Johannes Kastaja, Herran edelläkävijä

23/06/2015

Saarnavuorossa

Johannes Kastaja

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net )

Johannes – Juhannus ovat suomalaisille tuttu käsitepari.  Kertovathan ne, että on keskikesä  – valon ja ilon juhla.  Sitä se todella on ollut monille ortodoksisille aviopareille sata vuotta sitten.  Olihan Johanneksen päivä eräs suosituimpia avioliittoon vihkimispäiviä tuohon aikaan ja sitä ennen.  Tämän ymmärtää, kun muistaa, että ortodoksisessa kirkossa on vuodessa 240 päivää, jolloin kirkkosääntöjen mukaan ei vihitä avioliittoon.  Harvat mahdollisuudet oli käytettävä hyväksi.  Tällaisesta kertovat myös vanhat kirkonkirjat.  Johannes Kastajan syntymän juhlaa, vanhaa juhannusta vietetään 24.6.

Mutta kuka oli Johannes Kastaja? Mitä hän teki?  Miksi hänestä kerrotaan synoptisissa evankeliumeissa – Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa?  Juhlan stikiirassa laulamme: ”Tänään on profeetoista suurimman, Johanneksen syntymässä käynyt toteen profeetta Malakian ennustus, sillä hän lausui: ´Katso, minä lähetän sanasaattajani, ja hän on valmistava minulle tien.’ Niin tämä taivaallinen Kuninkaan soturi nyt rientää edeltä ja tekee suoriksi meidän Jumalamme polut.  Luonnostaan hän on ihminen, mutta elää kuin enkeli maan päällä puhtaudessa ja siveydessä, sillä hän piti hyvänä kaikkea ihmisluonnolle sopivaa, mutta hylkäsi kaiken luonnonvastaisen ja kilvoitellen voitti luontomme heikkoudet.  Uskovat seuratkaamme häntä hyveissä ja pyytäkäämme, että hän rukoilisi sieluillemme pelastusta.” Stikiira selittää hiukan, miksi Johannes Kastajaa kunnioitetaan.   Hänen toimintansa onkin nähtävä osana Jumalan laajaa pelastussuunnitelmaa.  Johannes Kastajaa voidaan pitää vaikka kirkossa vaikuttavan luostarilaitoksen esikuvana.

Varhaiskirkon historia liittyy voimakkaasti Jeesuksen ajan juutalaisuuteen, erityisesti sen profeettatraditioon.  Vanhan testamentin profeetat tulivat erämaasta, jossa he olivat taistelleet paholaista vastaan.  Myös Jeesuksen aikana juutalaisilla oli eräänlaisia luostareita ja erämaakilvoittelijoita.  Erämaa oli myös osa Jeesuksen valmistautumista tulevaan tehtäväänsä.  Profeetat hyökätessään laitostunutta uskonnollisuutta vastaan ovat luoneet laajan erämaahengellisyyden.  Tänä päivänäkin ortodoksinen kirkko puhuu erämaan hedelmällisistä puutarhoista.

Lähi-idän ihmisille veden puute edusti mitä julminta kohtaloa. Erämaa oli lohduton paikka ja vain villieläinten asuinsija.  Näissä oloissa koko luonto oli ihmisen vihollinen, paholaisen, Jumalan vihollisen ilmentymää.  Mutta myös siellä oli nähtävissä Jumalan voima kaikessa korkeudessaan, sillä ilman sitä ihmisellä ei ole pelastuksen toivoa. Herra Jumala on pelastuksen Jumala.

Jumala siunasi Israelin johdattaessaan sen ulos autiomaasta, ja paluu sinne on paholaisen toive.  ”Sillä hän (Jeesus) oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin. ”(Luuk.8:29)

Johannes Kastaja ilmestyi erämaasta julistaen katumuksen kastetta syntien anteeksi antamiseksi (Mark. 1:1-4) .  Erämaa on siis Jumalaa vastustavien voimien arkkityyppi, kuollut maailma, jolle Messias antoi uuden elämän.  Hänen tulemistaan Johannes Kastaja julisti erämaassa. Hänen olemuksessaan kirkko on nähnyt erämaaisien esikuvan.  Erämaa onkin paholaisen voimien ilmentymänä aina Herran toiseen tulemukseen saakka.

”Lähteminen autiomaahan” on aikamme ilmaus kilvoittelussa Jumalan kanssa pahaa vastaan. Ja tuo autiomaa voi olla synkkä korpi tai hiekkaerämaa.  Meidät on kasteessa kutsuttu Kristuksen sotilaiksi taisteluun pahaa vastaan.  Autiomaa on meidän hiljentymistämme ja rukoustamme.

Se on meidän jokapäiväistä retriitiämme.

 

Isä Olavi Merras

 

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: