Virossa kristityt ovat vähemmistönä. Isä Mattias Palli viittaa kastettujen määrään, joka on kuitenkin 52-55 prosenttia.

”Mutta sen takia meidän ei tarvitse olla peloissamme, että olemme vähemmistö”, metropoliitta Stefanos huomauttaa. ”Meidän ei pidä kiinnittää huomiota niinkään määrään kuin laatuun. Ja minusta näyttää, että ne ihmiset, jotka nykyään tulevat kirkkomme jäseniksi, ovat paljon syvemmin ortodokseja kuin perinteisillä ortodoksialueilla kuten Setumaalla asuvat. Meidän on tietenkin systemaattisesti jatkettava myös jäsentemme opetusta – tämä asia on minulle tärkeä.”

 Miellyttäminen ei ole kirkon tehtävä

Viron ortodoksisen kirkon suhde valtioon poikkeaa Suomen ortodoksisen kirkon suhteesta. Viron kirkko on täysin riippumaton hallituksen toimista, koska kirkot ja valtio ovat erossa toisistaan. Suhteet Viron ortodoksisen kirkon ja valtiovallan välillä ovat erittäin korrektit, mutta kirkko ei ole valtion kirkko vaan sillä on historiallisen kirkon asema. Niinpä Viron kirkossa ei esitetä kysymyksiä siitä, kuinka suhtautua esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai vaatimuksiin naispappeudesta tasa-arvon nimissä.

Metropoliitta sanoo, että valtiovallan päätökset ovat juridisia; kirkko kunnioittaa valtiovaltaa ja valtiovalta kunnioittaa kirkkoa – ilmapiiri on molemmilla puolilla hyvä.

”Hallitus esimerkiksi tekee päätöksen parisuhteen rekisteröimisestä, jolloin se on juridinen päätös. Me emme ole samaa mieltä, koska niin ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa avioliitto on sakramentti. Luterilaisessa kirkossa asia on toisin.”

Tasa-arvokysymys ei metropoliitan mukaan ole mikään ongelma; hän näkee miehen ja naisen olevan täysin tasa-arvoisia ortodoksisessa kirkossa.

”Ei ole lainkaan oikein sanoa, että ortodoksinen kirkko ei arvostaisi naisia. Meidän täytyy vain ottaa uskomme todellisena.”

Hän sanoo kunnioittavansa erilaisia näkemyksiä:

”Jos jotkut haluavat elää toisin kuin kristinusko opettaa, kunnioitan heidän vakaumustaan. Mutta en hyväksy yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta kristinuskon vastaiseen suuntaan.”

”Missään tapauksessa kirkko ei ole ostoskeskus”, metropoliitta sanoo, ”jonka kaupoissa voi shoppailla mieleisiään tavaroita. Kirkon ei pidä pyrkiä miellyttämään yhteiskuntaa – kirkon tehtävä on yhtenäisen todistuksen antaminen yhdestä ortodoksisesta uskosta maailmalle.”

 

Että Pyhä Henki saa toimia

Yleisortodoksinen kirkolliskokous on kokoontumassa Konstantinopoliin vuonna 2016. Pienet autonomiset kirkot kuten Viron ja Suomen ortodoksiset kirkot eivät voi olla ainakaan täysivaltaisina edustajina kokouksessa. Metropoliitta Stefanos korostaa, että hänellä ei ole tietoa asiasta, mutta hän rohkenee ajatella, että nämä kirkot saisivat edustajansa Konstantinopolin delegaatioon.

Kokouksen olisi käsiteltävä suunnaton määrä asioita, ja metropoliitta huomauttaa, että vain tärkeimmät ehkä otetaan agendalle – niihin ei kuulu kalenterikysymys.

”Mutta en todellakaan tiedä näistä kysymyksistä”, hän huomauttaa. ”Saattaapa tapahtua kuten eräässä Vatikaanin konsiilissa, missä lopullisessa käsittelyssä ei ollut yhtään niistä asioista, joita Vatikaani oli valmistellut ja joiden otaksuttiin agendalla olevan. Eräs pohjoisranskalainen piispa teki eräänlaisen intervention, väliintulon, ja tämä loi kokonaan uuden tilanteen.”

”Minä olen varma Pyhän Hengen toimimisesta”, hän jatkaa. ”Voidaan tehdä täydelliset suunnitelmat käsiteltävistä asioista – mutta Pyhä Hengen väliintulo saattaa muuttaa kaiken. Pyhä Henki näkee ehkä suurempia ongelmia, ja minä toivon, että annetaan Pyhän Hengen toimia tässä kokouksessa.”

Metropoliitta Stefanos ja merropoliitta Ilarion. (Kuva/Photo: EAÕK)

Metropoliitta Stefanos ja metropoliitta Ilarion. Taustalla metropoliitan teologinen sihteeri isä Mattias Palli.
(Kuva/Photo: EAÕK)

 

Kirkon suurin kysymys ja vaara

Kanonisesti sekä Suomen ortodoksinen kirkko että Viron ortodoksinen kirkko ovat Konstantinopolin patriarkaatin alaisia autonomisia kirkkoja – ”Konstantinopolin suojeluksessa”, kuten metropoliitta Stefanos ilmaisee asian.

”Mutta olemme täysin vapaat tekemään omat päätöksemme – tietysti kunnioittaen kanoneita. En näe tässä mitään ongelmia. Meidän on vain oltava uskollisia Kirkon näkemyksille. Meillä on vapautemme, mutta meidän on pysyttävä yhtenäisenä kirkkona. Ongelma tällä hetkellä on siinä, että monissa maissa on useita jurisdiktioita, vaikka ortodoksisen kirkon käsityksen mukaan pitäisi olla yksi kirkko yhdessä maassa. Jos me jatkamme tähän suuntaan, emme ole enää yksi kirkko vaan useita kirkkoja – aivan kuin protestanttinen kirkko.”

 (Kuva/Photo: Marje Kuusmik)

Haastatteluhetki on ohi. Ennen lähtöä asetutaan vielä yhteiseen kuvaan.
(Kuva/Photo: Marje Kuusmik)

”Tämä on Kirkon suurin kysymys tällä hetkellä. Pysyäksemme ortodoksisena kirkkona meidän on säilytettävä kirkon ykseys. Muuten menetämme kaiken. Ja tämä on vaarana tällä hetkellä.”

 

Hellevi Matihalti                                          Aristarkos Sirviö

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: