Oscar Romero toi kirkkoon uuden helluntain

02/07/2015

Artikkeli

(Kuvalähde/Photo: saintsandtrees )

(Kuvalähde/Photo: saintsandtrees )

Perinteisesti Etelä- ja Väli-Amerikka on kuulunut Yhdysvaltain reviiriin, ja ylikansalliset yhtiöt ovat hyödyntäneet eri valtioiden luonnonvaroja. Vuonna 1959 tapahtui Kuuban vallankumous, minkä jälkeen Kuuban ja Yhdysvaltain välit alkoivat viiletä ja kommunismin pelossa Yhdysvallat alkoi antaa runsaasti sotilaallista apua muille valtioille, joista useimmissa vallitsi sotilasdiktatuuri. Vuonna 1970 Chilessä valittiin vapailla vaaleilla presidentiksi sosialisti Allende, joka ehti olla vallassa vain kolme vuotta, ennen kuolemaansa Pinochetin sotilasvallankaappeuksessa. Tämä kaikki on kerrottava taustaksi.

Sillä eräällä tavalla tämä vaikutti siihen, miten 1960-luvulla latinalaisessa Amerikassa katolisen kirkon piirissä syntyi ns. vapautuksen teologia, joka sai virallisen muodon paavi Johannes XXIII aikana. Myöhemmin paavi Johannes Paavali II tuomitsi vapautuksen teologian marxilaisena.

Tunnetuin vapautuksen teologian edustaja on elämänsä kolme viimeistä vuotta (1977-1980) El Salvadorin arkkipiispana toiminut Oscar Romero, jonka kuolemanpartio murhasi kesken hänen toimittamaansa messua pienessä kappelissa lähellä San Salvadorin katedraalia vuonna 1980. Romero oli puhunut sekä köyhien puolesta että Yhdysvaltain hallituksen antamaa sotilaallista tukea vastaan.

Romeron kanonisointitoimet aloitettiin jokseenkin heti, mutta myöhemmin ne keskeytettiin väitetyn marxilaisuuden vuoksi. Tosin nyt, kun Vatikaani on julistanut Romeron autuaaksi, se on myös kieltänyt marxismisyytteen olemassaolon.

Oscar Romero julistettiin autuaaksi San Salvadorissa helluntaina 23.5.2015. Tuona samana päivänä Detroitin katolisen arkkihiippakunnan emeritusapulaispiispa Thomas Gumbletonin piti saarnan Detroitin pyhän Annan kirkossa. Simeon ja Hanna julkaisee piispa Gumbletonin saarnan arkkimandriitta Andreas Larikan suomennoksena. Kun ajattelee patriarkka Bartolomeoksen ja paavi Franciscuksen lämmintä suhdetta, on ortodoksienkin jopa niin sanotulla ruohonjuuritasolla ehkä hyvä tutustua ajatuksiin ”köyhästä kirkosta”, jota paavi Franciscus Romeron tavoin julistaa.

Piispa Gumbletonin saarnoja julkaistaan viikoittain osoitteessa http://ncronline.org

Piispa Thomas Gumbletonin saarna

TÄHÄN PÄIVÄÄN osuu monta merkittävää tapahtumaa. Vietämme helluntaijuhlaa. Mutta huomenna toukokuun 24. päivänä on kulunut tarkalleen kaksi kuukautta siitä, kun vietettiin arkkipiispa Oscar Romeron kuoleman vuosipäivää. Hänet ammuttiin keväällä 1980 pienessä, suunnilleen tämän pyhäkön kokoisessa kappelissa. Tänään, kuten ennen messun alkua mainitsin, hänet julistetaan autuaaksi El Salvadorissa. Neljännesmiljoona ihmistä on siellä viettämässä tätä erityistä ja suurenmoista juhlaa.

Niinpä on paikallaan, että kuuntelemme päivän lukukappaleita ja vietämme helluntaita aikamme todellisen pyhän, Oscar Romeron, elämä ja marttyyrikuolema taustanaan. Kuten kuulimme evankeliumijaksossa, Jeesus itse asiassa antoi Hengen lahjan oppilailleen pääsiäissunnuntain iltana eikä vasta 50 päivän kuluttua helluntaina. Evankelista Luukas halusi avata varhaiselle kirkolle Hengen lahjoittamisen syvimmän merkityksen. Niinpä hän kirjoitti sen, minkä kuulimme ensimmäisessä lukukappaleessa tänään, kertomuksen helluntain juhlasta ja sen merkityksestä Jeesuksen seuraajien uudelle yhteisölle, jonka jäsenet yhä elivät ja toimivat aikansa juutalaisina.

He olivat koolla juutalaisten helluntaijuhlana. Niinpä Luukas oikealla tavalla näkee miten tämä juutalaisen kalenterin helluntai on hyvin tärkeä juhla myös Jeesuksen seuraajien uudelle yhteisölle, joka yhä noudatti juutalaista uskontoaan, mutta Jeesuksen seuraajina. Kun kuulemme Luukkaan kertomuksen, alamme ymmärtää helluntain syvän merkityksen Jeesuksen seuraajien yhteisölle.

LUUKAS KUVAA ensiksi, miten raju tuuli täytti koko talon, jossa he olivat. Se muistutti Jeesuksen seuraajia tuulesta luomisen alussa – hepreassa sama sana tarkoittaa sekä tuulta että henkeä. Henki tuli sekasorron ylle. Tuuli tuli kaaoksen ja sekasorron ylle ja muutti sen maailmaksi, universumiksi, jonka olemassaolosta alamme tulla tässä kohdin tietoisiksi. Sama tuuli tulee nyt opetuslasten päälle ja tekee heistä uuden luomuksen.

Tuli sisältyy sen suuren juhlan viettoon, jolloin juutalaiset muistelevat ensimmäisen kerran solmimaansa liittoa Siinailla Jumalan kanssa Mooseksen johdolla – ”minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansaani”. Tuossa tapahtumassa Mooses koki Jumalan aivan erityisellä tavalla: tradition mukaan Herra laskeutui vuorelle tulessa. Ja nyt nämä tulenlieskat laskeutuvat Jeesuksen seuraajien uuden yhteisön päälle.

Uusi liitto on muodostettu, liitto, joka tehdään nyt pysyväksi Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Vanhan testamentin kirjoituksissa kerrotaan, joskin alkuaan erillään helluntaijuhlasta, myös Babylonin tornista. Kuten voitte muistaa, tuo kertomus on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Genesiksessä. Siinä ihmiset keskinäisen hajaantumisensa estämiseksi ylpeydessään rakentavat valtavan korkean tornin, mutta kuitenkin erkanevat toisistaan ja alkavat taistella toisiaan vastaan.

Kertomuksen mukaan Jumala teki ihmisten työn mahdottomaksi sekoittamalla heidän kielensä, niin etteivät he ymmärtäneet toistensa puhetta. Nyt helluntaijuhlana Luukkaan kertoman mukaan jokainen kuuli puhuttavan oman synnyinmaansa kieltä. Henki kokoaa ihmiset jälleen yhteen ja yhdistää heidät. Se on valtava tapahtuma, ja Luukkaalla on suurenmoinen tapa saada meidät käsittämään tämän juhlan syvää merkitystä.

(Kuvalähde/Photo: twimg )

(Kuvalähde/Photo: twimg )

KUN MIETISKELEMME tätä ja teemme sen siinä valossa, mitä tänään tapahtuu El Salvadorissa ja arkkipiispa Romeroon kohdistuvassa kunnioituksessa, huomaamme monia yhdistäviä tekijöitä. Arkkipiispa Romero toi San Salvadorin piispana paikalliskirkkoonsa uuden helluntain. Arkkipiispa Romero kuului heihin, jotka tunsivat Vatikaanin toisen konsiilin opetuksen. Paavi Johannes, nyt pyhä Johannes XXIII, kutsui tuota konsiilia uudeksi helluntaiksi.

Arkkipiispa Romero alkoi tehdä El Salvadorin kirkkoa jälleen eläväksi tämän uuden helluntain avulla neuvoessaan kirkolle tietä eteenpäin nykyajassa. Monien hänen painottamiensa asioiden joukossa oli merkittävää Vatikaanin konsiilin, uuden helluntain, opetus köyhistä. Yksi konsiilin asiakirjoista, joka kutsuu kaikkia meitä tähän uuteen helluntaihin, on asiakirja kirkosta nykyajassa (nimeltään Gaudium et spes). Se alkaa lauseella: ”Kaikkien kansojen ilo ja toivo, suru ja pelko ovat kirkon ja köyhien iloa ja toivoa, surua ja pelkoa.”

Konsiili ja tämä lausuma samastavat köyhien tarpeet kirkon työhön. Köyhät ovat kirkko. Jo kauan ennen paavi Franciscusta arkkipiispa Romero toteutti näkyä tarpeesta, että on saatava aikaan köyhä kirkko köyhiä varten, kirkko, joka menee marginaaleihin, joissa köyhät ovat. Näin tapahtui 1970-luvulla, vain kolmen vuoden aikana, mutta hänen työllään oli valtaisa vaikutus.

Vuosina 1977-1980 arkkipiispa Romero teki köyhistä El Salvadorin kirkon työn tärkeimmän ulottuvuuden. Kerran, kun eräs pappi oli murhattu, arkkipiispa Romero puhui saarnassaan juuri tästä tosiasiasta: me olemme kirkko köyhiä varten. Todettuaan, että pappi on kirkon symboli, kuva, hän sanoi: ”Mitä tapahtuu köyhille maassamme tänä kammottavana aikana? Köyhiä katoaa, kidutetaan, murhataan ja heidän ruumiinsa jätetään ojiin hylättyinä.”

Keskellä surua papin menetyksen johdosta arkkipiispa Romero kykeni tuntemaan myös iloa, koska ”me olemme köyhien kirkko”. Tämä oli Vatikaanin konsiilin, uuden helluntain, päämäärä, se oli pyrkimys tehdä kirkostamme sitä, mistä paavi Franciscus nyt niin selvästi sanoo: ”Tehdä kirkostamme kirkko, joka on köyhä ja köyhiä varten, joka tuo oikeutta köyhille.” Arkkipiispa Romeron työ oli juuri tätä.

(Kuva/Photo: pilgrimsprogresspddm )

(Kuva/Photo: pilgrimsprogresspddm )

EHKÄPÄ VOIMME ennen kaikkea oppia tästä helluntain juhlasta arkkipiispa Romeron elämän ja kuoleman valossa evankeliumin sanat, jotka lausuttiin pääsiäisenä, viikon ensimmäisen päivän iltana, kun Jeesus tuli huoneeseen, johon opetuslapset olivat kokoontuneet. Pelosta he olivat piiloutuneet ja kenties pelkäsivät Jeesuksenkin kohtaamista, olivathan he hylänneet hänet. Kun Jeesus tulee heidän keskelleen, hän aivan aluksi sanoo heille: ”Rauha teille!”

Jeesus tuli parantamaan heitä, antamaan anteeksi heille, tuomaan heille rauhan ja ilon. Mutta hän esitti heille myös haasteen: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Lähetän teidät viemään rauhaa sovinnon ja anteeksiannon kautta yhteisöönne ja yhteisöstänne maailmaan. Juuri tästä arkkipiispa Romero saarnasi: sovinnosta ja anteeksiannosta. Hän oli ymmärtänyt Jeesuksen sanoman: Älkää rakastako vain niitä, jotka teitä rakastavat, rakastakaa myös vihollisianne. Tehkää hyvää niille, jotka teitä vahingoittavat. Niin voitte tuoda sovinnon ja rauhan maailmaamme. Anteeksiannon kautta, rakkauden kautta.

Tämän tehtävän Jeesus oppilailleen antoi, tämän hän pyysi heitä jakamaan edelleen, viemään maailmaan – muuttamaan maailman Jumalan valtakunnaksi anteeksiantamuksen, rauhan ja rakkauden kautta. Ehkä olette aiemmin kuulleet nämä arkkipiispa Romeron niin voimakkaat ja merkittävät sanat, mutta on tärkeää kuulla niitä myös tänään. Kahta viikkoa ennen kuin hänet ammuttiin kuoliaaksi, hän antoi haastattelun erään meksikolaisen sanomalehden toimittajalle.

Toimittaja kysyi: ”Eikö teitä pelota? Miksi ette lähde maasta? Nimenne on tappolistalla. He aikovat surmata teidät.” Tämä oli totta ja arkkipiispa tiesi sen. Hän vastasi toimittajalle näin: ”Niin, minua on usein uhattu surmaamisella, mutten usko kuolemaan ilman ylösnousemusta. Jos he surmaavat minut, minä nousen ylös yhdessä Salvadorin kansan kanssa.” Olen varma, että tämä on El Salvadorin kansan kokemus tänä päivänä.

ARKKIPIISPA ROMERO on noussut ylös. Hän on heidän keskellään, opastaen heitä, rakastaen heitä, opettaen heitä. Mutta tuossa tilanteessa toimittajalle puhuessaan hän jatkoi: ”Paimenena minua velvoittaa Jumalan antama tehtävä: paimenena olen velvoitettu antamaan henkeni niiden puolesta, joita rakastan, siis heidän puolestaan, jotka ehkä haluavat tappaa minut. He ovat kansaa, jota rakastan ja jota en koskaan lakkaa rakastamasta.”

Sitten hän sanoi: ”Itse asiassa jos he todella aikovat tappaa minut, voitte kertoa heille jo nyt, että minä siunaan heitä ja annan anteeksi niille, jotka sen tekevät.” Tässä on piispa, joka seuraa Jeesuksen tietä, joka opettaa El Salvadorin kirkkoa seuraamaan Jeesuksen tietä – rauhan, anteeksiantamuksen ja rakkauden tietä. Kun nyt vietämme helluntaita ja samalla myös keskellämme elävän Oscar Romeron juhlaa, toivon että tarkasti kuuntelemme evankeliumin opetusta, sanoja, jotka Jeesus ensimmäisille opetuslapsille sanoi pääsiäissunnuntain iltana: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”

JOKAISEN MEISTÄ on palattava jokapäiväiseen elämäämme, maailmaamme, viemään tuota sovinnon, anteeksiannon ja rakkauden sanomaa, kaikkialle minne menemmekin. Tarvitsemme sitä perheissämme ja seurakunnissamme, naapurustossamme, kotikaupungissamme, maassamme ja maailmassa. Jeesuksen seuraajien Pyhällä Hengellä täytetyssä yhteisössä, seuraten Oscar Romeron esikuvaa, meidän on vietävä tuo rauha sinne minne menemme, missä työskentelemme rauhan puolesta maailmassamme: Jeesuksen rauha, joka lopulta tuo elämän täyteyden ja saa aikaan maailmamme kirkastumisen Jumalan valtakunnaksi.

 (S&H/ ncronline.org  )

, , , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: