Valamon luostarin perustajien Sergein ja Hermannin juhlana

27/06/2015

Saarnavuorossa

Pyhien Sergein ja Hermanin mosaiikki-ikoni Uuden Valamon luostarissa. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Pyhien Sergein ja Hermanin mosaiikki-ikoni Uuden Valamon luostarissa.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

”Kirkkaat valomme Sergei ja Herman! Te paratiisissa olevat kolminaisuusvalon kirkastamat taivaallisten enkelvoimien näkijät, teidän maallisessa asuinsijassanne on jälleen kirkkaan riemujuhlan päivä”, veisataan juhlan vähäisen ehtoopalveluksen ensimmäisessä avuksihuutostikiirassa. On Valamon luostarin perustajien juhla, Suomen ortodoksisen kirkon ja Karjalan juhla. Vaikka luostarin perustaminen, sen ajankohta ja perustajien henkilötiedot jäävät historian hämärään, on kuitenkin varmaa se, että luostari syntyi Laatokalle Valamon saarelle.

Viimeisten vuosisatojen osalta tunnemme historian paremmin ja ne arvet ja kaipauksen, jonka II maailmansota jätti.   Karjala, Valamo ja muutkin luostarit menetettiin. Valamon luostari jatkaa perustajiensa työtä Heinävedellä. Laatokan Valamon saarella on uudet isännät ja rauniota on rakennettu uudelleen. Kulissejako? Suomalaisia siellä katsotaan karsaasti, ei oikeina ortodokseina – murheellista, valloittajan politiikkaa.

Sergein ja Hermannin juhla sattuu suurten apostolien Pietarin ja Paavalin juhlan edelliselle päivälle. Olen aina kokenut asian näin, että juhla on tahdottu tarkoituksella sijoittaa näin. Kirkon perinteessä kaikilla suurilla juhlilla on esijuhla ja varsinaisen juhlan jälkeen vielä vietetään jälkijuhlaa. Juhlan luonteesta riippuen nämä ajat ovat eripituisia. Pietarin ja Paavalin juhlaa edeltää apostolien paasto, joka alkaa Kaikkien pyhien sunnuntain jälkeisenä maanantaina ja Sergein ja Hermannin juhla on tuon paaston viimeinen päivä.

Ilomantsin Hattuvaaran tsasounassa on uusi kaunis ikoni jossa Pietarilla ja Paavalilla, tuon pyhän paikan esirukoilijoilla, on kädessään Hattuvaaran tsasouna jonka he ojentavat Sergeille ja Hermanille. Pyhittäjien takana ovat muut Karjalan valistajat. Minulla on kreikkalaisen ystäväni isä Romanoksen maalaama Sergein ja Hermaniin ikoni jossa pyhät kannattelevat käsissään kirkkorakennusta ja ikonissa ylhäällä Kristus levittää siunaavat kätensä, ikonin tekstinä ”Pyhät Sergei ja Herman Valamon luostarin rakentajat”. Kummassakin ikonissa keskeisenä on kirkkorakennus.

Tänä juhlana on tärkeintä oikein ymmärtää se rakennustyö jonka Sergei ja Herman tekivät. Heidän kauttaan ja heidän välityksellään kristinusko tuli ja juurtui tähän maaperään. Meidän tehtävämme on jatkaa heidän aloittamaansa työtä.  Pyhyys on Jumalan ominaisuus ja pyhien historia ihmisen Jumalan puoleen ojentautumisen historiaa, ihmisen pyhittymisen historiaa. Pyhyys on Jumalan läheisyyttä. Jokaisessa kristityssä on pyhyyttä siinä määrin kuinka lähellä Jumalaa hän on. Ne, jotka saavat olla lähempänä, välittävät kauempana olevista ja rukoilevat heidän puolestaan. Jumala on ihmeellinen pyhissään.

Jumala lähestyy meitä pyhässä sanassaan, pyhissä palveluksissa ja pyhien kautta. Kirkossa, kirkkorakennuksessa, toimitettu jumalallinen liturgia on kaiken seurakuntaelämän keskus. Liian usein puuhastellaan kaikessa muussa ”seurakunnallisessa harrastustoiminnassa” ja laiminlyödään keskeisin ja tärkein asia osallistuminen pyhään liturgiaan ja siinä pyhästä ehtoollisesta – Kristuksen elämää antavasta ruumiista ja verestä. Tai taistellaan omasta mielestä oikeutetusti ”oikeauskoisen ortodoksian puolesta” ja heitellään perinteeksi, kanoneiksi ja raamatun sitaateiksi naamioiduilla kivillä vääräuskoisia. Usein nämä kiivailijat eivät todellisuudessa tiedä Kirkon perinteestä, uskosta ja Raamatusta yhtään mitään.

Pyhien Sergein ja Hermanin muisto tänään velvoittaa meitä kasvamaan aikuisina kristittyinä ortodoksisuuden suurta lahjaa oikein ymmärtämään ja viemään rikkinäiseen ja sekasortoiseen maailmaan Kristuksen rakkautta ja iloa – valoisaa ortodoksista elämännäkemystä.

”Iloitkaa, idästä koittaneet hengelliset tähdet!

Iloitkaa, vaikenemiskilvoituksen innokkaat suosijat!

Iloitkaa, Kristuksen käskyjen moitteettomat täyttäjät”

Iloitkaa, Pyhän Hengen täyttämät kulta-astiat!

loitkaa, paastorakennuksen hengelliset peruspylväät”

Iloitkaa, sydämen puhtaudella lumivalkeiksi puhdistetut liljat!

Iloitkaa, Kristuksen laupeuden öljyä tuottavat öljypuut!

Iloitkaa, rukouksenne keihäällä uskovaisia puolustavat!

Iloitkaa, ruumiin sairauden ja ja sielun himojen parantajat!

Iloitkaa, myrskyn yllättämien joutuisat auttajat!

Iloitkaa, Valamon suuret ja kirkkaat valosoihdut!

Iloitkaa, Sergei ja Herman, ylen autuaat isämme!”

I

 

Isä Johannes

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: